Luotammeko?

”Missä teidän uskonne on?” (Luuk. 8:25)

Eräänä päivänä Jeesus lähti ylittämään järveä opetuslastensa kanssa. Matkan aikana Jeesus nukahti ja hänen nukkuessaan järvelle syöksyi myrskytuuli, mikä sai veneen täyttymään vedestä. Myrskyn keskellä pelko valtasi opetuslasten mielen, he hätääntyivät ja päättivät herättää Jeesuksen, joka yksinkertaisesti käski myrskyn tyyntyä. Opetuslapset saivat pohdittavakseen kysymyksen: "Missä on teidän uskonne?" (8:22-25) Opetuslasten asemaan on helppo samaistua, sillä saatamme löytää itsemme aina silloin tällöin sellaisten haasteiden keskeltä, mitkä saavat meidät pohtimaan, kuinka Jumala auttaa meidät tästä. Siis jos ylipäänsä edes huudamme Jumalan puoleen. Aivan liian usein yritämme selvitä elämästämme omin avuin ja yritämme selvittää sotkumme itse. Opetuslapsille selvisi nopeasti, että vene täyttyi nopeammin vedestä kuin he ehtivät äyskäröidä sitä. Laitetaan luottamuksemme häneen, joka kykenee tekemään enemmän kuin osaamme edes ajatella (Ef. 3:20).

Usko on luja luottamus.