sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Pettämätön

”Ei Jumala ole ihminen, että hän valehtelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi? Puhuisiko hän jotakin eikä sitä toteuttaisi?” (4. Moos. 23:19)

Kaikki ovat varmasti pettyneet joskus katteettomiin lupauksiin. Kuka useammin, kuka harvemmin. Vanhemmat ovat luvanneet leikkiä lapsensa kanssa, mutta sitten on tullut jotain muuta, joka on vienyt leikkiin suunnitellun ajan. Työtoveri on luvannut hoitaa jonkun työtehtävän jo aikaa sitten ja kun muistutamme häntä siitä, hän lupaa tehdä sen heti huomenna. 


Äiti tai isä on luvannut leikkiä pienen lapsen kanssa, mutta on tullut puhelu tai muu este ja leikki on saanut jäädä toiseen kertaan. Kaveri on luvannut, että tehdään yhdessä jotain kivaa koulun jälkeen, mutta häntä hakiessa on saanut kuulla, että kaveri lähti ulos jonkun toisen kanssa. Puoliso on luvannut tehdä jonkin asian, mutta mitään ei tapahdu, vaikka asiasta on muistutettu useasti. Kuinka usein olemme saaneet pettyä lupauksiin tai kuinka usein olemme pettäneet lupauksemme? Puhumattakaan siitä, että meille on valehdeltu tai olemme itse syyllistyneet siihen. Pettymysten ja valheiden keskellä kasvaneina on hyvä muistaa, että voimme aina luottaa Jumalaan ja Hänen sanaansa. Hän ei valehtele eikä muuta mieltään. Hän tekee, minkä sanoo tekevänsä ja pitää lupauksensa. Pysytään horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä Hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava (Hepr. 10:23).

Yksi ei petä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti