”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Mark. 15:34)
Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi ristillä kovalla äänellä: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Sen kuullessaan muutamat lähellä seisovista sanoivat, että hän huutaa Eliaa (15:35). Jeesus ei huutanut Eliaa, vaan huusi Psalmin 22 alun, jonka monet tunsivat ja tiesivät, kuinka se jatkuisi: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut... Sinuun luottivat isämme, he luottivat, ja sinä saatoit heidät turvaan. He huusivat sinua ja pelastuivat, sinuun he luottivat eivätkä joutuneet häpeään... Kaikki, jotka minua näkevät, pilkkaavat minua... Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on lähellä eikä auttajaa ole... Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vahaa, se on sulanut sisimmässäni... He ovat lävistäneet käteni ja jalkani. Minä voin laskea kaikki luuni. He katselevat ja tuijottavat minua. He jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa (Ps. 22:2-20). Jeesus kärsi kaiken meidän tähtemme, jotta meillä olisi rauha (Jes. 53:5).
Ettei meitä hylättäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti