”Sinä olet järjiltäsi!” (Apt. 12:15)
Kuningas Herodes kävi käsiksi Jeesukseen uskoviin ja antoi pahoinpidellä heitä. Hän mestautti Jaakobin ja päätti tehdä saman Pietarille, kun näki, että se oli juutalaisille mieleen (12:1-3). Seurakunta ei jäänyt päivittelemään asioiden saamaa käännettä ja Pietarin kohtaloa, vaan he rukoilivat lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan (12:5). Se kannatti! Jumala lähetti enkelin vapauttamaan Pietarin. Pietarin tajutessa, että kyse ei ollut näystä, hän suuntasi kohti taloa, jossa monet olivat rukoilemassa hänen vapautumisensa puolesta. Kun rukousvastaus saapui Pietarin muodossa oven taakse, rukoilijat eivät meinanneet ensin uskoa asiaa ja lopulta hämmästyivät nähdessään hänet (12:7-16). Kuinka inhimillistä. Kuinka usein mekin rukoilemme edes odottamatta todellisia rukousvastauksia? Mitä jos alkaisimme pitää rukouspäiväkirjaa, johon merkitsemme kaikki pienet ja suuret pyyntömme? Eikä pelkkiä pyyntöjä vaan myös vastaukset, jotka olemme rukouksiimme saaneet. Rohkaisisiko se meitä rukoilemaan entistä rohkeammin uskoen, että rukouksiimme vastataan?
Rukoileminen on viisautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti