”Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä talteen jotakin, säästäen menestymisensä mukaan.” (1. Kor. 16:2)
Jerusalemin kristityt olivat taloudellisessa hädässä, joten Paavali keräsi heille avustusta. Hän kehotti korinttilaisia laittamaan sopivaksi katsomansa summan talteen viikottain, sillä hän tiesi, että ilman tietoista suunnittelua ja päätöstä rahaa ei tarvittaessa löytyisi. Miten on meidän rahankäyttömme laita? Pohdimmeko me sitä, miten paljon Jumala tahtoisi meidän antavan hänen valtakuntansa työhön? Annammeko me menestymisemme mukaan vai sen perusteella, mitä taskumme pohjalta sattuu kulloinkin löytymään? Annammeko me kuukausittain siitä, mitä oman käyttömme jälkeen on jäljellä vai annammeko ensin Jumalan työhön luottaen, että hän pitää tarpeistamme huolen (Matt. 6:33)? Eräs pastori kertoi, kuinka hänellä on lompakossaan ”Jumala-tasku”, jonne hän laittaa säännöllisesti tietyn summan rahaa. Tuo raha kuuluu sen jälkeen Jumalalle ja hän käyttää sitä ainoastaan silloin, kun Pyhä Henki kehottaa osoittamaan sen avulla Jumalan rakkautta jollekin tarvitsevalle.
Voisimmeko olla iloisia antajia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti