”Paavali kiivastui hengessään, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.” (Apt. 17:16)
Odottaessaan Silasta ja Timoteusta Ateenassa Paavali kierteli ympäri kaupunkia ja näki siellä vallitsevan epäjumalanpalveluksen. Erilaisten jumalankuvien, temppelien ja niissä tapahtuvien uhrimenojen näkeminen sai Paavalin kiivastumaan hengessään. Kyseessä ei ollut vain hetkellinen tunnekuohu, vaan Pyhän Hengen vaikuttama kiivaus kadotukseen matkalla olevien ihmisten puolesta. Paavali ei voinut vain katsella tilannetta sivusta, vaan hän alkoi keskustella halukkaiden ihmisten kanssa julistaen heille evankeliumia Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan (17:17-18). Saako enää mikään meitä kiivastumaan hengessämme vai olemmeko me niin tottuneet ympärillämme vallitsevaan epäjumalanpalvelukseen, ettei se enää vaivaa meitä? Vai onko tilanne vielä pahempi? Olemmeko itse luopuneet elävästä uskosta ja Jeesuksen ainutlaatuisuudesta ja alkaneet ajatella, että antaa kaikkien kukkien kukkia? Pyydetään Herraa tekemään meidät Hengessä palaviksi ja aletaan kutsua ihmisiä pimeydestä valkeuteen.
Kiivaillaan Hengessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti