torstai 21. syyskuuta 2017

Selvä suunta

”Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä.” (1. Piet. 1:15)

Uskonpuhdistuksen ajatus, että olemme yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita, on johtanut siihen, että monet sallivat tietoisesti syntiä elämässään. Jumalan sanan ohjeet oikeasta ja väärästä, puhtaudesta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä on unohdettu, sillä minkäs syntinen nyt luonnolleen voi. Meidän ei tule kuitenkaan elää enää niiden himojen mukaan, joissa me ennen vaelsimme, vaan meidän tulee tulla kaikessa pyhiksi kuuliaisten lasten tavoin (1:14-16). Meidän tulee ymmärtää, mitä Jeesus Kristus on tehnyt puolestamme. Hän ei lunastanut meitä kalliilla verellään (1:18-19) vain siksi, että voisimme edelleen elää synnissä (1. Joh. 3:9). Vanha luontomme on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, jotta syntinen ruumiimme menettäisi valtansa ja voisimme elää Jumalalle. Synti ei ole enää herramme (Room. 6:6-14). Me olemme uusia luomuksia (2. Kor. 5:17) ja Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään kaiken jumalattomuuden ja maailmalliset himot (Tiit. 2:12). Tehdään siis parannus kaikesta synnistä ja eletään saamamme kutsun arvoisesti (Ef. 4:1).

Ollaan pyhät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti