”Mutta mahtavinkaan ihminen ei ole pysyvä.” (Ps. 49:13)
Jokainen meistä kuolee kerran asemastamme, varallisuudestamme tai kyvyistämme huolimatta (49:10-11). Elämämme rajallisuus on kaikin tavoin läsnä ympärillämme, vaikkei siitä suoranaisesti puhutakaan. Tosin meille esitellään keinoja laidasta laitaan, joiden avulla voimme unohtaa totuuden, ettemme ole täällä ikuisesti. Elämän laatuun ja kestoon pyritään vaikuttamaan painonhallinnan, muotidieettien tai superfoodien avulla ja elämän mukanaan tuomat ikääntymisen merkit hoidellaan kauneusleikkauksilla. Terveellisissä elämäntavoissa tai itsestään huolen pitämisessä ei ole mitään väärää, mutta lopputulos on silti sama. Kukaan ei vältä hautaa, ellei Jeesus satu tulemaan ennen sitä takaisin (11. Tess. 4:16-17). Kun lähtömme hetki koittaa päiviemme määrän täyttyessä (39:5), rahasta ja omaisuudesta ei ole hyötyä, sillä kaikki jää tänne (49:17-21). Niillä, jotka ovat laittaneet turvansa Jeesukseen, ei ole kuitenkaan mitään hätää, sillä heille on varattu taivaassa ikuinen asunto (2. Kor.5:1).
Jeesus on ylösnousemus ja elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti