”Joka sanoo olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä.” (1. Joh. 2:9)
Johannes kirjoittaa meille vakavia sanoja asenteistamme uskonveljiä ja -sisaria kohtaan. Hän kutsuu meitä vielä valehtelijoiksikin, jos sanomme rakastavamme Jumalaa, mutta vihaamme veljeämme tai sisartamme (4:20). On hyvä huomata, että näiden jakeiden ydin ei ole siinä, ettemmekö voisi ajatella tai olla eri mieltä joistain asioista. Eikä se ole myöskään siinä, että meidän tulisi olla jokaisen parhaita kavereita. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Johannes pureutuu syvemmälle sydämeemme. Asenteisiimme, jotka saavat meidät kohtelemaan toisia vihollisena panetellen, syytellen ja raivoisia tuomioita julistaen oman erinomaisuutemme tai oikeaoppisuutemme linnakkeista käsin. Rakkaus ei ole tunne vaan valinta. Erimielisyyksistä ja näkemyseroista huolimatta voimme valita kohdella toisia arvokkaasti ja puhua heistä hyvää julkisesti. Se on paljon parempi tie kuin se, että puramme vihaamme ja inhoamme Facebook-postauksessa, mikä osoittaa varmuudella vain sen, että me olemme vielä itsekin pimeydessä. Muistetaan, että meidän tulee elää samalla tavoin kuin Jeesus eli (2:6).
Ei vihata - siunataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti