lauantai 30. syyskuuta 2017

Pimeää vihaa

”Joka sanoo olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä.” (1. Joh. 2:9)

Johannes kirjoittaa meille vakavia sanoja asenteistamme uskonveljiä ja -sisaria kohtaan. Hän kutsuu meitä vielä valehtelijoiksikin, jos sanomme rakastavamme Jumalaa, mutta vihaamme veljeämme tai sisartamme (4:20). On hyvä huomata, että näiden jakeiden ydin ei ole siinä, ettemmekö voisi ajatella tai olla eri mieltä joistain asioista. Eikä se ole myöskään siinä, että meidän tulisi olla jokaisen parhaita kavereita. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Johannes pureutuu syvemmälle sydämeemme. Asenteisiimme, jotka saavat meidät kohtelemaan toisia vihollisena panetellen, syytellen ja raivoisia tuomioita julistaen oman erinomaisuutemme tai oikeaoppisuutemme linnakkeista käsin. Rakkaus ei ole tunne vaan valinta. Erimielisyyksistä ja näkemyseroista huolimatta voimme valita kohdella toisia arvokkaasti ja puhua heistä hyvää julkisesti. Se on paljon parempi tie kuin se, että puramme vihaamme ja inhoamme Facebook-postauksessa, mikä osoittaa varmuudella vain sen, että me olemme vielä itsekin pimeydessä. Muistetaan, että meidän tulee elää samalla tavoin kuin Jeesus eli (2:6).

Ei vihata - siunataan.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Puhdasta kultaa

”Jokainen Jumalan sana on puhdasta kultaa; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.” (Snl. 30:5)

Kun monet vetäytyivät Jeesuksen yhteydestä, hän kysyi kahdeltatoista opetuslapseltaan, tahtoivatko hekin mennä pois. Pietari totesi silloin, etteivät he olisi lähdössä minnekään, sillä Jeesuksella on iankaikkisen elämän sanat (Joh. 6:66-68). Hänen sanansa ovat puhdasta kultaa, sillä niissä on henki ja elämä (Joh. 6:63). Asia ei ole enää näin yksinkertainen ja selvä kaikille. Jumalan sanaa ja sen arvovaltaa kohtaan hyökätään niin kirkosta kuin kirkon ulkopuolelta. Halutessaan toimia oman päänsä ja omien halujensa mukaisesti ihmiset selittävät Jumalan sanaa tyhjäksi, he vääntävät Raamatun jakeita kieroon tai he lisäävät niihin merkityksiä, joita niissä ei ole. Kun näin toimitaan, ollaan vaarallisilla vesillä, sillä me emme saa lisätä mitään Jumalan sanoihin, ettemme osoittautuisi valehtelijoksi ja ettei hän vaatisi meitä tilille (30:6). Muistetaan, että Jumalan sana on elävä, voimallinen ja terävämpi kuin mikään miekka (Hepr. 4:12) ja annetaan sen tehdä tehtävänsä ohjaten meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään.

Anna sanan koskettaa.

torstai 28. syyskuuta 2017

Kasvukäyrällä

”Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.” (2. Piet. 3:18)

Meidät on kutsuttu kasvamaan Jeesuksen Kristuksen armossa, jotta tuntisimme hänet yhä paremmin ja paremmin. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että tunnistaisimme harhaanjohtajat ja pilkkaajat, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan hyläten ja vääristäen Jumalan sanan totuuden (3:3) ja ettemme lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltamme (3:17). Maailma haastaa aina uskoamme riippumatta siitä, kuinka kauan olemme seuranneet Jeesusta tai kuinka kypsiä uskovia olemme. Jokainen uusi päivä tarjoaa meille aina mahdollisuuden olla lähempänä Jeesusta ja kasvaa hänen tuntemisessaan, sillä me olemme riisuneet yltämme vanhan minämme tekoineen ja olemme pukeutuneet uuteen, joka uudistuu jatkuvasti oppiakseen tuntemaan yhä paremmin Luojansa tullakseen hänen kaltaisekseen (Kol. 3:9-10). Katsellaan sen tähden peittämättömin kasvoin Herramme kirkkautta, niin Pyhä Henki saa meissä aikaan sen, että me muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen (2. Kor. 3:18). 

Kasvetaan armossa.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Vapaat orjat

Pesty sika rypee rapakossa.” (2. Piet. 2:22)

Kenen voittama sinä olet? Älä kiirehdi vastauksesi kanssa ennen kuin olet miettinyt, mikä tai kuka hallitsee ajankäyttöäsi. Ihminen on näet sen orja, mikä on vallannut hänet ja mikä hallitsee hänen elämäänsä (2:19). Me olemme joko synnin orjia kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi (Room. 6:16). Jos kieltäydymme seuraamasta Jeesusta ja elämästä Jumalan sanan viitoittamalla tiellä, seuraamme syntisen luontomme haluja ja päädymme rypemään vanhoissa lätäköissämme. Mutta Jeesuksen ansiosta voimme toimia toisin, sillä hän on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan ja on niiden kautta lahjoittanut meille mitä suurimmat lupaukset, jotta me niiden avulla tulisimme osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pääsisimme pakoon maailmassa vallitsevaa turmelusta (1:3-4). Annetaan itsemme kokonaan Jeesukselle, niin hän vapauttaa meidät synnin orjuudesta (Joh. 8:34-36). Muistetaan, että meidät on puhdistettu entisistä synneistämme ja pyritään tekemään yhä innokkaammin kutsumuksemme ja valintamme lujaksi, niin emme koskaan lankea (1:9-10). 

Ei palata vanhaan.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Pelastajat

”Pelasta ne, joita viedään kuolemaan, pysäytä ne, jotka hoippuvat surmattaviksi.” (Snl. 24:11)

Maailmasta löytyy monia ihmisryhmiä, joita viedään kuolemaan tai jotka hoippuvat surmattaviksi. Uskonsa tähden vainotut. Ihmiskaupan ja ihmissalakuljettajien uhrit. Huumeiden käyttäjät. Pelastettavaa riittää. Kaikkein suurin ryhmä pelastettavia löytyy kuitenkin kouluistamme, naapurustostamme ja työpaikoiltamme. Ihan läheltä. Lähimmäisiä, jotka kulkevat kohti iankaikkista kadotusta hymy kasvoillaan. Monet heistä ajatellen, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Monet heistä itsevarmoina, että ovat hyviä ihmisiä. Monet heistä luottaen, että kirkon jäsenyys riittää. Monet heistä uskoen omaan jumalaansa. Monet heistä pohtimatta asiaa pätkän vertaa. Lähimmäisiä, joiden puolesta Jeesus antoi henkensä. Lähimmäisiä, joille kukaan ei ole kertonut evankeliumia yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Lähimmäisiä, joita kukaan ei ole kehottanut tekemään parannusta. Lähimmäisiä, joita kukaan ei ole kutsunut vastaanottamaan Jeesusta sydämeensä. Pelastetaan ne, jotka voimme ja temmataan heidät tulesta Jumalan valtakuntaan (Juuda 1:23).

Pelastettavat odottavat.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Esikuvat

”Älkää herroina hallitko niitä, jotka on teille uskottu, vaan olkaa laumalle esikuvana.” (1. Piet. 5:3)

Esimerkillä on valtava voima. Jeesus antoi opetuslapsien ensin seurata, miten hän toimi, ennen kuin lähetti heidät toimimaan samoin. Paavali kutsui korinttilaisia seuraamaan itseään, jotta he näkisivät, kuinka Jeesusta tulee seurata (1. Kor. 11:1). Hän kehotti myös Timoteusta ottamaan mallia elämästään, ajattelustaan, uskostaan,opetuksestaan ja rakkaudestaan (2. Tim. 3:10). Jokainen meistä on kutsuttu elämään niin kuin Jeesus eli (1. Joh. 2:6). Pietari puolestaan kehottaa seurakuntien johtoon asetettuja samaan. Heidän tulee ohjata heille uskottua laumaa Jumalan mielen mukaan itse esikuvana toimien (5:1-3). Valtava vastuu, jonka jokaisen johtajan, olipa hän sitten paimen, pappi, piispa, saarnaaja, nuorisotyöntekijä tai piirijohtaja, tulisi ottaa vakavasti, sillä meidät tuomitaan muita ankarammin (Jaak. 3:1). Tästä huolimatta on työntekijöitä, jotka täysin avoimesti johtavat toisia harhaan rikkomalla itse Jumalan sanaa vastaan ja kehottamalla toisia samaan. Ei toimita niin, vaan valvotaan itseämme ja opetustamme (1. Tim. 4:16).

Ollaan esikuvana.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pilkan kohteena

”Jos teitä pilkataan Kristuksen nimen tähden, olette autuaita, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää päällänne.” (1. Piet. 4:14)

Raamattuun luottava ja uskoaan julkisesti tunnustava Jeesuksen seuraaja on monenlaisen pilkan kohteena, vaikka suvaitsevaisuus on aikamme trendi. Media vahtii tarkkana, ettei vihervasemmistoa, sukupuolivähemmistöjä tai islamia kohtaan kohdisteta vihapuhetta, mutta sallii sen, kun se kohdistuu tunnustavia kristittyjä kohtaan, jotka uskovat Jumalan luomistyöhön tai haluavat puolustaa avioliittoa, lapsia ja perheitä. Toisaalta kuulee syytöksiä, että ne, jotka haluavat pitää kiinni Raamatun sanasta, hajoittavat kirkon yhteyden, vaikka asia on juuri päinvastoin. Meidän ei tule hämmästellä näitä tapahtumia, ikään kuin meille tapahtuisi jotain outoa (4:12). Meille nauretaan ja meitä pilkataan siksi, ettemme suostu ryntäämään heidän mukanaan samaan riettauden tulvaan. Mutta kerran kaikkien on tehtävä tili hänelle, joka tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (4:4-5). Pysytään lujina Hengen antamin voimin, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät tottele Jumalan evankeliumia (4:17).

Toimitaan edelleen oikein.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Aina valmiit

”Olkaa aina valmiit vastaamaan kaikille, jotka kysyvät teiltä, mihin toivonne perustuu. Vastatkaa kuitenkin lempeästi ja kunnioittavasti.” (1. Piet. 3:15-16)

Helppoa kuin mikä. Ole valmis. Vastaa kysyttäessä. Vastaa kunnioittavasti. Mutta voimmeko me olla aina valmiina? Mutta entä jos kukaan ei koskaan kysy? Mutta eikö jokainen olisi parasta suolata Jumalan sanan totuudella, jos siihen avautuu mahdollisuus? Hyviä kysymyksiä. Valmiina olemiseen riittää yksinkertaisesti se, että pyytää päivittäin Jumalaa käyttämään todistajanaan tavalla tai toisella ja vastaa sitten Jumalan avaamassa tilanteessa kysyjälle Hengen antamin sanoin. Kanssaihmiset saa kysymään uskostaan siten, että elää aina johdonmukaisesti ja avoimesti Jeesuksen seuraajana täynnä Hengen vaikuttamaa rakkautta, iloa ja rauhaa. Lempeä ja kunnioittava vastaaminen onnistuu, kun pyrkii näkemään jokaisen lähimmäisen arvokkaana mestariteoksena, millaisena Jeesus heidät näkee. Meidän on aika hylätä kaikenlaiset tekosyyt, miksemme me voisi toimia tässäkin asiassa sanan mukaisesti. Ollaan sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita tai lukijoita (Jaak. 1:22).

Aina valmiina.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Ei kuka tahansa

”Te sen sijaan olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja omaisuuskansa julistaaksenne hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet. 2:9)

Me olemme valittua sukua, kuninkaallista papistoa, pyhää heimoa ja omaisuuskansaa. Tähän asemaan ei kukaan meistä pääse teologian opintojen, korkeakoulututkinnon tai oikean työpaikan myötä, vaan siihen synnytään vedestä ja Hengestä uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Jokainen meistä herää uuteen päivään elämää suuremman kutsun kanssa, jotta julistaisimme Jumalan tekoja ja valtakunnan evankeliumia sanoin ja teoin. Aina emme tarvitse edes sanoja, sillä meidän elämästämme tulisi näkyä, kenen omia me olemme. Eletään sen tähden nuhteettomasti niiden ihmisten keskellä, joiden pariin Jumala on meidät asettanut, jotta he näkisivät hyvät tekomme ja ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänään (2:12). Meidän on aika hylätä väärä ajatus siitä, että Jumalan valtakunnan työ kuuluisi vain tiettyjen kirkollisten ammattiryhmien edustajille. Jeesuksen omina saamme kaikki lähteä Hengen voimassa julistamaan Jeesusta.

Sinut on valtuutettu.

torstai 21. syyskuuta 2017

Selvä suunta

”Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä.” (1. Piet. 1:15)

Uskonpuhdistuksen ajatus, että olemme yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita, on johtanut siihen, että monet sallivat tietoisesti syntiä elämässään. Jumalan sanan ohjeet oikeasta ja väärästä, puhtaudesta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä on unohdettu, sillä minkäs syntinen nyt luonnolleen voi. Meidän ei tule kuitenkaan elää enää niiden himojen mukaan, joissa me ennen vaelsimme, vaan meidän tulee tulla kaikessa pyhiksi kuuliaisten lasten tavoin (1:14-16). Meidän tulee ymmärtää, mitä Jeesus Kristus on tehnyt puolestamme. Hän ei lunastanut meitä kalliilla verellään (1:18-19) vain siksi, että voisimme edelleen elää synnissä (1. Joh. 3:9). Vanha luontomme on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, jotta syntinen ruumiimme menettäisi valtansa ja voisimme elää Jumalalle. Synti ei ole enää herramme (Room. 6:6-14). Me olemme uusia luomuksia (2. Kor. 5:17) ja Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään kaiken jumalattomuuden ja maailmalliset himot (Tiit. 2:12). Tehdään siis parannus kaikesta synnistä ja eletään saamamme kutsun arvoisesti (Ef. 4:1).

Ollaan pyhät.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Esteelliset

”Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” (Luuk. 11:52)

Jeesus nuhteli kovin sanoin fariseuksia ja lainopettajia, joiden tehtävänä oli opettaa kansaa tuntemaan Jumala. Fariseukset olivat täynnä tekopyhyyttä, sillä heille oli tärkeämpää ulkonaiset uskonnon harjoittamisen muodot kuin sydämen puhtaus (11:39). Jeesus vertasi heitä merkitsemättömiin hautoihin, joiden päällä ihmiset tietämättään kävelivät, sillä heidän elämästään puuttui elävän uskon ilmenemismuodot (11:44). Lainopettajat reagoivat fariseusten saamiin nuhteisiin ja sanoivat Jeesukselle, että puhuessaan tuolla tavoin hän häpäisi myös heidät. Niinpä hekin saivat kuulla ankarat nuhteet siitä, kuinka kasasivat ihmisille vaatimuksia, joiden mukaan eivät itsekään eläneet (11:45-46). Pahinta ei kuitenkaan ollut se, etteivät he olleet itse menneet sisälle Jumalan valtakuntaan, vaan se, että estivät halukkaitakin menemästä. Valo, jonka he luulivat omistavansa, olikin pimeyttä (11:35). Entä me? Seuraammeko Jeesusta tavalla, joka saa muutkin haluamaan samaa vai olemmeko tyytyneet puolisydämiseen uskonnollisuuteen ja vakuuttelemme muillekin, että se riittää?

Ei olla esteenä.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Ei kompromisseja

”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4)

Kansakuntamme irrottautuu kiihtyvällä vauhdilla siitä kristillisestä arvomaailmasta, jonka perustalle monet asiat yhteiskunnassamme ovat rakentuneet. Samalla uskoamme Jeesukseen ja luottamustamme Jumalan sanaan haastetaan jatkuvasti. Joudumme todella valitsemaan sen, kenen ystävä me haluamme olla. Maailman vai Jumalan? Aivan liian moni yrittää tehdä huonoja kompromisseja ja näin ystävyys maailman kanssa syvenee askel askeleelta. Surullisinta asiassa on se, että kirkko, jonka tulisi viitoittaa kansalle tietä Jumalan sanan mukaiseen pyhään elämään, on rähmällään tämän maailman edessä. Jaakobin sanat tulisi ottaa vakavasti niin yksilökristittyinä kuin kirkkonakin, ellei ehdoin tahdoin halua olla Jumalan vihollinen. Meitä kutsutaan tekemään parannus ja kääntymään väärältä miellyttämisen tieltä. "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle häilyvät!" (4:7-8). Nöyrrytään Herran edessä, niin hän korottaa meidät (4:10).

Kumman ystävä olet?

maanantai 18. syyskuuta 2017

Lampaat tulevat

”Menkää! Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.” (Luuk. 10:3)

Jeesus oli lähettänyt 72 opetuslastaan pareittain lähistön kaupunkeihin selvän toimeksiannon kera (10:1). Heidän tuli parantaa siellä olevat sairaat ja julistaa, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle (10:9). Kyseessä ei olisi kuitenkaan mikään läpihuutojuttu, sillä he olisivat kuin lampaat susien keskellä. Kuinka moni meistä olisikaan mahtanut jättää lähtemättä kuullessaan sanat lammas ja susi? Opetuslapset eivät kuitenkaan jääneet järkeilemään ja selittämään, mikseivät he voisi toimia samassa voimassa kuin Jeesus tai miksi tuo tehtävä ei onnistuisi. He yksinkertaisesti uskoivat ja tulosta syntyi. Niinpä he palasivat myöhemmin täynnä iloa siitä, että olivat saaneet nähdä jumalan valtakunnan murtautuvan esiin heidän kauttaan (10:17). Me voimme pelätä ja kokea itsemme monin tavoin heikoiksi. Saatamme ajatella, että aika on toinen ja maaperä on kova, mutta Jeesus Kristus on sama tänäänkin (Hepr. 13:8). Me saamme kokea hänen voimansa ja läsnäolonsa, kun otamme ensimmäisen askeleen ja lähdemme liikkeelle.

Varokaa sudet, lampaat tulevat.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Hunaja-ansa

”Hunajaa valuvat vieraan naisen huulet.” (Snl. 5:3)

Aikamme on seksuaalisesti ylikorostunut. Iltapäivä- ja aikakauslehtien otsikoiden, television ohjelmaoppaan ja sosiaalisen median jakojen perusteella saa kuvan, ettei muusta puhutakaan. Samalla luodaan mielikuvia, että jotain on pahasti vialla, jos on sitoutunut koko elämän kestävään avioliittoon yhden henkilön kansaa. Uskonveljet (ja -sisaret) on syytä olla varuillaan, sillä joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea (1. Kor. 10:12). Aivan liian moni tuhoaa avioliittoaan leikittelemällä hunajaisten huulten kanssa. Olipa kyseessä sitten porno tai orastava suhde väärän ihmisen kanssa, hunajaiset huulet käyvät lopulta karvaaksi kuin koiruoho (5:4). Pysy sen tähden kaukana vieraasta naisesta (ja miehestä), ettet päätyisi synnin houkuttelemana ja loppuun ajettuna huokaamaan, miksi halveksit opetusta ja hyviä neuvoja (5:8-13). Muista, että käsky on lamppu, opetus on valo ja ojentava nuhde on elämän tie (6:23). Muista, että jos ruoho alkaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella, on aika kastella omaa nurmikkoa. 

Iloitse puolisostasi.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Sitten kun

”Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak. 1:22)

Maailma on täynnä hyviä aikomuksia, mutta ne eivät valitettavasti hyödytä mitään, elleivät ne muutu konkreettisiksi teoiksi. Moni elää itsepetoksessa ajatellen sitten kun -ajatuksia: sitten kun, tapahtuu se tai tuo asia, sitten minä... Sitten kun kiire helpottaa, lähden seurakuntaan. Sitten kun minulla on enemmän aikaa, panostan Raamatun lukemiseen ja rukoukseen. Sitten kun lapset ovat suurempia, palvelen saamillani lahjoilla. Sitten kun olen osallistunut tieskuinkamonenteentoista seminaariin, uskallan todistaa. Sitten kun. Tunnit, päivät, kuukaudet ja vuodet kuluvat, mutta sitten kun antaa odotuttaa itseään. Meillä ei ole kuin tämä hetki. Me heräämme jokaiseen päivään kutsun kanssa elää eri tavalla kuin maailma ympärillämme. Meidän ei tule mukautua tämän maailman, yhteiskunnan eikä edes kirkon menoon, vaan meidän tulee antaa Jumalan sanan uudistaa ajatteluamme ilman ehtoja (Room. 12:1-2), jolloin se saa meidät myös elämään ja tekemään sanan mukaan. Ei anneta sitten kun -ajatusten pettää meitä, vaan tehdään, mitä meidän tulee tehdä.

Nyt.

perjantai 15. syyskuuta 2017

Ihan sama

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:8)

Jeesuksen omina meillä ei ole mitään syytä lannistua, sillä Jeesus Kristus elää ja hallitsee tänäänkin. Hän toimii samalla tavalla kuin hän toimi ollessaan maan päällä. Hän rakastaa, etsii, pelastaa, parantaa ja vapauttaa yhä edelleen. Hän tekee kaikkea tätä omiensa kautta, jotka Pyhän Hengen voimassa toimivat siellä, missä ovat. Jeesus antoi meille mallin oman elämänsä ja toimintansa kautta ja hän lähettää meidät toimimaan samoin, sillä satoa on paljon (Luuk. 10:2). Me yritämme - jos yritämme - kutsua ihmisiä tilaisuuksiimme lehtimainosten, sosiaalisen median ja henkilökohtaisten kutsujen kautta olettaen, että se riittää. Ikään kuin sato tulisi pelloilta itse viljasiiloihin, kun vain huutelemme pelloille: "Tule tänne." Kuten sadonkorjaajan tulee korjata vilja pelloilta, meidän tulee viedä evankeliumi Jeesuksesta ihmisten luokse. Meidän on käsketty mennä kaikkialle ja julistaa evankeliumia (Mark. 16:15). Jeesus on kanssamme ja toimii meissä ja meidän kauttamme kaikkialla siellä, minne jaloillamme astumme. 

Ihan samalla tavalla.

torstai 14. syyskuuta 2017

Ettei kukaan

”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta.” (Hepr. 12:15)

Meille on Jeesuksen opetuslapsina annettu vastuu ihmisistä, joiden pariin Jumala on meidät asettanut. Jeesuksen seuraaminen ei ole yksilösuoritus, jossa tärkeintä on se, että itselle käy lopulta hyvin. Meidän on huolehdittava siitä, ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta. Monet ymmärtävät, ettei pelkkä kirkon jäsenyys pelasta ketään, mutta silti liian harvat uskaltavat avata suunsa kertoakseen, että tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen, sillä Jumalan armo tulee ottaa vastaan, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1). Apostolit ja alkuseurakunta ymmärsivät, kuinka tärkeästä asiasta oli kysymys. Sen tähden he eivät voineet vaieta Jeesuksesta, vaikka heitä painostettiin, uhkailtiin, vainottiin ja vangittiin. Ihmisten pelastuminen ja iankaikkinen kohtalo olivat niin tärkeät, että he eivät voineet muuta kuin pyytää Jumalaa antamaan enemmän voimaa ja rohkeutta sanan julistamiseen sanoin, teoin ja ihmein (Apt. 4:29-30). Onko meidän lähellämme niitä, jotka ovat vaarassa jäädä osattomiksi Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa? 

Pitäisikö tehdä jotain?

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Yksi sana

”Mutta sano sana, niin palvelijani paranee.” (Luuk. 7:7)

Kapernaumissa majaansa pitävällä sadanpäänmiehellä oli usko ja asenne kohdallaan. Hänen palvelijansa oli vakavasti sairas ja kuolemaisillaan. Tuo sadanpäällikkö oli kuullut Jeesuksesta ja arvosti häntä, joten hän kutsui Jeesuksen paikalle, jotta tämä parantaisi hänen palvelijansa. Viestinviejät lähtivät ja esittivät asiansa Jeesukselle, joka lähti heidän mukaansa. Mutta perillä odotti yllätys. Jeesuksen luokse lähetettiin miehiä sanomaan, ettei sadanpäällikkö ollut sen arvoinen, että Jeesus tulisi sisälle asti. Ammattisotilaana tämä tiesi, kuinka komentoketju toimii, joten hänelle riittäisi, että Jeesus vain käskee palvelijan parantua. Jeesus hämmästeli hänen uskoaan ympärillään oleville ihmisille, sillä hän ei ollut löytänyt edes hurskaiden juutalaisten keskuudessa tällaista uskoa, mikä oli tällä valloittajakansaan kuuluvalla pakanalla (7:2-10). Olipa tarpeemme mikä tahansa, saamme lähestyä Jeesusta tuollaisella luottamuksella. Yksi sana voi muuttaa kaiken. Jeesuksen lähettiläinä saamme myös rohkaistua Hengen voimassa sanomaan jokaiselle tarvitsevalle tarvittavat sanat Jeesuksen nimessä.

Sana riittää.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Turvaa Herraan

”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia varjele, turhaan sen vartija valvoo.” (Ps. 127:1)

Hirmumyrsky Katrina iski elokuussa 2005 voimalla Yhdysvaltoihin. Tuhot olivat valtavat ja hurrikaanin vaikutuksia käsiteltiin laajalti mediassa. Toimittaja kysyi suorassa lähetyksessä evankelista Billy Grahamin tyttäreltä, että missä Jumala oli, kun hän antoi tapahtua tuollaista. Tytär oli hetken hiljaa ennen kuin vastasi: "Voisiko olla niin, että Jumala on herrasmies? Me olemme tehneet kaikkemme poistaaksemme hänet kouluistamme, virastoistamme ja kaikkialta yhteiskunnastamme. Voisiko olla, että hän kunnioittaa meidän päätöstämme ja päätti olla sen tähden puuttumatta asiaan?" Taidollinen ja varmasti ajatuksia herättävä vastaus. Ilman Jumalaa perheiltä, kaupungeilta ja mailta jää puuttumaan jotain todella merkittävää. Ei tehdä sitä virhettä, että jättäisimme kolmiyhteisen Jumalan elämämme ulkopuolelle. Etsitään kaikessa häntä ja hänen vanhurskasta tahtoaan rukoillen (Matt. 6:33).

Turvaa Herraan.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kirkkauden täyttämä

”Herran kirkkaus täytti Jumalan temppelin.” (2. Aik. 5:14)

Kun kuningas Salomon teettämä temppeli omi valmis, hän kutsui luokseen Israelin vanhimmat, heimojen ruhtinast ja perhekuntien päämiehet, jotta he toisivat liitonarkun temppeliin (5:1-2). Papit veivät liitonarkun kaikkeinpyhimpään ja niin puhaltajat ja laulajat alkoivat yhteen ääneen ylistämään Herraa, jolloin Herran kirkkaus täytti temppelin (5:7-14). Miten huikea hetki tuo mahtoikaan olla paikallaolijoille ja miten mahtavalta Jumalan läsnäolon täytyi tuntua tuolla hetkellä. Kun Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina yläsalissa koolla olevien opetuslasten ylle, se tapahtui tavalla, joka sai Jerusalemiin kokoontuneet väkijoukot liikkeelle. Kun he kuulivat opetuslasten julistavan omalla kielellään Jumalan suuria tekoja, he kyselivät toisiltaan, mistä oikein oli kyse (Apt. 2:1-12). Me olemme Jumalan temppeli, jossa Pyhä Henki asuu (1. Kor. 3:16). Eletään lähellä Jumalaa ja annetaan Pyhän Hengen täyttää meitä, niin me saamme loistaa Jeesuksen kirkkautta ja saamme kutsua ihmisiä pimeydestä valoon. Kristus meissä on kirkkauden toivo kaikkialla, missä ikinä olemme ja liikumme. 

Lisääntyköön kirkkaus.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Astu esiin

”Nouse ja astu esiin.” (Luuk. 6:8)

Synagogassa oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut. Lainoppineille ja fariseukselle oli tärkeämpää löytää tilaisuus nostaa syyte Jeesusta vastaan kuin lähimmäisen auttaminen hänen hädässään. Niinpä he tarkkailivat silmät kovana, mitä Jeesus aikoisi tehdä. Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessään, joten hän kutsui miehen eteen, katsoi fariseuksia ja kysyi heiltä, oliko sapattina lupa tehdä hyvää vai pahaa, pelastaa vai tuhota. Sitten hän yksinkertaisesti käski miehen ojentaa kätensä, mikä parani (6:6-10). Jeesuksen toiminta oli avointa ja julkista. Hän ei pyytänyt miestä sivummalle voidakseen tehdä siellä ihmeen, vaan se tehtiin kaikkien edessä, jotta läsnäolijat, fariseukset mukaan lukien, saisivat nähdä Jumalan valtakunnan voiman vaikutuksen. Mitä tapahtuisikaan, jos me emme todistaisi Herrastamme kahvihuoneen nurkassa kuiskaten, vaan kertoisimme asiasta reilusti ääneen, jotta kaikki kuuloetäisyydellä olevat kuulisivat? Mitä tapahtuisikaan, jos me emme rukoilisi sairaan puolesta kulman takana mahdollisimman huomaamattomasti, vaan rohkeasti kaikkien nähden? Kokeiltaisiinko?

Astu esiin?

lauantai 9. syyskuuta 2017

Kiitoksen paikka

”Siksi hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo, sillä hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan.” (Hepr. 7:25)

Me emme kykene ansaitsemaan Jumalan hyväksyntää omalla erinomaisuudellamme tai omilla ansioillamme. Kaikki syntimme, menneet, nykyiset ja tulevat, on annettu anteeksi, sillä Jeesuksen kertakaikkinen ja täydellinen uhri riittää. Kukaan meistä ei pysty lisäämään yhtään mitään siihen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Saamme lahjaksi Jumalan vanhurskauden hänen armostaan tämän lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa ja joka otetaan uskossa vastaan (Room. 3:22-24). Hän voi pelastaa meidät täydellisesti, sillä mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8:1). Kaiken lisäksi hän rukoilee lakkaamatta meidän puolestamme Isän oikealla puolella (Room. 8:34) ja hän on luvannut viedä alkamansa työn päätökseen (Fil. 1:6). Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, olemme täysin turvassa, sillä nykyinen tai tuleva ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room. 8:38-39).

Kiitos, Jeesus.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Mutta...

”Mutta sinun käskystäsi minä lasken verkot.” (Luuk. 5:5)

Pietari oli ollut venekuntineen koko yön kalassa, mutta he eivät olleet saaneet yhtään mitään. Pietari oli taatusti pahalla tuulella, sillä ilman saalista ei ollut syötävää eikä tuloja. Verkot oli jo huuhdottu seuraavaa yötä varten, kun Jeesus pyysi häntä soutamaan vähän matkan päähän rannasta voidakseen opettaa kansaa. Lopetettuaan puheensa Jeesus käski Pietaria soutamaan syvään veteen ja laskemaan verkot (5:2-4). Mitä mahtoikaan Pietarin mielessä liikkua? Hän tiesi, että päivän kuumuudessa oli turha yrittää kalastaa, sillä kalat olivat viileämmissä vesissä järven pohjassa, jonne verkot eivät yltäisi. Verkkojen laskemisen jälkeen ne pitäisi sitä paitsi jälleen puhdistaa. Turhaa touhua. Mutta. Mutta koska ohje tuli Jeesukselta, verkot laskettiin ja kalaa tuli niin paljon, että verkot repeilivät ja sekä Pietarin että apuuntulleiden ystävien veneet olivat uppoamaisillaan (5:6-7). Kannatti laskea. Olemmeko me valmiit tottelemaan ja toimimaan sen mukaan, mihin Jeesus meitä sanassaan ja Pyhän Hengen kautta kehottaa ja kutsuu?

Kannattaisi.

torstai 7. syyskuuta 2017

Opettajapula

”Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa.” (Hepr. 5:12)

Jeesuksen seuraajan on tarkoitus kasvaa uskossaan niin, että hänestä tulee opetuslapsi, joka tekee opetuslapsia. Mutta kuinka on meidän laitamme? Meidät on kasvatettu istumaan passiivisina kirkon penkissä ja toimimaan kuuntelijan roolissa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Samalla meihin on iskostettu tietoisesti tai tiedostamatta ajatus, että evankeliumin julistaminen on parempi jättää ammattilaisille, jotka ovat koulunsa käyneet. Moni ajatteleekin, ettei ole valmis Jumalan käyttöön, sillä vielä on monta saarnaa kuuntelematta, monia kirjoja lukematta ja useita kursseja käymättä. Mutta heidän olisi jo aika olla toisten opettajia, sillä he tietävät aivan tarpeeksi. Jo siinä, että on itse saanut kohdata ylösnousseen Vapahtajan, on riittävästi kerrottavaa naapurille, työtoverille tai sukulaiselle. Ja pohjimmiltaan ei kuitenkaan ole kyse meidän tietomäärästämme, vaikkei siitä haittaakaan ole, vaan siitä, että lähdemme liikkeelle ja toimimme Pyhän Hengen voimassa (Apt. 1:8).

On aika tarttua työhön.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Tilivelvolliset

”Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” (Hepr. 4:13)

Ateisti ajattelee, ettei Jumalaa ole olemassa. Hän on löytänyt olemassaololleen ja elämälleen jonkun muun alkusyyn - tai sitten ei. Jotkut heistä ajattelevat, että kaikki on syntynyt pelkän sattuman tuloksena, mutta silti he itse elävät elämäänsä suunnitellen ja suurta merkitystä kokien. Jumalan ja hänen valtakuntansa todellisuus ei kuitenkaan muutu meidän mielipiteillämme, gallupkyselyillä tai kieltämisellä. Uskoimmepa häneen tai emme, meidän on tehtävä kerran tili hänelle, sillä mikään, me mukaan lukien, ei ole häneltä salassa. Onneksemme Pyhä Henki herättelee meitä Jumalan sanan kautta tuomiten sydämemme ajatukset ja aikeet, ja osoittaa, millaista tekoa me olemme (4:12). Hän ei jätä työtään pelkästään siihen, vaan Pyhä Henki osoittaa meille myös Jeesuksen valmistaman pelastuksen. Saamme tulla rohkeasti Jumalan armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan (4:16).

Laitetaan välit kuntoon.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kaveria ei jätetä

”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä.” (Hepr. 3:13)

Uskomme on luonteeltaan sekä henkilökohtaista että yhteisöllistä. Seisomme jokainen kerran yksin Jumalan valtaistuimen edessä täysin vastuullisena omasta elämästämme, mutta täällä ajassa tarvitsemme toinen toistemme tukea ja rohkaisua. Yksin jäädessämme synnin viettelykset vievät helposti mukanaan, alamme selitellä asioita parhain päin paaduttaen sydämemme ja saatamme luopua uskostamme Jeesukseen. Tarvitsemme itse toisten tukea ja rohkaisua ja samoin toiset meidän. Meidät on kutsuttu pitämään huolta toisistamme, olipa sitten kyseessä kehotus osallistua seurakunnan kokoontumisiin tai kehotus pysyä horjumatta Raamatun sanan perustalla, joka on annettu ohjaamaan elämäämme. Saamme kehottaa toisiamme rakkauteen, hyviin tekoihin ja Jeesuksesta Kristuksesta todistamiseen. Pystyäksemme kaikkeen tähän tarvitsemme Pyhän Hengen vaikuttamaa hengellistä uudistumista ja voimaa, joka ohjaa meidät Jumalan tahdon mukaiseen elämään (Hes. 36:26-27).

Rohkaistaan toisiamme.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Väkevä todistus

”Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä, ihmeillä ja monenlaisilla väkevillä teoilla, jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan.” (Hepr. 2:4)

Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen silminnäkijät ovat välittäneet meille luotettavan todistuksensa evankeliumeissa, Apostolien teoissa ja kirjeissä (2:3). Jumala itse myös vahvisti heidän todistuksensa antamalla heidän tehdä tunnustekoja, ihmeitä ja monia voimallisia tekoja Pyhän Hengen voimassa (2:3-4). Kun Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että heidät kastettaisiin Pyhällä Hengellä (Apt. 1:4-5), heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tulisi tapahtumaan helluntaina, silti he odottivat lupauksen täyttymistä ja rukoilivat lakkaamatta (Apt. 1:14). Me pyydämme usein, että Herra ilmestyisi keskellemme voimassaan ja kirkkaudessaan Pyhän Henkensä kautta, mutta samalla me määrittelemme usein standardit ja reunaehdot sille, kuinka se saa tapahtua. Jumala tahtoo yhä edelleen vahvistaa meidän todistuksemme ja julistuksemme jakaen Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan. 

Kelpaako se meille?

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kuka hän on?

”Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla.” (Hepr. 1:3)

Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen. Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herruuksia, hallituksia tai valtoja. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen. Hän on ennen kaikkea muuta, ja hänessä kaikki pysyy voimassa. Hän on ruumiin, seurakunnan, pää. Hän on alku, kuolleista nousseiden esikoinen, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä, ja että hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa ja näin tekisi rauhan hänen ristinsä veren kautta. Meidätkin, jotka ennen olimme vieraantuneita ja mieleltämme hänen vihamiehiään, hän on nyt sovittanut Poikansa kuoleman kautta, asettaakseen meidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä. Meidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois evankeliumin toivosta (Kol. 1:15-23).

Hän on Jeesus.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Peitteet pois

”Olen näet kuullut uskostasi Herraan Jeesukseen ja rakkaudestasi häntä ja kaikkia pyhiä kohtaan.” (Fil. 1:5)

Meidät on kasvatettu jotenkin kieroon. Usko Jeesukseen on tehty asiaksi, mikä on niin yksityistä, ettei asianosainenkaan siitä itse tiedä. Ja sitä ei tule missään nimessä ilmaista ainakaan julkisesti. Tärkeämpää kuin se, että nimi löytyy Kristuksen elämän kirjasta (Ilm. 20:12), on se, että se löytyy kirkonkirjoista. Usko Jeesukseen on enemmän kuin kuulumista johonkin kirkkoon tai seurakuntaan. Se on suhde elävään Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Aito usko näkyy, sillä Jeesuksen kohtaaminen muuttaa ihmisen. Sakkeus jakoi ja palautti vääryydellä ottamansa (Luuk. 19:8). Andreas johdatti veljensä Jeesuksen yhteyteen (Joh. 1:42). Paavali alkoi kertoa Jeesuksesta muille (Apt. 9:20). Filemonin kautta monien pyhien sydämet olivat saaneet virvoitusta. Paavali rukoilikin, että tämän usko tulisi voimalliseksi hyvän tuntemisessa (1:6-7). Saisipa Pyhä Henki tehdä saman meille, jotta uskomme näkyisi ja kuuluisi.

Älä suotta peittele.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Kaikki muuttuu

”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia.” (Tiit. 3:3)

Ennen me olimme ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, monenlaisten himojen ja nautintojen orjia. Ennen me elimme pahuuden ja kateuden vallassa toisiamme vihaten. Se oli ennen, mutta nyt on toisin. Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus meitä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän kuvittelemiemme hurskaiden tekojen tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi niin, että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Hän vuodatti Pyhän Henkensä runsaana meidän päällemme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me tulisimme vanhurskaiksi hänen armonsa ansiosta ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme (3:3-7). Jeesuksen kohtaaminen muuttaa elämän. Me emme ainoastaan saa rauhaa Jumalan kanssa, kun meidät julistetaan syyttömiksi Jeesuksen tähden, vaan saamme elämäämme kestävän toivon, pelastuksen riemun ja alati kasvavan rakkauden Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Ja paljon, paljon muuta.

Kaikki muuttuu.