maanantai 29. helmikuuta 2016

Sitkeät sissit

”Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.” (Ilm. 13:10)

Vainon, ahdistuksen ja kärsimyksen ajat tarjoavat Jeesuksen omille mahdollisuuden harjoittaa niin kestävyyttä ja uskoa kuin kärsivällisyyttä ja rakkauttakin. Jeesuksen seuraaminen ja Jumalan sanan noudattaminen ei miellyttänyt kaikkia ja siksi apostolit saivat kokea niin vainoa kuin kärsimyksiä, sillä niitä on luvattu kaikille, jotka haluavat elää hurskaasti Jeesuksen omina (2. Tim. 3:10-12). Tämä ei heitä lannistanut, vaan he olivat päinvastoin iloisia siitä, että olivat saaneet kärsiä häväistystä Jeesuksen tähden ja he julistivat Jeesusta entiseen tapaan kaikkialla (Apt. 5:41-42). Jeesuksen omina käymme samaa taistelua, jota apostolit kävivät ja meille on suotu se armo, että saamme uskon lisäksi vielä kärsiäkin Hänen puolestaan (Fil. 1:29-30). Seurataan ja julistetaan Jeesusta Kristusta rohkeasti, sillä Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistaa meitä (Kol. 1:11).  

Ollaan kestävät ja kärsivälliset uskossa.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Hyvää yötä!

”Iloitkoot Herran palvelijat hänen kunniastaan, riemuitkoot silloinkin, kun on yölevon aika!” (Ps. 149:5)

Moni pelkää nukkumaan menemistä - syystä tai toisesta. Jumalan lapsina meidän ei tarvitse pelätä, vaan saamme jopa riemuita. Me emme voi lisätä elämäämme pituutta murehtimalla (Matt. 6:27). Turhaan valvomme myöhään ja heräämme aikaisin, sillä Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat (127:2). Saamme jättää rukouksessa kaikki huolenaiheemme Jumalan tietoon ja Hän antaa meille rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen (Fil. 4:6-7). Voimme mennä rauhassa sänkyyn ja nukahtaa luottavaisesti, koska Jumala on suojamme ja turvamme (4:9). Hän suojelee meitä koko yön (3:6), sillä Hän ei väsy eikä nuku (121:4). Herran pelko turvaa elämämme kokonaan niin, että voimme nukkua tyynesti säikkymättä mitään pahaa (Snl. 19:23).

Hyvää yötä!

lauantai 27. helmikuuta 2016

Ylistyksen aika

"Herra on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen palvelijansa." (Ps. 148:14)

”Halleluja! Ylistäkää Herraa, te jotka olette taivaassa, ylistäkää häntä korkeuksissa! Ylistäkää häntä, te hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki taivaan joukot! Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kirkkaat tähdet! Ylistäkää häntä, korkeimmat taivaat ja taivaankantta kattavat vedet! Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hän on ne käskyllään luonut. Hän pani ne paikoilleen ainiaaksi, hän sääti niille järkkymättömät lait. Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan päällä, ylistäkää, syvyydet ja meren pedot! Ylistäkää, tuli ja rakeet, lumi ja usva, ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä! Ylistäkää, vuoret ja kukkulat, hedelmäpuut ja setrit, villipedot ja karja, maan matelijat ja taivaan linnut! Ylistäkää Herraa, kuninkaat ja kansat, ruhtinaat ja kaikki maan mahtimiehet, nuorukaiset ja neidot, vanhat ja nuoret! Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on ylhäinen, hänen mahtinsa ulottuu yli taivaan ja maan." (148:1-13)

Halleluja!

perjantai 26. helmikuuta 2016

Parempi tie

”Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon.” (Ps. 147:11)

Monet käyttävät paljon aikaa kykyjensä ja taitojensa kehittämiseen ja siinä ei ole mitään väärää, sillä me voimme käyttää kaikkia Jumalan meille antamia lahjoja Hänen kunniakseen. Usein Jumalan palveleminen ei ole kuitenkaan ensimmäisenä mielessämme. Me käytämme elämästämme ja kaikesta meille uskotusta suurimman osan itseemme. Käytämme kykyjämme ja taitojamme ansaitaksemme enemmän, edetäksemme urallamme tai saavuttaaksemme arvonantoa. Kun Pyhä Henki avaa silmämme näkemään Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa ja ymmärrämme kaiken olevan lahjaa Häneltä, haluamme rakastaa ja palvella Häntä koko sydämestämme. Hänen käytössään kykymme ja taitomme saavat aikaan monin verroin suurempaa ja paljon enemmän kuin pystymme ikinä kuvittelemaan.

Annetaan koko elämämme Hänen käyttönsä.

torstai 25. helmikuuta 2016

Määräosa

”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen." (Snl. 30:8)

Sananlaskun kirjoittaja pyytää tarvittavan määrän toimeentuloa, sillä jos hän saisi kovin paljon, hän saattaisi kieltää Jumalan, joka on kaiken hyvän lähde elämässämme. Jos hän puolestaan olisi puutteessa, hän saattaisi varastaa ja rikkoa Jumalaa vastaan (30:9). Saamme luottaa elämässämme Jumalan huolenpitoon. Jos laitamme turvamme pankkitiliin, olemme turvattomat, koska voimme menettää säästömme. Jos laitamme turvamme työmme varaan, olemme turvattomat, koska voimme jäädä työttömiksi. Jos laitamme turvamme sijoituksiimme, olemme turvattomat, koska voimme menettää ne. Elämä kannattaa rakentaa kestävälle pohjalle. Saamme laittaa luottamuksemme Jumalaan, joka Jeesuksen tähden antaa meille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsemme (Fil. 4:19).

Hän pitää meistä huolen.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Pieniä alkuja

”Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän" (Sak. 4:10)

6-vuotias Hattie asui 1800-luvun lopussa lähellä Grace Babtist -kirkkoa Philadelphiassa. Tyttö kertoi pastorille huolensa siitä, että lapsia oli aivan liikaa pyhäkouluun varatussa tilassa. Pastori kertoi, että heti kun seurakunta saisi riittävästi rahaa, lapsille rakennettaisiin suuremmat tilat. Hattie kuoli pari vuotta myöhemmin ja hänen äitinsä toi pastorille tytön tyynyn alta löytyneen pussin, jossa oli 57 senttiä ja lapun, jossa luki: "Avuksi uutta rakennusta varten, jotta useammat lapset pääsisivät pyhäkouluun." Pastori tarjosi sentit myytäväksi ja seurakunta sai niistä 250 dollaria, jotka vaihdettiin edelleen senteiksi, joita myytiin Hattielle perustetun säätiön kautta. 26 vuotta myöhemmin pastori kertoi, mitä pienen tytön 57 sentin lahjoitus oli saanut aikaan: sairaalan, yliopiston ja 5600 jäsenen seurakunnan, joka oli lähettänyt 2000 henkeä lähetystyöhön. Ei pidetä halpana pieniä alkuja, sillä Jumala on moninkertaistamisen mestari.

Ollaan vähässä uskolliset.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Koetelkaa kaikki

”Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.” (1. Joh. 4:1)

Jotkut uskovat aivan kaiken, mitä kuulevat. Mutta valitettavasti kaikki, mitä sanotaan ja luetaan, ei ole totta. Jotkut puolestaan eivät usko mitään, mitä kuulevat ja kaikessa nähdään vääriä henkiä ja eksytyksiä. Koetteleminen on tärkeää ja tarpeellista, mutta sen ei tule olla neuroottista. Raamattu osoittaa meille hyviä keinoja julistajien ja opettajien arviointiin. Se, mitä Jeesuksesta ajatellaan on tärkeää (4:2-3). Jos sanoma on lähtöisin Jumalasta, se ei ole ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa (4:5-6). Voimme tarkailla pidemmällä ajanjaksolla uskon vaellusta, palvelutyön hedelmää ja rakkautta kanssauskovia, myös eri tavoin ajattelevia, kohtaan (4:19-21). Mutta muistetaan: Vaikka tuntisimme kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, mutta meiltä puuttuisi rakkaus, emme olisi mitään (1. Kor. 13:2).  

Koetellaan rakkaudellisesti.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Minä vai Jeesus?

”Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.” (1. Joh. 2:6)

Elää samalla tavalla kuin Jeesus. Kuinka ikinä pystymme siihen? Omassa voimassamme emme pystykään. Monet tosin yrittävät muuttaa itse itseään tullakseen enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, mutta se on mahdoton tapa elää. Jumala ei lähettänyt Jeesusta muuttamaan meitä, vaan antamaan oman elämänsä meidän puolestamme ja meille. Meidät piti tehdä uusiksi, ei paremmiksi. Meidät on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu ja nyt Hän elää meissä ja meidän kauttamme (Gal. 2:19-20). Vanha on kadonnut ja uusi on tullut tilalle (2. Kor. 5:17). Voimme elää samalla tavalla kuin Jeesus, kun annamme Hänen tuoda esiin elämäänsä meissä olevan Pyhän Hengen kautta. Meillä on joka päivä mahdollisuus valita, luotammeko enemmän itseemme vai Jeesukseen, joka elää meissä.

Valitaan viisaasti.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Oi niitä aikoja

”Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä." (Ps. 143:5)

Kuinka usein me ajattelemmekaan vanhoja hyviä aikoja, jolloin kaikki oli paljon paremmin? Menneitä rukousvastauksia. Menneitä herätyksiä. Menneitä innostuksen päiviä. Menneitä hyviä aikoja. Kun Daavid muisteli menneisyydessä tapahtuneita Jumalan tekoja, hän ei tyytynyt vain muistelemaan. Hän kohotti kätensä Jumalan puoleen ja tunnusti epätoivoisesti kaipaavansa Jumalan tuoretta ilmestymistä (143:6-7). Meidänkään ei tarvitse tyytyä pelkästään muistelemaan menneitä. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hepr. 13:8). Hän odottaa, että kohotamme kätemme Hänen puoleensa ja pyydämme Häntä ilmestymään voimallisesti keskuudessamme. Kodeissamme. seurakunnissamme. Kaupungeissamme. Omassa ja läheistemme elämässä. Saamme pyytää sydämestämme Häntä tekemään niitä tekoja, joita Hän on ennen tehnyt (Hab. 3:2). 

Vastaa meille, Herra!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Puolustaja

”Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne." (Joh. 16:7)

Jeesus pystyi maan päällä ollessaan olemaan vain yhdessä paikassa tiettyyn aikaan ja siksi oli hyödyksi, että Hän kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen nousi taivaaseen. Hän lupasi lähettää meille Puolustajan, Pyhän Hengen, joka on kanssamme ikuisesti (14:16). Jeesus ei jättänyt meitä yksin, vaan Hän on Henkensä kautta läsnä saman aikaisesti jokaisessa omassaan (14:18). Olemmeko täysin ymmärtäneet tätä? Näemmekö niin vähän ihmisiä tulevan uskoon, koska meillä on vain viisaita sanoja ilman Pyhän Hengen eläväksi tekevää vaikutusta (1. Tess. 1:5)? Jumalan valtakunnan työssä ei ole kysymys pelkästään meidän osaamisestamme, vaan Hengen voimasta ja vaikutuksesta. Meidän tulee kirkkona ja seurakuntana, työntekijöinä ja maallikkoina, rukoilla ja pyytää Pyhää Henkeä tekemään julistuksemme, laulumme, tekomme ja kaiken toimintamme eläväksi. llman Hengen voimaa seurakunta on tylsä. 

Ei yritetä yksin.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Sanoista tekoihin

”Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.” (Joh. 13:15)

Jeesus ei ainoastaan opettanut puhumalla, vaan Hän osoitti myös elävällä esimerkillä, millaista on Jumalan valtakunnan mukainen elämä. Jeesuksen seuraaminen ei ole vain älyllistä yhtymistä Hänen opetuksiinsa. Opetuslapsen elämä ei ole pelkkiä hyviä aikomuksia, kauniita sanoja ja tiettyjen raamatunlauseiden toistamista. Se on elämää, joka näkyy, tuntuu ja tulee kosketusetäisyydelle. Johannes kirjoittaa kirjeessään, että jos me sanomme olevamme Jeesuksen opetuslapsia, meidän tulee elää samalla tavalla kuin Hän eli (1. Joh. 2:6). Jeesus antoi meille esimerkin. Ei pelkästään jalkojen pesuun, vaan siihen, että annamme koko elämämme toisten palvelemiseen rakkaudessa. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa (1. Joh. 4:17).

Sanoista tekoihin.

torstai 18. helmikuuta 2016

Tule ulos!

”Ottakaa kivi pois." (Joh. 11:39)

Lasarus oli ollut haudassa jo neljättä päivää, kun Jeesus käski siirtää oven virkaa toimittaneen kiven syrjään. Martta, Lasaruksen sisar, esteli Jeesusta sanoen, että Lasarus haisee jo (11:39). Jeesus ei sitä säikähtänyt, vaan muistutti Marttaa siitä, että jos tämä uskoisi, hän saisi nähdä Jumalan kirkkauden (11:40). Kuinka usein me yritämmekään peitellä kuoleman hajua elämässämme milloin milläkin? Tärkeintä tuntuu olevan se, että kulissit ovat kunnossa. Jeesus ei kavahda elämässämme olevaa syntiä, vaan hän kehottaa meitä rakkaudellisesti avaamaan sydämemme oven (Ilm. 3:20). Otetaan kivi pois ja annetaan Jeesuksen puhua meihin elämää. Annetaan Hänen poistaa kaikki se, mikä on turhaa, tarpeetonta ja kuollutta. Annetaan Jumalan eläväksi tekevän Hengen sytyttää ja rohkaista meidät elämään, johon Jumala on meidät tarkoittanut. Puhalla Jumalan tuuli.

Tule ulos!

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Syntikortti

Me tiedämme, että se mies on syntinen." (Joh. 9:24)

Natsikortti. Rasismikortti. Harhaoppikortti. Syntikortti. Erilaisia leimoja on helppo jaella vasemmalle ja oikealle. Fariseukset tivasivat ex-sokealta, jonka Jeesus paransi, kerta toisensa jälkeen syytä tapahtuneeseen, sillä he eivät voineet hyväksyä ilmiselvää ihmettä ja kiittää siitä Jumalaa. Suurimman ongelman taisi muodostaa se, että parantuminen tapahtui fariseusten näkökulmasta aivan väärällä tavalla ja aivan vääränä päivänä (9:14). Koska keskustelu ei edennyt fariseusten toivomaan suuntaan, otettiin syntikortti käyttöön. Parantunut ei paljoa fariseusten kommenteista piitannut, vaan todisti voimallisesti Jeesuksesta (9:25-33). Ja jälleen syntikortti heilahti, mies leimattiin, ajettiin ulos ja asia oli näin loppuun käsitelty (9:34). Millaisia leimoja me mahdamme lyödä toisten uskovien tekemään työhön, jos he eivät toimi totutulla tavalla tai innostuvat liikaa?

Keskustellaan leimaamatta.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Jos vain tietäisit

”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." (Joh. 4:10)

Jos vain tietäisit! Samarialaisella naisella ei ollut alkuun aavistustakaan siitä, kenet hän kohtasi kaivolla. Hän sai kohdata elävän veden lähteen, joka tyydyttää elämän janon. Monella saattaa olla vääristynyt kuva Jeesuksesta, koska he eivät tunne todellista Jeesusta. Valitettavasti me uskovatkin olemme tainneet olla vaikuttamassa väärän mielikuvan syntymiseen omalla toiminnallamme. Olemmeko kaventaneet elävän suhteen ulkoisiin muotomenoihin, joita emme itsekään ymmärrä? Olemmeko rationaalisia naturalisteja, jotka kieltävät Jumalan voiman? Kutsutaanko meitä syntisten ystäviksi vai vihaajiksi? Olemmeko täynnä totuutta ilman armoa? Jätetään uskonnollinen puuhastelu ja pyydetään Jeesukselta elävää vettä, sillä se, joka juo sitä vettä, ei enää koskaan ole janoissaan, vaan hänestä tulee lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä (4:13-14).

Herra, anna meille elävää vettä!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Puolesta vai vastaan

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh. 1:12)

Johannes kirjoittaa: "Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (1:10-11) Evankeliumeista voimme lukea, kuinka monet torjuivat Jeesuksen. Syntisten ystävä ja ristillä puolestamme kuollut Vapahtaja ei kelvannut heille. Mutta jokainen, joka otti Hänet vastaan ja uskoi Häneen, sai oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Voimme yhä edelleen suhtautua Jeesukseen samalla tavoin. Voimme torjua Hänet tai voimme pyytää Hänet elämämme Herraksi, jolloin saamme uuden elämän ja meistä tulee Jumalan lapsia. Mitä Jeesus merkitsee sinulle?

Oletko puolesta vai vastaan?

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Suuttunut Jumalaan

”Joona pani tämän kovin pahakseen ja suuttui." (Joona 4:1)

Selvittyään myrskystä ja suuren kalan vatsasta kuivalle maalle (2:11), Joona tarttui saamaansa toiseen mahdollisuuteen ja lähti julistamaan Jumalan antaman sanoman Ninivelle (3:1-3). Kuultuaan Joonan julistusta kaupungin asukkaat tekivät parannuksen pahoista teoistaan ja huusivat Jumalan puoleen. Kun Jumala näki heidän vilpittömän kääntymyksen, Hän armahti heitä (3:5-10). Yksi ei kuitenkaan voinut iloita. Joona suuttui ja oli pettynyt, koska kaupunkia ja sen asukkaita ei tuhottu, vaikka hän tiesi Jumalan olevan anteeksiantava ja laupias (4:2). Niniven asukkaat eivät Joonan mielestä ansainneet armoa. Kuinka usein mekin haluaisimme päättää, kuka ansaitsee tulla armahdetuksi, kuka ei? Unohdamme aivan liian helposti, että mekin olemme pelastuneet pelkästä armosta (Tiit. 3:5).

Armo kuuluu kaikille.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Pakomatkalla

”Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin." (Joona 1:3)

Jumala kutsui Joonaa työhönsä. Hän sai kutsun lähteä Niniveen ja julistaa sen asukkaille Jumalan tulevaa tuomiota. Sen sijaan, että olisi tehnyt sen, mihin Jumala kutsui, Joona meni rannikolle ja etsi satamasta laivan, johon nousi paetakseen Herraa ja Hänen kutsuansa (1:1-3). Silloin kun Jumala kutsuu meitä palvelukseensa, voimme reagoida kolmella eri tavalla. Voimme paeta, kuten Joona yritti. Voimme pyytää Jumalaa lähettämään jonkun toisen, kuten Mooses yritti (2. Moos. 4:13). Tai sitten voimme sanoa, kuten Jesaja sanoi: "Tässä olen, lähetä minut!" (Jes. 6:8). Olen valmis menemään sinne, mihin sinä tahdot, vaikken tiedäkään, mikä minua odottaa. Olen valmis tekemään sen, mitä pyydät, sillä Sinä olet luvannut olla kanssani ja olla voimani.

Herra, lähetä minut!

perjantai 12. helmikuuta 2016

Opetussuunnitelma

”Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.” (2. Tim. 2:2)

Jeesus kutsui opetuslapsensa oppimaan, mitä ja millaista oli Jumalan valtakunnan elämä. Alkuun he vain seurasivat ja ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus puhui ja teki. Koska opetuslapseus ei ole vain katselemista ja kuuntelemista, Jeesus kutsui heidät ensin auttamaan itseään (Mark. 6:37-42) ja lähetti heidät sitten julistamaan ja parantamaan (Luuk. 9:1-6). Kaikki tämä valmisti heidät siihen hetkeen, kun he lähtivät Pyhän Hengen voimassa tekemään kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia (Matt. 28:19-20). Tämän periaatteen mukaisesti myös Paavali ohjeistaa nuorta Timoteusta tekemään opetuslapsia, jotka tekisivät opetuslapsia. Meidän tehtävämme ei ole tehdä käännynnäisiä, jotka odottavat passiivisena taivaaseen pääsyä, vaan opetuslapsia, joiden kautta Jumalan valtakunta leviää lähelle ja kauas.

Tehdään opetuslapsia.

torstai 11. helmikuuta 2016

Mitä Jeesus tekisi?

”Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu.” (Snl. 26:20)

Luin kauan sitten kirjan nimeltä Mitä Jeesus tekisi. Kirjan kantavana ideana oli se muutos, mikä tapahtui niin yksittäisten ihmisten kuin yhteisöjen elämässä, kun Jeesukseen uskovat alkoivat kysellä elämänsä valintatilanteissa yksinkertaista kysymystä: Mitä Jeesus tekisi? Vaikka kirja oli fiktiivinen, sen sanoma herätti paljon ajatuksia. Jumalan valtakunnan elämä kosketti ja vaikutti. Mitä tapahtuisikaan ilmapiirissä ympärillämme, jos alkaisimme kysellä samaa kysymystä itseltämme eri tilanteissa? Mitä se mahtaisikaan vaikuttaa sosiaalisessa mediassa ja sen erilaisissa keskusteluketjuissa? Tyrehtyisivätkö monet pahanpuhumisen ketjut, kun kukaan ei heittäisi polttopuita tai bensaa someraivon liekkeihin? Mitä jos me alkaisimme luoda uudenlaista kulttuuria someen ja liveen?

Mitä Jeesus tekisi?

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Omantunnon asioita

”Säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.” (1. Tim. 1:19)

Kuinka voimme säilyttää hyvän omantunnon? Tekemällä sen, minkä tiedämme olevan oikein. Jos toimimme tarkoituksellisesti omaatuntoamme vastaan, me kovetamme sydäntämme. Ja mitä useammin ja mitä kauemmin niin toimimme, kykymme erottaa oikea väärästä ja hyvä pahasta heikkenee. Ja pahimmillaan voimme haaksirikkoutua uskossamme. Omatuntomme on kuin kuminauha, joka on aina valmis joustamaan. Tarvitsemme sen tähden sitä, että Jumalan sana saa pitää sen toimintakykyisenä ja oikeassa suunnassa. Annetaan sen tähden Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessamme (Kol. 3:16). Kun elämme lähellä Jeesusta, rukoilemme ja luemme Raamattua, harjaannumme erottamaan hyvän ja pahan (Hepr. 5:14). 

Säilytetään usko ja hyvä omatunto.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Kiihtyvyystekijöitä

”Rukoilkaa puolestamme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja pääsisi muualla samaan kunniaan kuin teidän keskuudessanne.” (2. Tess. 3:1)

Mitä me voisimme tehdä, jotta evankeliumin sanoma leviäisi nopeasti? Eikä vain leviäisi, vaan myös muuttaisi ihmisten elämän niin, että heidän uskonsa kasvaisi kasvamistaan ja rakkaus lisääntyisi kaikissa (2. Tess. 1:3). Rukoilla? Ehdottomasti! Intohimoisesti, palavasti, rohkeasti ja kestävinä. Mutta mitä tapahtuisi, jos antautuisimme myös koko sydämestämme Jumalan käyttöön? Antaisimme itsemme kokonaan Jeesukselle. Eläisimme niin kuin Hän eli (1. Joh. 2:6). Täynnä armoa ja totuutta, jotka Pyhä Henki vaikuttaa. Valmiina rakastamaan, palvelemaan, julistamaan ja parantamaan, kun Henki siihen kehottaa. Valmiina tekemään hyvää niillä varoilla, jotka Jumala on hoidettavaksemme uskonut (2. Kor. 9:8). Olisimme itse ja tekisimme opetuslapsia, joille elämä on Kristus (Fil. 1:21). 

Lisääntyisikö nopeus?

maanantai 8. helmikuuta 2016

Rohkaistu rohkaisemaan

”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.” (1. Tess. 5:11)

Meidän on mahdottoman helppoa unohtaa päämäärä, jota kohti olemme matkalla. Maailma, jonka keskellä elämme, ei halua muistuttaa elämän rajallisuudesta, puhumattakaan siitä, että kerran kaikki päättyy. Osta sitä ja tätä, niin olet onnellinen. Hanki tuo tai tämä, niin saat elämällesi merkitystä. Yhtäkkiä voimme olla keskellä länsimaista ostohysteriaa, jota ruokitaan lainarahalla. Meidät on kutsuttu ennen kaikkea elämään toisenlaista elämää (5:4-9) ja tarvitsemme toinen toistemme rohkaisua. Jokainen meistä kykenee sanomaan rohkaisevia ja kannustavia sanoja, ettei kukaan lankeaisi tai paatuisi (Hepr. 3:13). Puhutaan hyvää toisten elämään, sillä Jeesus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan nyt ja aina (5:10).

Rohkaistu rohkaisemaan.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Rakkauden täyttämät

”Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan." (1. Tess. 3:12)

Jeesus osoitti meille uhrautuvan rakkauden kaikessa täyteydessään kuollessaan meidän tähtemme Golgatan keskimmäisellä ristillä (1. Joh. 3:16). Jeesus antoi meille käskyn rakastaa toisiamme, niin kuin Hän on rakastanut meitä. Tuo rakkaus näkyy ja meidät tunnetaan siitä Jeesuksen omiksi (Joh. 13:34-35). Kun me olemme saaneet itse vastaanottaa ja kokea Jumalan rakkauden, se virtaa meistä myös muille. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä (1. Joh. 4:19). Tuo rakkaus on aktiivista ja se saa meidät etsimään mahdollisuuksia osoittaa sitä toisille eri tavoin. Me tosin olemme valitettavan usein kylmiä, kyynisiä ja katkeria - kaikkea muuta kuin tuon rakkauden täyttämiä. Lääke tähän puutostautiin löytyy Jeesuksen ristin juurelta. Saamme pyytää Häneltä lisää rakkautta.

Annetaan Jeesuksen rakkauden koskettaa.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Edullista

”Veljet, tahdon teidän tietävän, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin ollut eduksi evankeliumille." (Fil. 1:12)

Moni olisi saattanut katkeroitua tai antaa periksi jouduttuaan ilman syytä vankilaan. Mutta näin ei tapahtunut Paavalille. Hän ymmärsi, että tärkeämpää kuin olosuhteet on se, miten niihin suhtautuu ja mitä silloin tekee. Hänelle elämä oli Kristus (1:21) ja Paavali kesti kaiken Hänen avullaan (4:13). Niinpä hän näki vankeutensa vain uutena mahdollisuutena julistaa evankeliumia henkivartiostolle ja kaikille muillekin. Paavalin suhtautumistapa rohkaisi myös paikallisia uskovia, jotka julistivat Herran sanaa entistä pelottomammin (1:13-14). Sen, mikä näytti tappiolta, Jumala käänsi evankeliumin voitoksi. Olipa olosuhteemme mitkä tahansa tai tapahtuipa meille mitä tahansa, saamme olla täysin varmat siitä, että asiat ovat Jumalan hyvässä hallinnassa. 

Jumala johtaa kaiken parhaaksemme.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Kun maailma ei riitä

”Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä.” (Kol. 3:2)

Meillä on enemmän kuin maailma voi koskaan antaa. Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan (1:13). Valtakuntaan, joka on täynnä vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa (Room. 14:17). Yritämme kyllä rauhoitella itseämme ja sisintämme monenlaisilla ajallisilla asioilla (Matt. 16:26), mutta mikään niistä ei lopulta anna sellaista rauhaa ja iloa, jonka Jeesuksen tunteminen tuottaa. Meidän elämämme on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan ja kun Kristus kerran ilmestyy kirkkaudessaan, silloin mekin ilmestymme Hänen kanssaan kirkkaudessa (3:3-4). Tuota kirkkauden päivää odottaessamme saamme jatkuvasti uudistua Pyhän Hengen voimassa ja voimme oppia tuntemaan yhä paremmin Herraamme (3:9-10). Saamme elää uskossa ja tehdä niitä tekoja, jota tekemään Jumala on meidät tarkoittanut (Ef. 2:10). 

Jeesus on vaan niin paras!

torstai 4. helmikuuta 2016

Rukoillaan rohkeutta

"Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.” (Ef. 6:20)

Paavali pyysi rukoilemaan, että hänelle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun hän ryhtyy puhumaan. Hän toivoi, että voisi julistaa rohkeasti evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi hän oli parhaillaan vankilassa (6:19). Paavali ei pyytänyt rukoilemaan vapautumista vankilasta, mitä olisi saattanut odottaa. Hän päinvastoin pyysi, että Jumala toteuttaisi tahtonsa ja tarkoituksensa siellä, missä hän oli. Samoin toimivat Jerusalemin uskovat uhkailujen ja vangitsemisten keskellä pyytäessään, että Jumala antaisi voimaa julistaa ilman pelkoa, ja että sairaat paranisivat ja ihmeitä tapahtuisi Jeesuksen nimessä (Apt. 4:29-30). Meitä ei ole vielä uskomme tähden vainottu tai laitettu vankilaan. Voisimmeko silti rukoilla toistemme puolesta, että voisimme puhua rohkeasti, niin kuin tulee? 

Vahvistutaan ja rohkaistutaan Herrassa.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Taivaallisia aarteita

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.” (Ef. 1:3)

Jumala on siunannut meitä taivaallisilla aarteilla Jeesuksessa Kristuksessa. Olemme Hänen lapsiaan Jeesuksen tähden (1:5). Jeesuksen veressä meillä on lunastus ja syntiemme anteeksianto (1:7). Jumala on pelastanut meidät antamalla meille uskon (2:8). Hän on antanut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä (1:8). Jeesukseen uskoessamme olemme saaneet Pyhän Hengen, joka vakuuttaa, että olemme Jumalan lapsia (1:13). Olemme saaneet uudenlaisen kyvyn nähdä (1:17-18). Olemme saaneet uuden voiman elää Jumalan tahdon mukaan (2:1-5). Koska elämme henkilökohtaisessa suhteessa Jeesukseen, saamme nauttia näistä rikkauksista jo nyt. Eikä tässä vielä kaikki! Meillä on perintöosa Kristuksessa ja saamme elää hänen kanssaan iäti (1:11).

Olkoon meidän Herramme ylistetty!

tiistai 2. helmikuuta 2016

Jeesus!

”Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.” (Gal. 6:14)

Maailma on täynnä houkutuksia. Kohtaamme päivittäin niin hienovaraista painostusta kuin avointa propagandaa, joka haastaa meidän uskoamme ja luottamustamme Jeesukseen Kristukseen. Tuota taistelua ei kukaan voita omassa voimassaan. Me, jotka olemme Jeesuksen omia, olemme kuitenkin ristiinnaulinneet vanhan luontomme himoineen ja haluineen (5:24). Jeesus on vapauttanut meidät todelliseen vapauteen (5:1). Emme ole enää synnin orjia, vaan lapsia (4:7). Saamme tulla päivittäin Jeesuksen luokse, antaa itsemme kokonaan Hänen käyttöönsä (Room. 12:1-2) ja antaa Hengen ohjata elämäämme (5:16). Jeesus teki ja tekee sen, mihin me emme koskaan kykene. 

Hän on kiitoksemme aihe.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Mitä suotta odotella

”Mutta lopulta he kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa." (Hoos. 3:5)

Israelilaiset olivat luopuneet elävästä Jumalasta ja kääntyneet palvomaan epäjumalia (3:4). Mutta lopulta he kääntyvät ja etsivät Jumalaa ja panevat toivonsa Hänen hyvyyteensä. Elämän vaikeudet saavat monet etsimään Jumalaa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa elämässämme päätymistä umpikujaan ja ahdinkoon, vaan voimme turvautua Jeesukseen ennen kuin pahat päivät tulevat (Snl. 12:1). Voimme kokea jo nyt Pyhän Hengen vaikuttamaa iloa, rakkautta ja rauhaa ja elää sitä yltäkylläistä elämää, jonka Jeesus tuli meille antamaan (Joh. 10:10). Otetaan Jumalan armo vastaan, ettei se jää turhaksi, sillä tänäänkin on pelastuksen päivä (2. Kor. 6:1-2).

Etsitään Herraa.