torstai 31. toukokuuta 2018

Hengen omat

”Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette.” (Luuk. 9:55)

Jeesus oli lähettänyt edellään sananviejiä valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Eräs Samarian kylä kieltäytyi kuitenkin ottamasta Jeesusta vastaan, mikä sai Jaakobin ja Johanneksen kiivastumaan niin, että he kysyivät Jeesukselta, tahtoisiko tämä, että he käskisivät tulen iskeä taivaasta ja tuhota tuon kylän. Jeesus nuhteli heitä kovin sanoin ja muistutti, että hän ei tullut kadottamaan ihmisten sieluja vaan pelastamaan (9:52-56). Johannes pääsikin myöhemmin Samariaan sytyttelemään toisenlaisia tulia yhdessä Pietarin kanssa, kun nämä kätten päälle panemisen kanssa rukoilivat uusien uskovien puolesta, että nämä saisivat Pyhän Hengen (Apt. 8:15-17). Ratkaisu maailman vääryyteen, moraalittomuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen ei ole se, että toivomme syntisten tuhoa tai lyömme heitä Raamatulla päähän. Saamme ohjata heidät rakkaudellisesti Jeesuksen yhteyteen ja Pyhä Henki muuttaa heidät sisältäpäin, kuten hän toimii meidänkin kanssamme.

Me olemme Pyhän Hengen omat.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Silmät pyöreänä

”Kaikki olivat hämmästyksen vallassa, kun näkivät Jumalan voiman ja suuruuden.” (Luuk. 9:43)

Muuan mies huusi väkijoukon keskeltä ja pyysi Jeesusta auttamaan ainoaa poikaansa, jota vaivasi paha henki. Poika tuotiin Jeesuksen luokse ja vielä pojan tullessakin henki paiskasi hänet maahan ja kouristi häntä. Jeesus käski ankarin sanoin saastaista henkeä poistumaan ja paransi pojan. Jumalan valtakunnan voima ja todellisuus tuli kosketusetäisyydelle Jeesuksen sanoissa ja teoissa, mikä sai kaikki hämmästyksen valtaan (9:38-43). Sama voima ja suuruus seurasi myös opetuslasten julistusta ja tekoja, kun Jeesus lähetti heidät matkaan (10:19) ja se jatkui sekä heidän että seurakunnan elämässä helluntain jälkeen. Ramman parantuminen hämmästytti ja avasi mahdollisuuden Jeesuksesta kertomiseen (Apt. 3:10). Apostolien rohkeus sai Suuren neuvoston jäsenet ihmettelemään (Apt. 4:13). Sergius Paulus ihmetteli Herran opin voimaa ja uskoi (Apt. 13:12). Milloin me olemme viimeksi herättäneet hämmästystä niiden tekojen kautta, joita Pyhä Henki on vaikuttanut kauttamme?

Huomenna voisi koittaa.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Yksinäisyyteen

”Hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen autioon paikkaan.” (Luuk. 9:10)

Jeesus oli lähettänyt kaksitoista opetuslastaan julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. He saivat samalla opetella myös luottamista Jumalan huolenpitoon, sillä he eivät saaneet ottaa mitään mukaan tuolle matkalle kulkiessaan kylästä kylään (9:1-6). Kun he palasivat, voi vain kuvitella sitä innostuksen määrää heidän kertoessaan Jeesukselle kaikesta siitä, mitä he olivat saaneet nähdä, kokea ja tehdä (9:10). Heillä saattoi siintää mielessä jo seuraava matka Jeesuksen lähettämänä, mutta Jeesus halusi opettaa heille tärkeän periaatteen viemällä heidät kanssaan yksinäisyyteen. Jumalan valtakuntaa ei viedä eteenpäin juoksemalla itsensä uuvuksiin, vaan välillä täytyy pysähtyä ja levähtää. Tuossa autiossa paikassa ei kuitenkaan lojuttu nuotiolla tähtiä katsellen, vaan Jeesus opetti heille tavan, jota hän itsekin noudatti vetäytyessään yksinäisyyteen: Rukous on välttämätöntä, jos haluaa tehdä Isän tahdon (Mark. 1:35). 

Rukoile ja tee työtä.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Toimeksianto

”Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita” (Luuk. 9:2)

Jeesus antoi opetuslapsilleen voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget lähettäen heidät työhön (9:1). Mitä opetuslapset tekivät? Juuri sen, mitä oli käsketty: kulkivat kylästä kylään julistaen ja parantaen sairaita kaikkialla (9:6). Ja oppi meni perille, sillä he tekivät samaa Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen ja opettivat muitakin toimimaan niin. Kauniilla portilla kerjäämässä ollut rampa ei saanut hopeaa tai kultaa, vaan paljon parempaa. Pietari tarttui miehen käteen ja käski tämän nousta ja kävellä Jeesuksen nimessä (Apt. 3:2-8). Ananias sai tarkat ohjeet, joiden mukaan toimia ja niin hän laski kätensä Sauluksen päälle palauttaen tämän näön (Apt. 9:11-18). Maltalla Publiuksen isä makasi vuoteessa kuumeisena kovan vatsataudin kourissa. Paavali meni hänen luokseen, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen parantaen hänet ja myöhemmin monta muutakin sairasta (Apt. 28:8-9). Voisimmekohan me toimia samoin?

Ehkä. 

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Luotammeko?

”Missä teidän uskonne on?” (Luuk. 8:25)

Eräänä päivänä Jeesus lähti ylittämään järveä opetuslastensa kanssa. Matkan aikana Jeesus nukahti ja hänen nukkuessaan järvelle syöksyi myrskytuuli, mikä sai veneen täyttymään vedestä. Myrskyn keskellä pelko valtasi opetuslasten mielen, he hätääntyivät ja päättivät herättää Jeesuksen, joka yksinkertaisesti käski myrskyn tyyntyä. Opetuslapset saivat pohdittavakseen kysymyksen: "Missä on teidän uskonne?" (8:22-25) Opetuslasten asemaan on helppo samaistua, sillä saatamme löytää itsemme aina silloin tällöin sellaisten haasteiden keskeltä, mitkä saavat meidät pohtimaan, kuinka Jumala auttaa meidät tästä. Siis jos ylipäänsä edes huudamme Jumalan puoleen. Aivan liian usein yritämme selvitä elämästämme omin avuin ja yritämme selvittää sotkumme itse. Opetuslapsille selvisi nopeasti, että vene täyttyi nopeammin vedestä kuin he ehtivät äyskäröidä sitä. Laitetaan luottamuksemme häneen, joka kykenee tekemään enemmän kuin osaamme edes ajatella (Ef. 3:20).

Usko on luja luottamus.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Hyvää maata

”Osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” (Luuk. 8:8)

Jeesus kertoi vertauksen kylväjästä, joka lähti kylvämään siementä. Tien oheen pudonneet söivät taivaan linnut, kalliolle pudonneet kuivuivat, orjantappuroiden sekaan pudonneet tukahtuivat, mutta hyvään maahan pudonneet tuottivat satakertaisen sadon. Jeesuksen vertauksessa oli kysymys Jumalan sanan kylvöstä ja tien oheen pudonnut kuvaa niitä, jotka kuulevat, mutta joiden sydämestä paholainen ottaa sen pois, jotteivät he uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle ja orjantappuroihin pudonneet siemenet kertoivat niistä, jotka ottivat sanan vastaan ja aloittivat kasvun kohti hedelmän kantamista ja moninkertaistumista, mutta eivät koskaan saavuttaneet sitä vaihetta, koska vaikeudet, koetukset, elämän huolet, rikkaudet ja nautinnot saivat heidät kääntämään katseen pois tärkeimmästä (8:5-15). Jeesuksen seuraaminen ja kasvu hänen opetuslapsenaan tähtää siihen, että sana saa vaikuttaa ensin meissä ja sitten meidän kauttamme, että tekisimme lisää opetuslapsia. 

Kannammeko satoa?

perjantai 25. toukokuuta 2018

Näe itsesi oikein

”Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa.” (5. Moos. 7:6)

Mooses muistutti näillä sanoillaan Israelin kansaa heidän todellisesta identiteetistään - he olivat Jumalan valitsema ja hänelle erotettu kansa. Meidänkin on tärkeää muistuttaa toisiamme siitä, keitä me olemme Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleita rikkomustemme ja syntiemme tähden, eläviksi (Ef. 2:1-2). Me emme ole vain armahdettuja syntisiä, vaan me olemme uusia luomuksia, sillä vanha on kadonnut ja uusi on tullut tilalle (2. Kor. 5:17). Me emme ole vain vaivaisia matoja, vaan valittua sukua, kuninkaallista papistoa, pyhää heimoa ja omaisuuskansaa, joka on kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja (1. Piet. 2:9). Me lankeamme turhan usein israelilaisten tavoin tuijottamaan omaa mahdottomuuttamme ja vaikka meidän tulisi muistaa, mitä Herra on tehnyt elämässämme. Uskotaan, mitä Jumalan sana sanoo meistä ja eletään kutsumuksemme mukaista elämää kutsujan kunniaksi.

Kristus meissä, kirkkauden toivo.

torstai 24. toukokuuta 2018

Totuus koettuna

”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” (Luuk. 7:19)

Moni pohtii ja kyselee vilpittömästi, onko Jeesus sitä, mitä hän sanoi olevansa - Jumalan meille lupaama pelastaja. Tätä samaa pohti kenties Johannes Kastaja vankilassa odottaen vapauden julistamista vangitulle (4:18). Hän lähettikin pari oppilastaan varmistamaan asian Jeesukselta. Juuri sillä hetkellä Jeesus paransi monia taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä ja antoi näön monelle sokealle, joten hän käski heidän kertoa Johammekselle, mitä he olivat nähneet ja kuulleet. Sokeat saivat näkönsä, rammat kävelivät, spitaaliset puhdistuivat, kuurot kuulivat, kuolleet herätettiin henkiin ja köyhille julistettiin evankeliumia (7:20-23). Teot puhuivat puolestaan ja osoittivat sen, kuka Jeesus oli. Ei tarvitse odottaa ketään muuta. Aikamme ihmisille ei riitä pelkkä totuus, vaan he kaipaavat totuuden koettuna. Meidän tulee ymmärtää identiteettimme Kristuksessa ja toimia sen mukaan tehden samoja tekoja kuin Jeesus ja mahdollisesti vielä suurempiakin (Joh. 14:11-12).

Teot puhuvat.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kuoppa kutsuu

”Eihän sokea voi taluttaa sokeaa? Eivätkö he molemmat putoa kuoppaan?” (Luuk. 6:39)

Jeesus kertoi paljon vertauksia havainnollistaakseen kuulijoilleen syviä totuuksia. Kun Jeesus puhui sokeasta, joka taluttaa toista sokeaa, ihmiset ymmärsivät välittömästi tuosta kuvasta välittyvän ajatuksen ja asia jäi taatusti kuulijoiden mieliin. Kaikki ymmärsivät, ettei oikeaan suuntaan kulkeminen tai päämäärään pääseminen onnistuisi kahden sokean voimin. Ennen pitkää he putoaisivat kuoppaan, törmäisivät johonkin tai olisivat pahoin eksyksissä. Jeesus viittasi vertauksellaan hengellisiin johtajiin, jotka eivät tunteneet Jumalan sanan totuutta ja joiden opetuksia kuuntelemalla kuulijatkin voisivat joutua samaan hengelliseen pimeyteen, missä nämä ovat. Valitettavasti yhä edelleen on niitä, jotka opettavat toisia, vaikka ovat itse vielä hengellisesti sokeita. He selittävät asioita kirkkain silmin ihmisviisauden ja järkeilyn pohjalta ja rohkaisevat pahimmillaan muitakin Raamatun vastaiseen elämään. Kannattaa olla tarkkana, että kuuntelee sellaisia opettajia, jotka ovat Kristuksessa ja pysyvät sanan totuudessa.

Näkökyky on tarpeen.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Aidosti erilaiset

”Olkaa armahtavia, niin kuin teidän Isännekin on armahtava.” (Luuk. 6:36)

On helppoa antaa toiselle samalla mitalla takaisin ja vielä mieluusti korkojen kera. Sosiaalinen media tuntuu vievän välillä sanallisen nokittelun aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ja mitä maailma edellä, sitä kristityt perässä - vai? Jeesus kehotti meitä toimimaan täysin päinvastaisella tavalla. Meidän tulee rakastaa vihamiehiämme ja tehdä hyvää niille, jotka vihaavat meitä. Meidän tulee siunata niitä, jotka kiroavat meitä ja rukoilla niiden puolesta, jotka solvaavat meitä. Meidän tulee antaa jokaiselle pyytävälle odottamatta saavamme takaisin. On helppoa rakastaa niitä, jotka rakastavat meitä ja on helppoa antaa toiselle jotakin, kun tietää saavansa yhtä paljon takaisin. Jeesuksen opetuslapsina meidät on kutsuttu kulkemaan vastavirtaan. Olemme saaneet paljon anteeksi Jumalan armosta ja meidät on kutsuttu myös elämään tuota armoa todeksi (6:27-36). Annetaan ihmisille mahdollisuus kokea elämäntapamme kautta Jumalan valtakunnan todellisuutta.

Ollaan armollisia - totuudessa.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Tositarinoita

”Kuulkaa, niin kerron, mitä hän on sielulleni tehnyt.” (Ps. 66:16)

Hyvän ja pahan välinen taistelu on kantavana ajatuksena monessa elokuvassa. Suuremmalla ja pienemmällä budjetilla valmistuu tarinoita, joissa hyvät sankarit taistelevat pahoja vihollisia vastaan. Olipa kyse sitten seriffin ja rosvokoplan välienselvittelystä pikkukaupungissa tai kapinallisjoukon ja imperiumin välisestä yhteenotosta kaukaisessa galaksissa, katsoja elää vahvasti mukana samaistuen sankarin tai sankarien pyrkimyksiin kukistaa vihollinen. Kaikkein suurin tositarina on voinut unohtua monelta: Jeesus tuli ihmiseksi meidän tähtemme ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti (Fil. 2:6-8). Hän voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan nousemalla kuolleista ja hän tarjoaa elämää yhteydessään jokaiselle, joka kaipaa vapauteen. Saamme kertoa toisille, mitä hän on tehnyt meidän elämässämme. Hänen ominaan saamme myös osallistua hänen työhönsä julistaen, rakastaen, vapauttaen ja parantaen, jotta Jumalan valtakunnan evankeliumi menisi eteenpäin.

Kerrotaan suurinta tarinaa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Tahdon

”Minä tahdon. Puhdistu!” (Luuk. 5:13)

Kun Jeesus oli eräässä kaupungissa, siellä oli mies, joka oli yltä päältä spitaalissa. Tuo yhteiskunnan ulkopuolelle työnnetty, kaikkien halveksuma mies heittäytyi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, sinä voit puhdistaa minut." (5:12) Spitaalisen pyyntö osoitti, ettei hän tuntenut Jeesusta ja hänen sydämen asennettaan tarvitsevia kohtaan. Jeesus oli tullut pelastamaan, vapauttamaan ja parantamaan, sillä Herran voima vaikutti hänessä (5:17). Miehen kärsimys kosketti Jeesuksen sydäntä, joten hän sanoi miehelle: "Minä tahdon, puhdistu." Jeesus ei ole muuttunut, vaan hän toimii edelleen samalla tavalla. Hän on kutsunut, valtuuttanut ja lähettänyt meidät julistamaan hyvää sanomaa ja tekemään Pyhän Hengen voimassa samoja tekoja kuin hän teki (Joh. 14:12). Olemmeko valmiit jatkamaan hänen työtään vai löydämmekö erilaisia syitä sille, miksemme voisi elää luonnollisen yliluonnollista elämää? Jätetään tekosyyt ja lähdetään tekemään Jumalan valtakunnan tekoja.

Tahdotaan!

lauantai 19. toukokuuta 2018

Voimallista puhetta

”Mitä tämä puhe oikein on?” (Luuk. 4:36)

Kapernaumin synagogassa oli mies, jossa oli saastainen riivaajahenki, joka huusi kovalla äänellä nähdessään Jeesuksen. Jeesus yksinkertaisesti nuhteli henkeä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä!" Silloin riivaaja heitti miehen maahan heidän keskelleen ja lähti miestä vahingoittamatta. Tapahtunut sai kaikki paikalla olleet hämmästelemään Jeesuksen voimaa ja valtaa (4:33-36). Paholainen demoneineen on Raamatun mukaan todellisuutta, vaikka meidän onkin länsimaisina ihmisinä vaikea uskoa sitä. Saatana on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan tarkoituksenaan riistää ihmisiltä sen elämän, jota varten Jumala on heidät luonut (Joh. 10:10). Jeesus tuli vapauttamaan meidät ja antamaan meille elämän. Me saamme kertoa tätä ilosanomaa lähellä ja kaukana. Meidän ei tarvitse pelätä vihollisen voimaa, sillä se, joka on meissä on suurempi kuin se, joka on maailmassa (1. Joh. 4:4).

Jeesuksen sanoissa on voimaa.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Täynnä Henkeä

”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille.” (Luuk. 4:18)

Jeesus palasi kasteensa jälkeen Jordanilta täynnä Pyhää Henkeä (4:1). Selvittyään kiusauksista autiolla seudulla, hän palasi Hengen voimassa Galileaan, jossa hänen maineensa levisi kaikkialle ympäristöön (4:14). Nasaretin synagogassa Jeesus luki Jesajan kirjasta sanat: "Herran Henki on minun päälläni" ja kertoi kuulijoilleen, että tuo raamatunkohta toteutui heidän korviensa kuullen ja kaikki antoivat hänestä hyvän todistuksen (4:18-22). Hengen voima vaikutti Jeesuksessa niin, että hän paransi sairaita (5:17). Jeesus lupasi opetuslapsilleen pyytävänsä Isää antamaan heille Pyhän Hengen, joka pysyisi heidän luonaan ja olisi heissä (Joh. 14:16-17). Hän opettaisi heille kaiken ja muistuttaisi heitä kaikesta, mitä Jeesus oli sanonut (Joh. 14:26). Helluntaina he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä (Apt. 2:4) ja näin tapahtui myös myöhemmin heidän rukoiltuaan (Apt. 4:31). Jos Jeesus, apostolit ja alkuseurakunta olivat täynnä Pyhää Henkeä, mikä saa meidät kuvittelemaan, että selviäisimme ilman?

Herra, täytä meidät Hengelläsi.

torstai 17. toukokuuta 2018

Odota hiljaisuudessa

”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa. Häneltä tulee minun pelastukseni.” (Ps. 62:2)

Elämän pienempiä ja suurempia huolia kannattaa miettiä ennen nukahtamista tai keskellä yötä, jos jostain syystä sattuisi heräämään. Kaikki ymmärrämme, että tällainen ratkaisu on äärettömän huono, sillä yön pimeinä ja hiljaisina tunteina aivan mitättömimmätkin asiat saavat suunnattoman suuret mittasuhteet. Yritä siinä sitten saada unta, kun ahdistus puristaa rintaa. Asioiden miettiminen ja murehtiminen eivät tuo useinkaan tilanteeseen helpotusta. Onneksi meidän ei tarvitse jäädä yksin taakkojemme kanssa, sillä saamme kertoa Jumalalle kaiken sen, mikä vaivaa mieltämme ja painaa sydäntämme ja voimme Daavidin tavoin muistuttaa itseämme: "Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa sieluni, sillä hänessä on minun toivoni. Hän yksin on kallioni, pelastukseni, kunniani ja voimani. Hän on turvani, minä en horju." (62:6-9)

Odota Herraa!

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Väkevämpi

”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tulossa minua väkevämpi.” (Luuk. 3:16)

Johannes Kastaja vaelsi kaikkialla Jordanin ympäristössä haastaen ihmisiä tekemään parannuksen ja saarnaten kastetta syntien anteeksiantamiseksi. Kun kansa alkoi ajatella sydämessään, mahtoiko Johannes olla luvattu Messias, hän kertoi heille, ettei ollut. Hän kastoi vain vedellä kaikki, jotka tekivät kääntymyksen hedelmää, mutta hänen jälkeensä olisi tulossa häntä väkevämpi, joka kastaisi Pyhässä Hengessä (3:3-16). Hän pystyi vaikuttamaan vain katuvien menneisiin synteihin, mutta hänen jälkeensä tulisi toinen, joka antaisi voiman elää uutta elämää. Johanneksen sanat toteutuivat Jeesuksessa helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin (Apt. 2:2-4). Sama Pyhän Hengen voima on tarjolla edelleen jokaiselle kaipaavalle (Luuk. 11:13), sillä Isän lupaus kuuluu myös meille ja meidän jälkeläisillemme, keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (Apt. 2:39). 

Tule, Pyhä Henki.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Uskollinen

”Hän ei poistunut temppelistä vaan palveli siellä Jumalaa paastoten ja rukoillen yötä päivää.” (Luuk. 2:37)

Naisprofeetta Hannan sydän paloi Jumalalle korkeasta iästä huolimatta. Hän oli antanut elämänsä Jumalan käyttöön ja palveli Jumalaa temppelissä yötä päivää paastoten ja rukoillen. Monilla meistä on päivittäiset velvollisuutemme puolisoa, perhettä, työnantajaa ja seurakuntaa kohtaan, joten meillä ei ole realistisia mahdollisuuksia rukoilla yötä päivää Hannan tavoin. Löydämmekö me vuorokaudestamme aikaa Herran kasvojen edessä olemiseen vai käytämmekö mieluummin käytettävissämme olevat vapaat hetkemme johonkin muuhun kuin rukoukseen? On paljon hyviä asioita, joita voimme tehdä, kun siihen on aikaa, mutta elämässämme on myös aikavarkaita, jotka ryöstävät vähiin käyvää aikaamme. Tunti tai kaksi voi mennä huomaamatta mobiilipelien parissa, päämäärättömässä nettisurffailussa tai television katsomisessa. Pidetään mielessä, että siellä, missä on paljon rukousta, on myös paljon siunausta.

Missä olet rukoilija?

maanantai 14. toukokuuta 2018

Viisautta johtamiseen

”Missä ohjausta ei ole, kansa sortuu, mutta neuvonantajien runsaus tuo menestyksen.” (Snl. 11:14)

Ilman selvää suuntaa niin kansakunta, kirkko tai seurakunta voi kulkea tuhoon. Tarvitsemmekin nöyryyttä ja viisautta, jotta menestyisimme. Nöyryyttä tunnustaa, ettemme selviä oman ymmärryksemme varassa. Viisautta pyytää viisautta Jumalalta, joka antaa sitä auliisti jokaiselle anovalle (Jaak. 1:5). Toivottavasti meillä on ympärillämme ihmisiä, jotka neuvovat etsimään parhaimmat neuvot Jumalan sanasta, jonka Pyhä Henki saa kirkastaa ja tehdä eläväksi (2. Piet. 1:20-21). Etsitään Jumalan viisautta omaan elämäämme ja valintoihin, joita teemme. Saamme pyytää tuota viisautta myös presidentin, hallituksen, eduskunnan, kirkon ja kirkolliskokouksen päätöksentekoon, jottei kansamme sortuisi (1. Tim. 2:1-2). Mitä tapahtuisikaan maassamme, jos etsisimme yksilöinä ja kansana rukouksessa Jumalan tahdon mukaisia suunnitelmia kaikkeen tekemiseemme? Ei jätetä elämäämme oman ymmärryksemme varaan, vaan turvataan sydämestämme Herraan (3:5).

Totuuden Henki, johda sinä meitä.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Pettämätön

”Ei Jumala ole ihminen, että hän valehtelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi? Puhuisiko hän jotakin eikä sitä toteuttaisi?” (4. Moos. 23:19)

Kaikki ovat varmasti pettyneet joskus katteettomiin lupauksiin. Kuka useammin, kuka harvemmin. Vanhemmat ovat luvanneet leikkiä lapsensa kanssa, mutta sitten on tullut jotain muuta, joka on vienyt leikkiin suunnitellun ajan. Työtoveri on luvannut hoitaa jonkun työtehtävän jo aikaa sitten ja kun muistutamme häntä siitä, hän lupaa tehdä sen heti huomenna. 


Äiti tai isä on luvannut leikkiä pienen lapsen kanssa, mutta on tullut puhelu tai muu este ja leikki on saanut jäädä toiseen kertaan. Kaveri on luvannut, että tehdään yhdessä jotain kivaa koulun jälkeen, mutta häntä hakiessa on saanut kuulla, että kaveri lähti ulos jonkun toisen kanssa. Puoliso on luvannut tehdä jonkin asian, mutta mitään ei tapahdu, vaikka asiasta on muistutettu useasti. Kuinka usein olemme saaneet pettyä lupauksiin tai kuinka usein olemme pettäneet lupauksemme? Puhumattakaan siitä, että meille on valehdeltu tai olemme itse syyllistyneet siihen. Pettymysten ja valheiden keskellä kasvaneina on hyvä muistaa, että voimme aina luottaa Jumalaan ja Hänen sanaansa. Hän ei valehtele eikä muuta mieltään. Hän tekee, minkä sanoo tekevänsä ja pitää lupauksensa. Pysytään horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä Hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava (Hepr. 10:23).

Yksi ei petä.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Muuttuisiko mieli?

”Tahdon saada tietää, mitä Herra vielä puhuu minulle.” (4. Moos. 22:19)

Mooabin kuningas, Baalak, oli niin huolissaan israelilaisten tulosta, että hän lähetti sanansaattajat kutsumaan Bileamin kiroamaan Israelin kansan. Bileam pyysi vieraitaan jäämään yöksi, kunnes saisi kuulla, mitä mieltä Jumala on asiasta. Jumalan tahto oli selvä ja aamulla Bileam kertoi sanansaattajille, että Herra ei anna hänen lähteä heidän mukaansa. Baalak ei jättänyt asiaa sikseen, vaan lähetti entistä korkea-arvoisemman saattueen taivuttelemaan Bileamia lupauksella ruhtinaallisesta palkkiosta. Bileam jo tiesi, mikä oli Jumalan tahto asiassa ja ettei voisi rikkoa sitä vastaan, mutta hän silti pyysi vieraitaan jäämään yöksi, saadakseen tietää, mitä Herra vielä puhuisi (22:1-19). Riittääkö meille se, mitä Jumala on jo sanassaan puhunut? On suorastaan muotia yrittää ymmärtää uudella tavalla Raamatun selviä totuuksia, jotka eivät keskustelemalla muuksi muutu. On syytä varoa, ettemme hylkää suoraa tietä ja eksy Bileamin tavoin vääryyden palkkaa rakastavalle tielle (2. Piet. 2:13-15).

Sanassa pysyvä ei eksy.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Varma juttu

”Siksi olen minäkin, tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa näistä tapahtumista.” (Luuk. 1:3)

Lääkäri Luukas oli perehtynyt tarkoin siihen, mitä kirjoitti. Monet olivat ryhtyneet työhön laatiakseen kertomuksia niistä asioista, joita heidän keskuudessaan oli tapahtunut. Ja nämä kertomukset eivät olleet mitä tahansa nuotiotarinoita, vaan alusta alkaen mukana olleiden silminnäkijöiden luotettavia todistuksia Jeesuksesta Kristuksesta (1:1-4). Kaikki se, mitä meille on evankeliumeihin kirjoitettu, ei tapahtunut missään syrjäisessä paikassa, vaan tapahtumat olivat myös maallisten hallitsijoiden tiedossa (Apt. 26:26). Paavalin pitkäaikaisena työtoverina Luukas oli taatusti kohdannut ja kuullut monien Paavalin mainitsemien todistajien kertomuksia ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta (1. Kor. 15:6). Hän ei siis ryhtynyt sepittämään ovelia taruja, vaan kirjasi ylös luotettavia asioita, jotka Pietarikin oli nähnyt omin silmin (2. Piet. 1:16). Evankeliumit on kirjoitettu meille, jotta uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus (Joh. 20:31) ja uskoisimme häneen (1. Joh. 5:12).

Sana on varma.

torstai 10. toukokuuta 2018

Merkit seuraavat

”He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi.” (Mark. 16:18)

Jumalan sanan, Raamatun, tulisi olla jokaisen kristityn elämän ylin ohje kaikessa, mutta onko se sitä? Usein meidän raamatullisuutemme on hyvinkin valikoivaa, sillä meidän on helpompaa löytää jakeet, jotka osoittavat toiset syylliseksi kuin jakeet, jotka kohdistuvat omaan elämäämme ja haastavat meitä muuttamaan elämäntapamme. On paljon helpompaa kehottaa muita menemään kaikkialle maailmaan kuin todistaa itse uskostaan naapurille tai työtoverille. On helpompaa kehottaa ihmisiä menemään lääkäriin kuin laskea käsi uskossa heidän päälleen, jotta he parantuisivat. Jeesus totesi, että tietyt merkit seuraavat häneen uskovia. Se, ettemme lähde nostelemaan käärmeitä tai ryhdy juomaan myrkkyä, ei tarkoita, ettemmekö voisi puhua uusilla kielillä, ajaa ulos riivaajia tai laskea käsiämme sairaiden päälle (16:17-18). Kyse ei ole meidän kyvyistämme vaan siitä, mitä Pyhä Henki vaikuttaa meidän kauttamme, kun me otamme sanan todesta ja julistamme evankeliumia kaikille.

Merkit seuraavat.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Hylättynä?

”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Mark. 15:34)

Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi ristillä kovalla äänellä: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Sen kuullessaan muutamat lähellä seisovista sanoivat, että hän huutaa Eliaa (15:35). Jeesus ei huutanut Eliaa, vaan huusi Psalmin 22 alun, jonka monet tunsivat ja tiesivät, kuinka se jatkuisi: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut... Sinuun luottivat isämme, he luottivat, ja sinä saatoit heidät turvaan. He huusivat sinua ja pelastuivat, sinuun he luottivat eivätkä joutuneet häpeään... Kaikki, jotka minua näkevät, pilkkaavat minua... Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on lähellä eikä auttajaa ole... Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vahaa, se on sulanut sisimmässäni... He ovat lävistäneet käteni ja jalkani. Minä voin laskea kaikki luuni. He katselevat ja tuijottavat minua. He jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa (Ps. 22:2-20). Jeesus kärsi kaiken meidän tähtemme, jotta meillä olisi rauha (Jes. 53:5).

Ettei meitä hylättäisi.

tiistai 8. toukokuuta 2018

Tekojen seuraus

”Ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata.” (4. Moos. 14:23)

Kansa itki ja parkui luvatun maan rajalla, koska kymmenen vakoojaa oli saanut heidät lannistumaan. Joosua ja Kaaleb yrittivät muistuttaa heitä, että Jumala oli heidän kanssaan, mutta kansa ei kuunnellut, vaan oli valmis kivittämään tuollaiset rohkaisijat. Tilanne keskeytyi Jumalan kirkkauden ilmestymiseen. Jumala vihastui, koska kansa halveksi häntä kerta toisensa jälkeen, vaikka hän oli tehnyt heidän hyväkseen monta suurta tekoa. Mooses vetosi Jumalan kärsivällisyyteen ja armoon pyytäen kansalle anteeksiantoa. He saivat anteeksi, mutta joutuivat kantamaan tekojensa seuraukset: Yksikään kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi ei tulisi näkemään tuota lupauksen maata, jonne he olivat matkalla, vaan he joutuisivat vaeltamaan erämaassa, kunnes viimeisinkin pilkaaja olisi poissa. Kansa katsoi omaan heikkouteensa ja menetti lupaukset. Ainoastaan Kaaleb ja Joosua pääsisivät sinne, koska heissä oli toisenlainen henki ja he tiesivät, kuka on heidän voimansa lähde (4. Moos. 14:1-38). Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessamme (2. Kor. 12:9-10).

Katsotaan Kristukseen.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Profeetallinen toive

”Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja Herra antaisi henkensä tulla heidän päälleen!” (4. Moos. 11:29)

Mooses kutsui Jumalan ohjeen mukaisesti seitsemänkymmentä miestä ilmestysmajan luokse, jossa Herra laski henkeään heidän päälleen niin, että he profetoivat. Leiriin oli jäänyt kaksi miestä, jotka eivät jääneet kuitenkaan osattomiksi, sillä myös heidät täytettiin ja he profetoivat. Kun Joosua pyysi Moosesta kieltämään heitä, Mooses lausui profeetallisen toiveen, että jospa Herra antaisi henkensä koko kansan ylle niin, että he kaikki olisivat profeettoja (11:24-29). Tuo toive täyttyi helluntaina ja täyttyy yhä uudelleen, kun Jumala täyttää meitä Hengellään (Apt. 2:1-39). Saamme sen tähden pyrkiä innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja ja aivan erityisesti profetoimisen lahjaa, sillä ihmiset tarvitsevat rakentavia, kehottavia ja lohduttavia sanoja Jumalan sydämeltä (1. Kor. 14:1-3). Eikä tuota lahjaa ole tarkoitettu vain muutamalle ja harvalle, sillä voimme kaikki profetoida vuorollamme, jotta kaikki oppisivat saisivat kehotusta (1. Kor. 14:31).
Kunpa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Liian lyhyt?

”Onko Herran käsi lyhyt?” (4. Moos. 11:23)

Ei ollut johtajana toimiminen helppoa. Israelilaiset alkoivat valittaa Moosekselle tarjolla olevasta ruoasta ja sanoivat nääntyvänsä nälkään, koska tarjolla ei ollut mitään muuta kuin mannaa. Kuinka he kaipasivatkaan kaikkea sitä, mitä olivat syöneet Egyptissä ja jospa he vain saisivat lihaa syödäkseen (11:4-6). Ei siis mikään ihme, että Mooseksella hieman keitti. Vastuu tuntui hänestä liian raskaalta taakalta yksin kannettavaksi, joten hän purki sydäntään rehellisesti Jumalan edessä (11:11-14). Se kannatti, sillä Jumala ei ole koskaan neuvoton tai kyvytön auttamaan, oli pulma millainen tahansa. Jumala nosti Mooseksen rinnalle seitsemänkymmentä johtomiestä jakamaan yksinäisen johtajuuden tuomaa taakkaa ja Jumala lupasi ruokkia kansaa lihalla kokonaisen kuukauden ajan. Apumiesten järjestymiseen oli helppo uskoa, koska he olivat omin silmin nähtävissä, mutta mikään määrä lihaa ei riittäisi kansan ruokkimiseen (11:16-22). Jumala kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella (Ef. 3:20).

Jumala voi.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Valveilla?

”Olkaa varuillanne ja valvokaa, sillä te ette tiedä, milloin se aika tulee.” (Mark. 13:33)

Kerran koittaa päivä, jolloin Jeesus saapuu takaisin suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan niin, että kaikki näkevät sen (13:26). Tuota hetkeä ei tiedä kukaan muu paitsi Jumala ja siksi Jeesus ei kehotakaan meitä pohtimaan ja arvuuttelemaan, milloin tuo vapautuksen päivä koittaa. Ainoa asia, johon hän meitä kehottaa on se, että olisimme varuillamme ja valvoisimme. Havainnollistaakseen asiaa Jeesus kertoi vertauksen, kuinka vieraille maille matkustava mies jättää talonsa ja antaa palvelijoilleen hallintavallan ja kullekin omat tehtävänsä. Palvelijoiden tulee toimia heille uskotun tehtävän kanssa niin, ettei talon herra tapaisi palatessaan heitä nukkumasta (13:32-36). Tehtävämme on selvä: evankeliumi on julistettava kaikille kansoille. Meidän tulee todistaa ihmisille Jeesuksesta ja uskostamme pelkäämättä sitä, mitä meistä ajatellaan. Meidän ei tarvitse pelätä tai olla puolustuskannalla, sillä Pyhä Henki antaa meille voiman ja oikeat sanat (13:9-11). Vaikka väsymys alkaa jo painaakin, ei nukahdeta.

Valvotaan ja tehdään työtä.

perjantai 4. toukokuuta 2018

Täyskuolleisuus

”Mutta mahtavinkaan ihminen ei ole pysyvä.” (Ps. 49:13)

Jokainen meistä kuolee kerran asemastamme, varallisuudestamme tai kyvyistämme huolimatta (49:10-11). Elämämme rajallisuus on kaikin tavoin läsnä ympärillämme, vaikkei siitä suoranaisesti puhutakaan. Tosin meille esitellään keinoja laidasta laitaan, joiden avulla voimme unohtaa totuuden, ettemme ole täällä ikuisesti. Elämän laatuun ja kestoon pyritään vaikuttamaan painonhallinnan, muotidieettien tai superfoodien avulla ja elämän mukanaan tuomat ikääntymisen merkit hoidellaan kauneusleikkauksilla. Terveellisissä elämäntavoissa tai itsestään huolen pitämisessä ei ole mitään väärää, mutta lopputulos on silti sama. Kukaan ei vältä hautaa, ellei Jeesus satu tulemaan ennen sitä takaisin (11. Tess. 4:16-17). Kun lähtömme hetki koittaa päiviemme määrän täyttyessä (39:5), rahasta ja omaisuudesta ei ole hyötyä, sillä kaikki jää tänne (49:17-21). Niillä, jotka ovat laittaneet turvansa Jeesukseen, ei ole kuitenkaan mitään hätää, sillä heille on varattu taivaassa ikuinen asunto (2. Kor.5:1).

Jeesus on ylösnousemus ja elämä.

torstai 3. toukokuuta 2018

Lähimmäiset

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark. 12:31)

Meidät on kutsuttu rakastamaan lähimmäisiä niin kuin itseämme. Lähimmäisen rakkaus on valitettavasti kaventunut tarkoittamaan kaiken kattavaa suvaitsevaisuutta, jossa suljemme silmämme tai käännämme katseemme toisaalle, kun lähimmäiset vahingoittavat itseään ja muita. Suvaitsevaisuudella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä lähimmäisten rakastamisen tai ylipäätään rakkauden kanssa, sillä se on pohjimmiltaan vain toisen sietämistä - jos sitäkään. Emme kuitenkaan kykene rakastamaan lähimmäisiämme, jollemme ole itse saaneet kokea omassa elämässämme Jumalan rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa, sillä oikea rakkaus tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta (1. Tim. 1:5-7). Kun Jeesus saa kirkastaa Pyhän Hengen kautta meille sen, että pelastuksemme on alusta loppuun saakka Jumalan armoa, kykenemme asettumaan myös lähimmäistemme asemaan ja voimme rakastaa heitä aidosti armossa ja totuudessa. 

Rakastetaan.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Laulakaa ylistystä

”Laulakaa ylistystä Jumalalle, laulakaa, laulakaa ylistystä kuninkaallemme, laulakaa!” (Ps. 47:7)

Laulakaa ylistystä Jumalalle! Kuinka vaikeaa se voikaan joskus olla, sillä jo pelkkä ajatus ylistämisestä jakaa uskovat helposti kahteen leiriin ja saa heidät kaivautumaan syvälle omiin poteroihinsa. Erilaiset näkemykset ja mieltymykset herättävät suuria tunteita, vaikka kerran me kaikki eri tavalla ajattelevat ylistämme yhdessä (Ilm. 19:5). Toiset tykkäävät laulaa virsiä urkujen säestyksellä, toiset uudempia ylistyslauluja bändin säestyksellä. Toiset kohottavat kätensä taivasta kohti, toiset tunkevat ne syvemmälle taskuihinsa. Toisten mielestä ylistyslauluissa on liian vähän säkeistöjä, toisten mielestä aivan liikaa. Toisten mielestä tärkeintä on tarttuva melodia, toisten mielestä sanojen pitäisi sisältää koko kristinoppi. Mitkä ylistyksemme muodot ikinä ovatkaan, Jumala on kaiken ylistyksemme arvoinen, sillä hän armahtaa, vapauttaa, parantaa, ravitsee ja antaa meille iankaikkisen elämän. "Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt." (103:2-5)

Lauletaan ylistystä.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Suursiivous

”Minun huoneeni on oleva kaikkien kansojen rukoushuone?” (Mark. 11:17)

Kun Jeesus meni Jerusalemin temppeliin, hän huomasi, ettei kaikki ollut niinkuin olisi pitänyt olla. Rukoushuoneesta oli tullut rosvojen luola, jossa rahanvaihtajat vaihtoivat temppeliin tulleiden vierailijoiden rahaa huonolla vaihtokurssilla kyyhkysenmyyjien kaupitellessa ylihintaisia uhrieläimiä. Ei ollut siis mikään ihme, että Jeesus hermostui nähdessään moista toimintaa siellä, missä olisi pitänyt keskittyä Jumalan kohtaamiseen. Niinpä hän alkoi tehdä suursiivousta ajaen kaupantekijät ulos temppelistä, kaataen rahanvaihtajien pöytiä ja kyyhkystenmyyjien jakkaroita ja estäen tavarankuljettamisen temppelialueen kautta (11:15-16). Mitähän turhaa Jeesus haluaisi poistaa meidän temppeleistämme? Eikä pelkästään meidän kirkkorakennuksista ja seurakunnistamme, vaan meidän sydämistämme ja elämästämme, sillä me olemme Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu meissä (1. Kor. 3:16-17). Saisiko Jeesus ottaa meidät läpivalaisuun?

Herra, puhdista minut.