maanantai 31. joulukuuta 2018

2044

"Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon." (Hepr. 4:11)

Lähes kuusi vuotta sitten sydämelleni nousi ajatus, että alkaisin kirjoittaa päivittäisestä raamatunlukuohjelmastani nousevia ajatuksia blogiin. Takana on nyt 2044 päivän putki, jonka jokaisena päivänä puoleenyöhön mennessä olen kirjoittanut lyhyen tekstin, vaikkakin pituus on hieman kasvanut vuosien myötä. Kuluneiden vuosien aikana Raamattu on tullut luettua läpi vähintään kerran vuodessa lukuohjelmasta riippuen. Nyt on tullut aika pitää taukoa tästä päivittäisestä rutiinista ja sen myötä aloittaa myös somepaasto. En voi luvata, ettenkö kirjoittaisi vielä jossain välissä blogia, mutta aika näyttää. Tulen edelleen lukemaan Raamattua päivittäin jotakin lukuohjelmaa noudattaen, sillä Jumalan sana on elävä, voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka (4:12). Rohkaistaan toinen toisiamme pitämään huolta siitä, että ravitsemme itseämme hengellisesti joka päivä, kunnes koittaa päivä, jolloin saamme nähdä Herramme kasvoista kasvoihin (3:13).

Lepo odottaa.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Oikealla taajuudella

”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä.” (Hepr. 3:7)

Jos te kuulette hänen äänensä. Jos. Monenlaiset äänet taistelevat meidän huomiostamme joka päivä, joten ei ole mitenkään itsestään selvää, että kuulisimme automaattisesti Jumalan äänen. Elämämme on niin täynnä kaikenlaista, että yhä harvempi ihminen - jopa Jeesukseen uskova - avaa päivittäin Raamattunsa lukeakseen sitä ja kuullakseen Jumalan ääntä, sillä heidän on paljon helpompaa avata televisio tai selailla kännykällä someprofiileja kuin hiljentyä Jumalan sanan ääreen. Toisaalta elämme maailmassa, joka on niin täynnä kaikenlaista ääntä, ettemme välttämättä kuule Pyhän Hengen hiljaisia kuiskauksia arkemme keskellä. Jeesus vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan ja otti välillä myös opetuslapsensa mukaan osoittaakseen näille hiljaisten hetkien merkityksen (Luuk. 9:18). Varataan jokaiseen päivään hetkiä, jolloin hiljennämme häiriötekijät ympäriltämme ja hiljennymme kuuntelemaan Herran ääntä.

Kuunnellaan häntä.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Varrella virran

”Sen tähden meidän tulee yhä tarkemmin pitää kiinni siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain joutuisi virran viemiksi.” (Hepr. 2:1)

Ympärillämme velloo kuohuva virta, joka tuntuu voimistuvan hetki hetkeltä. Elämme ajassa, jossa kansamme erottautuu tietoisesti kristillisestä arvopohjasta. Meillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta palata menneeseen, vaikka moni sitä sydämestään haluaisi ja näkee jopa vaivaa sen tähden. Mennyt on mennyttä ja vanhat hyvät ajat eivät tule takaisin. Mutta vaikka maailma ja kirkko maallistuvat, me saamme pitää Jeesuksen opetuslapsina entistä tarkemmin kiinni Jumalan sanasta, ettemme joutuisi virran vietäväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me olemme lakihenkisiä ihmisiä, jotka yrittävät pakottaa muut elämään Jumalan sanan mukaisesti, vaikkeivät edes usko Jumalaan. Meidän tulee elää itse evankeliumia todeksi omassa elämässämme ja osoittaa niin sanojemme kuin tekojemme kautta, millaista on Jeesuksen vapauttama ja Pyhän Hengen voimassa eletty elämä. Meidät on kutsuttu tuomaan Jeesuksen kosketusta ja hänen valtakuntansa todellisuutta kadoksissa olevien elämään.

Hän muuttaa elämän.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Paras osa

”Herra on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.” (Val. 3:24)

Elämä ei todellakaan ole aina helppoa ja mukavaa, minkä myös Valitusvirren kirjoittaja tiesi oman kokemuksensa kautta (3:1-21). Hän ei kuitenkaan menettänyt toivoaan kaiken vaivan keskellä, sillä hän ymmärsi, etä jokainen päivä ja hetki on Jumalan lahjaa. Hän kirjoitti: "Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." (3:22-23) Hän oli käsittänyt, mitä on Jumalan armo ja rakkaus. Sen tähden hän turvautuikin ahdinkonsa keskellä Jumalaan luottaen, että Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen ja etsii häntä (3:25-26). Jumalan armo on edelleen tarjolla jokaiselle tarvitsevalle. Hän pelasti meidät Jeesuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän (Tiit. 3:5-7). Saamme antaa koko elämämme Jeesukselle ja panna toivomme yksin häneen.

Nyt ja aina.

torstai 27. joulukuuta 2018

Tunne hyvä

”Rukoilen, että sinun uskosi, meidän yhteinen uskomme, tulisi voimalliseksi kaiken sen hyvän tuntemisessa, mikä meillä on Kristuksessa.” (Filem. 1:6)

Paavalin harras toive ja rukous oli, että Filemon saisi vahvistua uskossaan käsittämään kaiken sen hyvän, mitä hänellä oli Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on hyvä ja hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä (Luuk. 2:14). Uskon kautta voimme ymmärtää hänen suurta rakkauttaan ja hyvyyttään, jota hän on osoittanut meille Jeesuksessa. Olemme saaneet syntimme anteeksi ja meillä on rauha Jumalan kanssa (Room. 5:1). Me saamme kerran perinnön, joka ei katoa (1. Piet. 1:4). Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella ja taivaallisilla aarteilla (Ef. 1:3). Jumala vahvistaa meitä uskossamme Jeesukseen (2. Kor. 1:21). Olemme saaneet voiman, jotta voimme olla Kristuksen todistajia (Apt. 1:8). Voimme tehdä samoja tekoja kuin Jeesus ja vielä suurempiakin (Joh. 14:12). Tartutaan sanan lupauksiin ja eletään ne todeksi, jotta uskomme tulisi voimalliseksi kaiken hyvän tuntemisessa.

Raamattu on täynnä lupauksia.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Leikillänihän minä

”Leikillänihän minä sen tein.” (Snl. 26:19)

Sosiaalinen media on synnyttänyt aivan uudenlaiset foorumit, jossa toisia nimitellään, haukutaan, leimataan, tuomitaan ja kiusataan. On eri aivan eri asia, jos loukkaamme toisia epähuomiossa tai vahingossa väärillä sanavalinnoillamme kuin se, että teemme sen tarkoituksellisesti peitellen pahantahtoisen käytöksemme väittäen sen olevan vain leikkiä. Tällä tavoin toimiva henkilö on sananlaskujen mukaan kuin mieletön, joka ampuu tulisia nuolia ja kylvää kuolemaa (26:18). Itseoikeutetut sometuomioistuimet ovat konkreettisesti kylväneet kuolemaa ajaessaan monia epätoivoisiin tekoihin. Jälkikäteen on helppoa vähätellä sanomisiaan tai tekemisiään vetoamalla vitsailuun tai leikkimieliseen kiusoitteluun, mutta olisi hyvä pitää mielessä, että sanoillamme on valtava voima (Jaak. 3:5-6). Ollaan tarkat siitä, mitä sanomme tai kirjoitamme ja opetellaan siinaamaan Jumalan kuvaksi luotuja lähimmäisiämme riippumatta siitä, ansaitsevatko he sen.

Näytetään esimerkkiä sanoillamme.

tiistai 25. joulukuuta 2018

Mallioppilas

”Ole itse kaikessa hyvien tekojen esimerkkinä.” (Tiit. 2:7)

Jeesuksen omina heräämme jokaiseen päivään taivaallisen kutsun kera. Olemme Jumalan valtakunnan edustajia siellä, missä olemme, joten ei ole yhdentekevää, kuinka elämme (2:2-6). Kysymys ei ole meidän erinomaisuudestamme vaan siitä, mitä Jumalan armo on saanut meissä aikaan kasvattaessaan meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa (2:11-12). Olimmepa siis rivikristittyjä, vapaaehtoisia tai työntekijöitä, meillä on yhtäläinen kutsu olla kaikessa esimerkkinä hyvistä teoista. Se ei tarkoita, että olisimme aina täydelliset tai että antaisimme Jeesuksen omista joka tilanteessa hyvän kuvan, mutta se on kasvua ja pyrkimistä sitä kohti. Esimerkkinä oleminen onnistuu parhaiten, kun olemme lähellä Jeesusta ja annamme elämämme aivan kokonaan Pyhän Hengen hallintaan (Gal. 5:16). Eletään joka päivä kutsumuksemme arvon mukaisesti (Ef. 4:1).

Ollaan esimerkkinä.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Aika on tullut

”Mutta kun aika oli tullut.” (Tiit. 1:3)

Juuri oikeaan aikaan, juuri oikeassa paikassa ja täsmälleen Jumalan suunnitelman mukaisesti tapahtui maailmankaikkeuden suurin ihme, kun meille syntyi Vapahtaja (Luuk. 2:10-11). Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskellemme Jeesuksessa Kristuksessa, ei pelkästään seimen lapsena, vaan sovittaakseen kerran meidän syntimme ja antamaan meille elämän (1. Joh.  4:9-10). Tämä, jos mikä, on todella suuri ilo kaikelle kansalle - aivan jokaiselle ihmiselle ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai synteihin katsomatta. Jumala lähetti juuri oikeaan aikaan Poikansa, jotta jokainen ihminen pääsisi Jumalan lapsen asemaan (Gal. 4:4-7). Joulusta huolimatta kaikki eivät vielä tiedä, minkä lahjan Jumala on antanut. Niin kuin Isä lähetti meille Jeesuksen, niin on Jeesus lähettänyt meidät (Joh. 20:21) julistamaan: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1:15).

Nyt on aika.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Sopivan sopimatonta

”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” (2. Tim. 4:2)

Paavali oli ymmärtänyt, että kerran koittaa päivä, jolloin jokainen ihminen tulee seisomaan Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva niin elävät kuin kuolleetkin. On kyse ikuisesta elämästä ja kuolemasta, joten Paavali kehotti Timoteusta vakavasti saarnaamaan sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla (4:1-2). Millainen on sitten sopiva tai sopimaton aika? Jos meidän halukkuutta astua esiin tarkkaillaan, niin tuntuu, että useimmiten on sopimaton aika. Meillä on niin kiire kaikkien asioiden ja tehtävien kanssa, ettemme ehdi pysähtyä kohtaamaan lähimmäisiä tai emme ole vain sopivan hetken tullessa sillä tuulella, että olisimme valmiit julistamaan. Jos ympäröivältä yhteiskunnalta kysytään asiasta, tuntuu olevan aina sopimaton aika, koska Jeesus halutaan poistaa kauhealla vimmalla sekä julkisesta tilasta että keskustelusta. Tehtävä ei ole välttämätt helppo, joten joudumme näkemään vaivaa suorittaaksemme meille annetun tehtävän (4:3-5). Tartutaan toimeen ja kerrotaan Jeesuksesta.

Sopivalla ja sopimattomalla hetkellä.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Lempeää ojentamista

”Hänen tulee lempeästi ojentaa vastustelevia.” (2. Tim. 2:25)

On olemassa vanha hengellinen sanonta, että me voimme voittaa väittelyn, mutta menettää ihmisen. Herran palvelijan, joka todistaa Jeesuksesta, tulisi välttää tyhmiä ja taitamattomia väittelyitä, sillä ne synnyttävät ennemmin riitoja kuin johtavat ihmisen Jeesuksen yhteyteen. Meillä ei ole taistelu ihmisiä, heidän mielipiteitään tai uskomuksiaan vastaan, vaan tässä pimeydessä hallitsevia henkivaltoja vastaan (Ef. 6:12), jotka ovat sokaisseet ihmisten mielet niin, ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista (2. Kor. 4:4). Saamme sen tähden kertoa lempeästi ja kunnioittavasti ihmisille siitä toivosta, joka meillä on uskon kautta Jeesukseen (1. Piet. 3:15-16). Ehkäpä Jumala vaikuttaa heissä mielenmuutoksen, niin että he tulevat tuntemaan totuuden ja pääsevät pakenemaan paholaisen ansasta, joka on vanginnut heidät noudattamaan tahtoaan (2:26). Kohdataan ja rakastetaan ihmisiä Hengen antamalla viisaudella ja voimalla näinä vaikeina aikoina (3:1-4).

Ojennetaan lempeästi.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Kuningas

”Herra on kuningas, hän on pukeutunut loistoon. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan.” (Ps. 93:1)

Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa, joka syntyi ihmiseksi, jotta me pääsisimme Jumalan lapsen asemaan (Gal. 4:4-5). Jeesuksen, meidän Herramme ja Vapahtajamme, syntymä oli suuri ilo kaikelle kansalle (Luuk. 2:10-11). Kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra (Ilm. 19:16) ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan, otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja eli ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti (Fil. 2:6-8). Hän eli täydellisen elämän ja antoi meille mallin, kuinka elää Pyhän Hengen voimassa Jumalaa ja lähimmäisiä rakastaen. Hän kantoi meidän syyllisyytemme ja syntimme ruumiissaan ristinpuulle ja kärsi sen rangaistuksen, minkä me olemme ansainneet (1. Piet. 2:24). Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet yli kaiken ja kerran tulee päivä, jolloin kaikkien on polvistuttava Jeesuksen nimeä kunnioittaen ja tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:9-11). 

Jeesus on kuningas!

torstai 20. joulukuuta 2018

Kärsimmekö vaivaa?

”Kärsi kanssani vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.” (2. Tim. 1:8)

Timoteus ei ollut ainoastaan kuunnellut Paavalin puheita, vaan hän oli seurannut tämän elämäntapaa, uskoa, pyrkimyksiä, rakkautta, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä (3:10). Hänelle oli tullut taatusti selväksi, mitä tarkoittaa kokosydäminen antautuminen Jeesuksen seuraamiseen ja millaista on palava halu voittaa uusia ihmisiä Jeesukselle, silti hänellä oli varmasti myös hetkiä, jolloin tuo halu ja into oli vaarassa hiipua. Paavali muistutti Timoteusta siitä, ettei Jumala ole antanut pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen, rohkaisi tätä todistamaan Jeesuksesta häpeilemättä ja näkemään vaivaa evankeliumin tähden (1:7-8). Me tarvitsemme samaa rohkaisua ja muistutusta, sillä jokainen ihminen on kadotettu ilman Jeesusta eikä meitä ole kutsuttu vain katsomaan hiljaa sivusta, kun he kulkevat kohti iankaikkista kadotusta. Meidät on kutsuttu todistamaan Herrastamme ja näkemään vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.

Ja hän kyllä antaa.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kaikki jää

”Emmehän ole tuoneet maailmaan mitään, emme voi myöskään mitään täältä viedä.” (1. Tim. 6:7)

Miljonääri William Randolph Hearst asui omistamassaan 20 000 m2 kokoisessa kartanossa, joka sijaitsi 100 000 m2 kokoisella tontilla. Hän oli täyttänyt kartanonsa mitä hienoimmilla tavaroilla. Sieltä löytyi egyptiläisiä patsaita, keskiaikaisia seinävaatteita, käsinkaiverrettuja kattokoristeita ja valtava määrä kaikkien aikojen suurimpia taideteoksia. Hearst keräsi omaisuuttaan 85 ikävuoteen saakka ja voinet arvata, mitä hän teki sen jälkeen. Kuoli. Nyt tuo Hearst Castle on avoinna yleisölle, joka kiertää ympäri kartanoa huoneesta huoneeseen huokaillen ja ihastellen kaikkea tuota roinaa. Meillä on taipumus koota ympärillemme ylenmäärin erilaista tavaraa ja kauppiaat tekevät parhaansa saadakseen meidät ostamaan yhä enemmän. On tarjolla Black Friday, Cyber Monday, joulu-, välipäivä- ja sesonkialet, joiden viesti on: Osta! Muistetaan, ettei mikään tavara maailmassa hyödytä meitä, jos menetämme sielumme (Mark. 8:36). Ei siis laiteta toivoamme ajalliseen roinaan, vaan Jumalaan (6:17).

Ei sijoiteta väärin.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Malttia valintaan

”Älä kiirehdi panemaan käsiäsi kenenkään päälle äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin.” (1. Tim. 5:22)

Moni pohtii tämän jakeen äärellä, voiko toisen ihmisen puolesta rukoilla kätten päälle panemisen kautta. Kyllä voi ja se on kaiken lisäksi täysin suotavaa. Paavali muistuttaa näillä sanoillaan Timoteusta siitä, ettei seurakunnan tulisi koskaan valita ja asettaa tehtävään hätäisesti johtajia, etenkään pastoreita, koska silloin voi jäädä huomaamatta henkilön luonteessa olevat ongelmat ja jopa tietoinen synnissä eläminen. Seurakunnan paimenen valinta tulisi tapahtua huolellisen pohdinnan jälkeen, koska heidän persoonaansa ja elämäänsä koskevat kriteerit ovat todella tiukat (3:1-13). Mitähän Paavali mahtaisi ajatella meidän kirkkomme nykyisestä käytännöstä, jossa tärkeimpänä valintakriteerinä on muodollisen koulutuksen läpäiseminen? Etenkin kun yhden pappeja maahamme kouluttavan yliopiston dekaani on julkisesti kertonut, että teologinen tiedekunta on uskonnollisesti sitoutumaton ja sen tärkein tehtävä on kasvattaa akateemisia tutkijoita eikä pappeja kirkon palvelukseen. 

Saattaisi jättää valitsematta.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Luopumusta ilmassa

”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta.” (1. Tim. 4:1)

Pyhä Henki ilmoitti selvästi Paavalille, että viimeisinä aikoina monet luopuvat oikeasta uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia luottaen tekopyhiin valehtelijoihin (4:1-2). Kristinuskon historiaan on mahtunut alusta alkaen niitä, jotka ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle ja hänen sanastaan nousevalle raittiille opetukselle. Kristillisten juhlapyhien aikana nousee aina esiin ns. tutkimuksia, jotka yrittävät hyökätä milloin mitäkin uskonkappaletta vastaan, mutta jotka osoittautuvat pienellä vaivannäöllä tekaistuiksi. Valitettavampaa on se alati kasvava pappien joukko, jotka kauniista sanoistaan huolimatta luottavat enemmän ihmisviisauteen kuin Jumalaan. He eivät usko syntiinlankeemukseen ja syntiin. Eivät Jeesuksen neitseelliseen syntymään tai ruumiilliseen ylösnousemukseen. Eivät ruokkimisihmeisiin tai parantamisiin. Jeesus, josta he puhuvat, jos puhuvat, ei ole enää Raamatun ilmoittama Jeesus. Valvotaan ja pidetään kiinni siitä, mitä olemme oppineet (4:16).

Se kannattaa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Ennen oli toisin

”Tämä sana on varma: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jaloon tehtävään.” (1. Tim. 3:1)

Raamatun mukaan on selvää, ettei seurakunnan kaitsijaksi tai palvelijaksi tulisi valita ihan ketä tahansa, sillä kyseessä ei ole mikä tahansa työ. Seurakunnan kaitsijan tulee olla nuhteeton, yhden vaimon mies. Hänen tulee olla raitis, maltillinen, kunniallinen, lempeä ja taitava opettamaan. Hän ei saa olla juomari, tappelija, riitaisa, rahanahne eikä vastakääntynyt. Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja pitää lapsensa kuuliaisena kaikella arvokkuudella, sillä jos joku ei pysty hallitsemaan omaa kotiaan, kuinka hän voisi pitää huolta Jumalan seurakunnasta. Myös seurakuntapalvelijan tulee olla kunnioituksen arvoisia ja puheissaan luotettavia (3:2-8). Edellä mainitut ominaisuudet eivät ole jotain sellaista, jotka kirjoitetaan ansioluetteloon, vaan tehtävään pyrkivän luonnetta on tarkoitus ensin tutkia ja vasta sitten kun hänet on todettu moitteettomiksi, hän saa ryhtyä palvelemaan tehtävässään (3:10). Kuinkahan moni seurakunnan palvelukseen kutsuttu selviäisi näistä laatuvaatimuksista?

Pohtimisen arvoista?

lauantai 15. joulukuuta 2018

Jumalalle mieluista

”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta.” (1. Tim. 2:1)

Paavali rukoili. Hän mainitsee useasti eri seurakunnille kirjoittaessaan, kuinka rukoilee alati heidän puolestaan. Hän muistuttaa nuorta Timoteusta rukouksen tärkeydestä, vaikka tämä oli luultavasti oppinutkin rukouksen merkityksen ottaessaan Paavalista mallia siinä, kuinka seurata Jeesusta (2. Tim. 3:10). Meidänkin tulee ottaa rukous todesta ja rukoilla hallitsijoiden ja kaikkien valtaapitävien puolesta (2:2). Rukoillaan presidentin, hallituksen ja eduskunnan puolesta, jotta Jumala antaisi heille viisautta tehdä oikeita päätöksiä. Rukoillaan piispojen ja pappien puolesta, jotta Jumala antaisi heille rohkeutta pitää Raamattua edelleen elämän ja opin ylimpänä ohjeena. Rukoillaan uskonveljien ja -sisarten puolesta, jotta Jumala täyttäisi heitä voimallaan varustaen heidät todistajan tehtävään (Apt. 1:8). Rukoillaan ystävien, naapurien, sukulaisten, työtovereiden, ohikulkijoiden, vihamiesten, aivan kaikkien puolesta, jotta Jumala antaisi heille pelastuksen ja totuuden tuntemisen armon (2:4).

Se on Jumalalle mieluista.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Tavoitellaan parasta

”Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt.” (Jer. 29:7)

Joku on joskus esittänyt seuraavan kysymyksen: "Jos seurakuntanne katoaisi kaupungista ensi yön aikana, huomaisiko sitä kukaan tai jäisikö kukaan seurakunnan ulkopuolinen ihminen kaipaamaan sitä millään tavoin?" Jumala kehotti profeetta Jeremian kautta pakkosiirtolaisuudessa olevaa kansaa toimimaan ja rukoilemaan sen kaupungin puolesta, jossa he olivat, sillä sen menestys olisi myös heidän menestyksensä (29:7). Meillä on kiusauksena ja vaarana ajatella, ettei kaupunkimme menestymisellä ole suurtakaan merkitystä, kun vertaamme sitä tulevan taivaallisen kotimme kirkkauteen. Vaikka olemmekin monella tavoin vieraita ja muukalaisia tämän maailman keskellä, meillä on kutsu toimia kaikessa kaupunkiemme ja niiden asukkaiden parhaaksi. Me olemme maailman valo ja maan suola ja saamme tuoda Jumalan valtakunnan kirkkautta sinne, missä olemme. Saamme myös rukoilla, että jokainen ihminen paikkakunnallamme tulisi tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:1-4).

Toimitaan kaikessa siunaten.

torstai 13. joulukuuta 2018

Läpimurron tarpeessa

”Rukoilkaa puolestamme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessanne.” (2. Tess. 3:1)

Gary Wilkerson kirjoittaa voimakkaasti kärjistäen eräässä kirjassaan: "Me istumme kirkonpenkeissä rukoilemattomina ihmisinä kuunnellen oikeaoppisia saarnoja, joita esitetään rukouksettoman saarnanvalmistelun jälkeen ja elämme rukouksetonta elämää maailmassa, joka tarvitsee epätoivoisesti rukousta." Paavali tiesi, että hänen työnsä ja Jumalan valtakunnan leviäminen oli täysin riippuvaista rukouksesta. Hän kehottaakin rukoilemaan joka hetki Hengen antamin voimin (Ef. 6:18) ja pyytämään, että Jumala avaisi mahdollisuuksia Jeesuksesta kertomiseen (Kol. 4:3). Jos haluamme nähdä omassa elämässämme ja kansamme keskellä hengellisen heräämisen, meidän tulee voivottelun ja päivittelyn sijaan kääntää katseemme Jumalaan ja hänen rajoittamattomaan voimaansa. Rukoillaan ja pyydetään läpimurtoa, jotta Jumalan sana saisi levitä ja tulisi uudelleen kirkastetuksi maassamme.

Polvistutaan rukoukseen.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Lukeminen kannattaa

”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne.” (2. Tess. 2:3)

"Luulin, että hän sanoi..." "Olen varma, että hän tarkoitti..." "On täysin selvää, että meidän pitäisi..." Tehokas ja toimiva viestintä on monesti vaikeaa. Ja jos se on haasteellista kasvotusten, niin sähköisessä viestinnässä väärinymmärryksen mahdollisuudet vain kasvavat. Vaikka sanoisimme tai kirjoittaisimme ajatukset selvästi, ne voidaan helposti tulkita tai ymmärtää väärin erilaisten ennakko-odotusten ja -asenteiden vuoksi. Paavali oli kirjoittanut tessalonikalaisille kirjeensä auttaakseen heitä kasvamaan uskossa ja rohkaistakseen heitä luottamaan tulevaan kirkkauteen Jeesuksen palatessa. Jotkut olivat kuitenkin ymmärtäneet väärin opetuksen Jeesuksen äkillisestä paluusta (1. Tess. 4:16-5:4), mikä sai heidät lopettamaan työnsä ja odottamaan toimettomana tuota päivää. Paavali joutuikin tarkentamaan, etteivät he antaisi minkään säikäyttää tai etteivät he menettäisi malttiaan, ikään kuin Herran päivä olisi jo käsillä (2:1-2). Liikkeellä on monenlaista viestiä, joten otetaan asioista selvää.

Luetaan Raamattua.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Kirkastumisia

”Näin Herramme Jeesuksen nimi kirkastuu teissä ja te hänessä.” (2. Tess. 1:12)

Moni näkee suuren vaivan käsitellessään kuviaan erilaisilla suodattimilla, jotta sosiaaliseen mediaan jaettava lopputulos antaisi parhaan mahdollisen vaikutelman. Osa puolestaan on valinnut jakaa kuvansa ilman käsittelyjä kannustaakseen muitakin olemaan oma itsensä. Sillä, miten ja millaisena näemme itsemme, on vaikutusta - myös hengellisesti. Moni katsoo itseään pelkästään synnin ja epäonnistumisten kautta unohtaen, että Jeesuksen omat ovat uusia luomuksia (2. Kor. 5:17), jotka on kutsuttu kasvamaan Kristuksen kaltaisuuteen (Room. 8:29). Me voimme uudistua jatkuvasti oppiakseen tuntemaan Herramme yhä paremmin ja tullaksemme yhä enemmän hänen kaltaisikseen (Kol. 3:10). Vielä emme ole täydellisiä, mutta kuljemme sitä kohti, kun Jumala voimallisesti saattaa meissä täydelliseksi sekä kaiken halun hyvään että uskostamme todistavat teot (1:11). Tämä asteittainen ja elämänmittainen prosessi päättyy kerran, kun näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin (1. Joh. 3:2).

Ollaan kutsun arvoiset.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Opittua elämää

”Te olette oppineet meiltä, miten teidän tulee vaeltaa.” (1. Tess. 4:1)

Opetuslapsi on oppija, joka oppii, ei pelkästään kirjekurssin, raamattuluennon tai -koulutuksen kautta, vaan ennen muuta toisen ihmisen esimerkin kautta. Opetuslapseuden luonteeseen kuuluu suhde opetuslapseuttajaan, opettajaan tai johtajaan, kuten oli laita Jeesuksen opetuslapsillakin. Tessalonikalaiset olivat oppineet Paavalilta ja Silaalta, miten elää uskovan elämää siten, että on Jumalalle mieleen. Ja oppi oli mennyt hyvin perille. Kasvumme Jeesuksen omana ei kuitenkaan ole tarkoitus pysähtyä, siksi Paavali kehottikin heitä edistymään siinä yhä enemmän ja etenemään yhä pidemmälle (4:1). Kun antaudumme Jeesuksen hallintavaltaan elämämme kaikilla osa-alueilla ja sallimme Pyhän Hengen tehdä meissä työtään, kasvamme kohti Kristuksen kaltaisuutta (Room. 8:29). Meidän tulee mallintaa oman elämämme kautta sitä, miltä todellinen opetuslapseus ja kokosydäminen Jeesuksen seuraaminen näyttää. Se on todistus myös niille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta.

Opitaan ja opetetaan.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Luotettava turva

”Siunattu se mies, joka luottaa Herraan ja jonka turvana Herra on.” (Jer. 17:7)

Halki Raamatun toistuu ajatus siitä, että Jumalaan turvansa ja luottamuksensa laittava on viisas ja siunattu. Jeremia vertaakin tällaista ihmistä veden partaalle istutettuun puuhun, jolla ei ole hädän päivää helteellä tai kuivana kautena (17:8). Elämme kuitenkin sellaisen kulttuurin keskellä, jossa suurin luottamus laitetaan rahaan ja vaurauteen, koska ne ovat menestyksen mittarit. Raha ei itsessään ole ongelma, vaan suhtautumisemme siihen. Ongelmia syntyy silloin, jos laitamme turvamme ihmisiin ja luovumme sydämessämme Jumalasta (17:5). Jeesus painotti samaa sanoessaan, ettei meitä hyödytä mitenkään se, että voitaisimme omaksemme koko maailman, mutta saattaisimme itsemme ja sielumme tuhoon (Luuk. 9:24-25). Meidän on hyvä muistaa, ettei kaikki ympärillämme näkyvä ole kaikki, vaan meille on tarjolla enemmän. Ei sen tähden kiinnitetä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia (2. Kor. 4:16-18).

Turvataan Herraan.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Rohkaisun tarpeessa

”Hänen tuli vahvistaa teitä ja rohkaista uskoanne.” (1. Tess. 3:2)

Paavalin ja Silaksen vierailu oli päättynyt Tessalonikassa siihen, että jotkut juutalaiset kateudessaan ja kiihkossaan nostattivat kaupungissa mellakan ja yrittivät saada nämä käsiinsä siinä kuitenkaan onnistumatta (Apt. 17:1-10). Paavali oli jo tuohon mennessä kohdannut saman monessa muussakin kaupungissa, joten hän oli kertonut Tessalonikan opetuslapsille Jeesuksen seuraamisen kustannuksista. Paavalilla oli kantanut huolta pelätessään, että saatana olisi onnistunut lannistamaan heidät ja tekemään kaiken vaivannäön tyhjäksi. Niinpä Paavali oli lähettänyt Timoteuksen heidän luokseen vahvistamaan ja rohkaisemaan heitä, koska ei itse ollut päässyt palaamaan sinne (3:4-5). Me emme voi aina välttää eteemme tulevia koetuksia ja ahdistuksia. Onneksemme Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikkina päivinä - myös myrskyissä - ja hän antaa meille myös kaiken tarvittavan voiman, jotta selviämme niistä. Rohkaistaan ja vahvistetaan toinen toisiamme luottamaan häneen.

Tuntui, miltä tuntui.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Työtä ja vaivannäköä

”Me lakkaamatta muistelemme teidän työtänne uskossa, vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” (1. Tess. 1:3)

Evankeliumi tuli tessalonikalaisten luokse, ei ainoastaan sanoina, vaan myös voimana ja suurella varmuudella Pyhässä Hengessä. He ottivat evankeliumin vastaan iloiten, aloittivat opetuslapseusmatkan ottaen mallia Paavalin elämästä ja moninkertaistivat vaikutuksen olemalla esikuvana kaikille uskoville niin Makedoniassa kuin Akhaiaassa. Elävän ja todellisen Jumalan kohtaaminen oli muuttanut heidän elämänsä niin, että kaikki puhuivat siitä (1:5-8). Uskon Jeesukseen on tarkoitus näkyä ja kuulua. Se ei liimaa meitä kirkon penkkeihin neljän seinän sisään, vaan saa meidät toimimaan ja näkemään vaivaa, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi kohdata ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen. Pyydetään, että Pyhä Henki saisi sytyttää meidät sanan kautta ja lähdetään sitten liikkeelle hänen voimassaan rakastamaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan.

Tehdään opetuslapsia.

torstai 6. joulukuuta 2018

Oikeita hetkiä

”Käyttäytykää viisaasti ulkopuolisia kohtaan ja ottakaa huomioon oikea hetki.” (Kol. 4:5)

Meidän ei ole tarkoitus pitää uskoa Jeesukseen omana tietonamme, vaan me olemme hänen todistajiaan aina ja kaikkialla. Moni uskova käyttäytyy kuin norsu posliinikaupassa, mitä tulee Jeesuksesta kertomiseen. Intoa kyllä on, vaikka muille jaettavaksi, mutta viisas käyttäytyminen ja oikean hetken huomioiminen loistavat poissaolollaan. Jeesuksen todistajana toimiminen ei ole kuitenkaan ainoastaan jonkin opitun kaavan tai evankelioimistavan pakonomaista suorittamista, vaan opetuslapsen rakkauden läpäisemää ja Pyhän Hengen johtamaa elämää. Saamme kulkea ihmisten rinnalla, ystävystyä heidän kanssaan ja kohdella heitä kunnioittavasti salaamatta uskoamme ja vakaumustamme. Silloin, kun toiset uskoutuvat meille elämänsä haasteista, vaikeuksista ja kivuista, on hyvä hetki kertoa siitä, mihin meidän toivomme perustuu (1. Piet. 3:15). Noissa tilanteissa on myös luontevaa kysyä, saammeko rukoilla heidän puolestaan.

Pyydetään oikeita hetkiä.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Julkisuuskuva

”Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side.” (Kol. 3:14)

Kun tavalliselta kadunmieheltä tai -naiselta kysyy, mikä adjektiivi heille tulee ensimmäisenä mieleen kirkosta, seurakunnasta tai uskovasta, vastaus on todennäköisesti joku muu kuin se, jota odotamme. Jostain syystä sellaisia sanoja kuin kova, vihainen, ryppyotsainen, iloton tai tuomitseva tarjotaan helpommin kuin sydämellistä, armahtavaa, ystävällistä, nöyrää, rakkaudellista, lempeää tai pitkämielistä (3:12). Julkisuuskuvaa ei kuitenkaan muuteta ihmisiä mielistelemällä tai luopumalla Jumalan sanan viitoittamalta tieltä. Päinvastoin. Annetaan Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessamme ja neuvotaan toisia kaikella viisaudella niin, että  oppisimme tekemään kaiken Jeesuksen nimessä ja Jumalan kunniaksi (3:16-17). Ja kun Pyhä Henki saa vuodattaa Jumalan rakkautta sydämiimme (Room. 5:5) ja uudistaa meitä jatkuvasti niin, että tulisimme yhä enemmän Jeesuksen kaltaisiksi (3:10), se alkaa näkyä myös ulospäin muuttaen ihmisten käsitystä meistä.

Annetaan itsestämme oikea kuva.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Hyvä tie

”Kysykää, mikä tie on hyvä, ja vaeltakaa sitä, niin löydätte levon sieluillenne.” (Jer. 6:16)

Vaikka Israelin kansa tiesi oikean Jumalan tahdon mukaisen tien, he kieltäytyivät kulkemasta sitä ja valitsivat mieluummin omat polkunsa. He elivät erossa Jumalasta, mikä näkyi heidän kaikissa teoissaan. Tullessaan Herran eteen he kuitenkin vakuuttelivat itselleen, että suhde Jumalaan oli kunnossa, vaikka he eivät tahtoneet tehdä parannusta ja luopua kauhistuttavista teoistaan (7:8-11). Etsimmekö me ainoaa hyvää tietä, jota vaeltaa? Meilläkin on vaarana tuudittautua väärään turvallisuuteen, mikä perustuu perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Jeesukseen Kristukseen, jossa jumaluuden koko täyteys asuu ruumiillisesti (Kol. 2:8-9). Uskossa ei ole kysymys uskonnosta vaan suhteesta elävään persoonaan. Käännytään Jeesuksen puoleen, tehdään todellista parannusta synneistämme ja seurataan häntä, sillä vain hän antaa meille todellisen elämän (Joh. 10:10) ja vain hänessä löydämme levon sielullemme (Matt. 11:28-29).

Hän on hyvä tie.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Säteilyvaara

”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” (Kol. 1:27)

Miten valtavan häikäisevä on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuuden kirkkaus: Jeesus Kristus meissä ja meidän keskellämme. Se on jotain niin valtavaa, että jopa meidän, jotka olemme uudestisyntyneitä Jeesuksen uskovia, saattaa olla vaikea tajuta sitä. Mutta kysymys ei olekaan meidän käsityskyvystämme vaan siitä, mitä Jumalan sana sanoo. Jeesus asuu meissä ja on kauttamme kirkkauden toivo kaikille niille, joiden keskellä olemme, toimimme ja vaikutamme. Kun alamme käsittää tämän ja alamme elää kutsumuksemme mukaista elämää, saamme todistaa, puhua ja opettaa Jeesuksesta kaikella viisaudella hänen vaikutuksensa mukaan, jotta mahdollisimman moni ihminen voisi kohdata hänet ja päästä elävään yhteyteen hänen kanssaan (1:28-29). Ihmiset tarvitsevat elämänsä pimeyteen, toivottomuuteen, näköalattomuuteen ja rakkaudettomuuteen taivaallisen kirkkauden kosketusta. Annetaan Jeesuksen loistaa sanoissamme ja teoissamme.

Toivoa on.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Palaamista ja parantumista

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” (Jer. 3:22)

Jumala on käsittämättömän pitkämielinen. Vaikka Israelin kansa oli kulkenut vääriä teitä ja oli kääntänyt selkänsä Jumalalle, hän kutsui heitä silti armossaan ja rakkaudessaan palaamaan takaisin yhteyteensä, jotta voisi parantaa heidät luopumuksesta ja uudistaa heidän uskonsa. Jumala toimii samalla tavoin meidän kanssamme. Moni suomalainen kuuluu kyllä kirkkoon, mutta koska Pyhä Henki ei ole saanut hoitaa häntä seurakunnassa ja Kristuksen yhteydessä, maailman henki on vallannut sydämet. Näin moni kulkee Israelin tavoin luopumuksen tiellä ilman elävää suhdetta Herraansa ja Vapahtajaansa. Tänäänkin hän kutsuu jokaista omilla teillään kulkevaa palaamaan takaisin luokseen, jotta saisi armahtaa ja parantaa. Silloin kun Jumala kutsuu meitä, on tärkeää ottaa Jumalan armo vastaan, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1). Jos tunnistat tuon kutsun sano hänelle: "Katso, minä tulen luoksesi, sillä sinä olet Herra, minun Jumalani." (3:22).

Palaa kotiin.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Tyhjän perässä

”He vetäytyivät minusta kauas ja lähtivät kulkemaan tyhjän perässä ja tulivat tyhjänpäiväisiksi?” (Jer. 2:5)

Israelin kansa teki suuren virheen kääntyessään pois Jumalansa luota ja lähtiessään kulkemaan kaiken sen perässä, millä ei ollut mitään merkitystä. He olivat hylänneet elävän veden lähteen ja vaihtaneet kunniansa sellaiseen, mistä ei ollut apua. Heidän pahuutensa ja luopumuksensa tuotti heille kurituksen. He eivät vaivautuneet etsimään Herraa, mutta se, mikä oli pahinta oli se, että lain käyttäjät eivät tunteneet Jumalaa, paimenet luopuivat hänestä ja papit eivät kysyneet, missä on Herra. Jumala muistutti kansaa ja pappeja profeetta Jeremian kautta siitä, että heidän tulisi tietää ja ymmärtää, kuinka pahaa ja katkeraa se oli, että he olivat hylänneet Jumalan eivätkä pelänneet ja kunnioittaneet häntä (2:6-19). Elämme sellaisen ajan keskellä, jossa yhteiskuntamme kääntyy yhä kiihtyvällä vauhdilla pois Jumalasta ja hänen tahtonsa mukaisesta elämästä. Jeesuksen omina saamme rukoilla kansakuntamme ja sen päättäjien puolesta, että saisimme elää kaikin tavoin hurskaasti (1. Tim. 2:1-4).

Ei käännytä pois.

perjantai 30. marraskuuta 2018

Voittopalkinto kiikarissa

”Minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon.” (Fil. 3:14)

Paavalilla oli päämäärä kirkkaana mielessään. Hän tiesi, että matka oli vielä kesken ja oma keskeneräisyys muistutti olemassa olostaan kipeästi. Hän ei kuitenkaan jäänyt katsomaan menneitä voittoja tai epäonnistumisia, vaan hän kurottautui Jeesuksen omana sitä kohti, mikä oli edessä (3:12-13). Hän ei puutteistaan huolimatta jättänyt matkaansa kesken, vaan jatkoi eteenpäin rohkaisten muitakin samaan. Monen matka hidastuu, pysähtyy, ajautuu sivuraiteille tai jää kesken syystä jos toisesta. Joku ei ole juurtunut uskossaan Kristukseen laiminlyödessään Jumalan sanan, rukouksen ja uskovien yhteyden. Toisen uskon voi tukahduttaa tämän maailman huolet, rikkaudet tai nautinnot (Luuk. 8:13-14). Tarvitsemme matkallamme toinen toistemme rohkaisua ja sellaisten uskovien esimerkin seuraamista, jotka elävät Jumalan tahdon mukaan, haluavat kasvaa uskossaan ja haluavat mennä eteenpäin (3:17-19).

Jatketaan matkaa Hengen voimassa.

torstai 29. marraskuuta 2018

Napaan tuijottelua

”Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.” (Fil. 2:4)

Miltä seurakuntamme näyttäisivätkään, jos jokainen seurakuntalainen etsisi toisten parasta niin, ettei tekisi mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan olisi sopuisa ja pitäisi nöyrästi toisia itseään parempina (2:1-3)? Näinhän meidän tulisi elää, sillä siihen meidät on kutsuttu. Meillä tulisi näet olla sellainen mieli, mikä oli Jeesuksella, joka tyhjensi itsensä, otti orjan muodon, tuli ihmiseksi ja kuoli ristillä meidän puolestamme (2:5-8). Hän antoi elämällään meille esimerkin siitä, kuinka elää suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin ja meidän tulisi elää samalla tavalla kuin hän eli (1. Joh. 2:6). Meidän on turha edes kuvitella pystyvämme siihen omassa voimassamme, sillä me emme koskaan pysty siihen. Jeesus toimi ja teki kaiken Pyhän Hengen voimassa (Luuk. 4:1) ja meidän tulee toimia samoin. Jumala on antanut meille Puolustajan, Pyhän Hengen, joka pysyy luonamme ja on meissä (Joh. 14:16-17). Hän opettaa meille kaiken (Joh. 14:26) ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä (Fil. 2:13-15) myös toisten parhaaksi.

Ei tuijoteta vain omaan napaamme.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Etuoikeus

”Kristuksen tähden teidän on suotu, ei ainoastaan uskoa häneen vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” (Fil. 1:29)

Paavali piti Jeesuksen nimen tähden kärsimistä etuoikeutena. Myös muut apostolit suhtautuivat kärsimykseen samalla tavalla, sillä kun heitä oli ruoskittu, he olivat iloisia siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden (Apt. 5:40-41). Me olemme niin tottuneet uskonnonvapauteen ja mukaviin oloihin, ettemme osaa edes ajatella Jeesuksen nimen tähden kärsimistä tai kuolemista etuoikeutena ja kunniana. Kun kuulemme jonkun joutuneen vankilaan tai kuolleen sen tähden, että julisti evankeliumia, ajattelemme helposti, että henkilön ei olisi pitänyt toimia niin ajattelemattomasti tai taitamattomasti. Viisaus ja taidollisuus ovat varmasti tarpeen, mutta aina ei voi pelata varman päälle, kun on kyse sielujen voittamisesta Jeesukselle. Apostolit todella ymmärsivät, että iankaikkinen elämä on yhtä todellinen kuin ajallinen. Heidän rohkea suhtautumisensa vainoihin ja jopa kuolemaan sai aikaan sen, ettei mikään estänyt heitä julistamasta Jeesusta Kristusta (5:42).

Rohkaistaan mielemme.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Evankeliumin menestykseksi

”Se, mitä minulle on tapahtunut, onkin koitunut evankeliumin menestykseksi.” (Fil. 1:12)

Se, mikä voisi äkkiseltään vaikuttaa tappiolta, kääntyy Jumalan kädessä voitoksi. Paavalin vankeus mahdollisti evankeliumin kertomisen niin henkivartiostolle kuin monelle muullekin (1:13). Kaksi iranilaista naista kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen opiskellessaan Lontoossa ja tutustuivat toisiinsa eräässä seurakunnassa. Molempia yhdisti yhteinen näky siitä, että ilosanoma Jeesuksesta oli kerrottava heidän omalle kansalleen. He lähtivät Teheraniin ja alkoivat levittää siellä Raamattuja. Salainen poliisi pääsi kuitenkin heidän jäljilleen ja he päätyivät pahamaineiseen naisvankilaan. Vankeusaikanaan he saivat johtaa monia naisia Jeesuksen yhteyteen. Kun heiltä kysyttiin, miksi he kertoivat Jeesuksesta muille vangeille, he totesivat yksinkertaisesti, että se oli vangitsijoiden vika. Mitäpä muuta he saattoivat tehdä kuin kertoa Jeesuksesta, kun heiltä kysyttiin, minkä vuoksi heidät oli vangittu. Paavalin vankeus antoi uskoville rohkeutta puhua yhä enemmän Jumalan sanaa ilman pelkoa (1:14).

Kenen esimerkki rohkaisee sinua?

maanantai 26. marraskuuta 2018

Veden äärellä

”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!” (Jes. 55:1)

Janoon auttaa vesi, Pepsi, Coca Cola tai jokin muu juoma ja nälkään auttaa se, että syö jotain ravitsevaa. Ruoka ja juoma maksavat, vaikka niistä saatava energia kestää vain aikansa ja ne pystyvät tyydyttämään pelkästään fyysisen janomme ja nälkämme. Jumala tarjoaa meille lahjana sellaista ravintoa, joka ravitsee hengellistä janoamme ja nälkäämme (55:1-6), mutta valitettavasti monet kääntävät selkänsä Jumalan tarjoukselle, näkevät nälkää ja yrittävät tyydyttää hengellistä nälkäänsä ties minkälaisilla korvikeilla. Joku on joskus sanonut, että jokaisella ihmisellä on sydämessään paikka, jota ei voi täyttää kuin yksi ainoa persoona - Jeesus Kristus. Hän kutsuu tänäänkin jokaista tarvitsevaa sanoen: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat." (Joh. 7:37-39). Hänen yhteydessään saamme elävää vettä, joka virtaa kauttamme myös muille janoisille.

Mennään veden ääreen!

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Aikamme kuluu

”Käyttäkää aikanne oikein, sillä nämä päivät ovat pahoja.” (Ef. 5:16)

Elämme hektisessä yhteiskunnassa, joka on avoinna lähestulkoon kellon ympäri. Yhä useampi asia kilpailee ajastamme ja sen tähden onkin hyvä pitää mielessä, että jokainen hetki elämässämme on ainutlaatuinen. Jokainen minuutti, tunti ja päivä katoavat ajan virtaan, emmekä saa niitä koskaan takaisin. Miten ja mihin käytämme aikamme? Jos saisit tietää, että sinulla on vain viikko elinaikaa, miten käyttäisit sen? Yrittäisitkö pelata lempipelisi loppuun tai katsoa lempisarjasi jäljellä olevat jaksot? Tekisitkö sovinnon jokaisen henkilön kanssa, jos välinne ovat joskus rikkoutuneet? Viettäisitkö koko tuon ajan läheistesi kanssa iloiten jäljellä olevista hetkistä? Kertoisitko jokaiselle halukkaalle siitä toivosta, mikä sinulla on Jeesuksessa Kristuksessa? Oma ymmärryksemme ei pelkästään riitä, vaan tarvitsemme Jumalan antamaa viisautta siihen, että osaisimme käyttää meille annetun ajan oikein. Meillä ei ole kuin tämä hetki, joten eletään se Jumalaa rakastaen ja lähimmäisiä palvellen.

Käytetään aikamme oikein.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Elämän todistus

”Mutta te ette ole sillä tavoin oppineet tuntemaan Kristusta.” (Ef. 4:20)

Millä tavoin? Sillä tavoin kuin kaikki ne, jotka eivät vielä tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. Jumalasta vieraantuneina. Ajatuksiltaan itseriitoisina. Sydän paatuneena. Omatunto turtuneena. Irstauteen antautuneena. Ahneutta harjoittavana (4:17-19). Sen sijaan meidän tulee hylätä vanha luontomme, jonka mukaan ennen elimme ja uudistua hengeltä ja mieleltä niin, että pukeudumme uuteen, joka on luotu Jumalan tahdon mukaiseen vanhurskauteen ja pyhyyteen (4:21-24). Me heräämme uskovina jokaiseen päivään taivaallisen kutsun kanssa olla Jeesuksen edustajia siellä, missä ikinä olemme, elämme ja liikumme, joten meidän ei tule elää miten tahansa. Jos tahdomme voittaa kansamme Jeesukselle, se ei tapahdu sormella osoitellen, syytellen tai tuomiten, vaan se tapahtuu sisäisen uudistumisemme kautta, joka osoittaa maailmalle, mitä Jumalan armo ja Kristuksen rakkaus vaikuttaa tavallisessa ihmisessä. Eletään sen tähden saamamme kutsumuksen arvon mukaisesti (4:1).

Hänen voimassaan.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Valmentajat

”Mutta itse kullekin meistä on annettu armo Kristuksen lahjan mitan mukaisesti.” (Ef. 4:7)

Jokainen meistä on saanut oman armolahjansa sen mukaan, minkä Jeesus on nähnyt hyväksi antaa. Hän on seurakunnalleen toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi. Siksikö, että nämä tekisivät kaiken työn, jotta me muut saisimme istua rauhassa kirkonpenkissä ja käyttää meille uskottu elämä niin kuin parhaaksi näemme? Ei todellakaan. Heidän tehtävänään on varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palveluyöhön rakentamaan seurakuntaa ja laajentamaan Jumalan valtakuntaa ja sen vaikutusta (4:11-16). Tuon varustamisen ei ole tarkoitus varmaankaan tapahtua pelkästään kuunteluoppilaana, vaan Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti jakamalla elämää ja harjoittelemalla yhdessä lahjojen käyttöä esimerkiksi siten, että apostoli kouluttaa uusia apostoleita, profeetta uusia profeettoja, evankelista uusia evankelistoja, paimen uusia paimenia ja opettaja uusia opettajia. Ja kun jokainen palvelee omalla paikallaan, se auttaa muitakin kasvamaan.

Valmennetaan ja rakennetaan.

torstai 22. marraskuuta 2018

Täynnä täyteyttä

”Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef. 3:19)

Meidät on kutsuttu vahvistumaan uskossa ja se tapahtuu elämällä Jeesuksen yhteydessä, juurtumalla häneen ja rakentamalla elämämme hänen varaansa (Kol. 2:6-7). Sen tähden Paavali rukoileekin, että Jumala voisi kirkkautensa rajoittamattomasta lähteestään vahvistaa meidän sisäistä ihmistämme voimassa niin, että saisimme juurtua hänen rakkauteensa turvatessamme uskon kautta Jeesukseen. Jumalan rakkaus on jotain niin valtavaa, että se ylittää monin verroin meidän kokemuksemme ja tietämisemme. Se on liian suurta, jotta voisimme ymmärtää ja tajuta sen täysin, minkä tähden Paavali rukoilee, että me saisimme myös kokea tuon rakkauden sillä tavoin, että tulisimme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä (3:16-19). Me tulemme osalliseksi tuosta rakkaudesta ja täyteydestä vain Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja hänen kauttaan (Kol. 2:9-10). Saamme antaa Pyhän Hengen täyttää elämämme jokaisen osa-alueen, jotta Jumala voi toteuttaa suunnitelmansa meissä ja meidän kauttamme (3:19-20).

Herra, täytä meidät.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Edeltä valmistettua

”Me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” (Ef. 2:10)

Jumala on pelastanut meidät armosta uskon kautta Jeesukseen. Me elimme ennen tämän maailman menon mukaan noudattaen oman luontomme haluja ja totellen sitä henkivaltaa, joka vaikuttaa yhä niissä, jotka eivät tunne henkilökohtaisesti Jeesusta. Mutta Jumala rakasti meitä, jotka olimme kuolleet rikkomustemme tähden, ja teki meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Pelastus on Jumalan lahja, jota emme voi ansaita teoillamme (2:1-9). Uskoontultuamme Pyhä Henki alkaa vaikuttaa meissä niitä hyviä tekoja, joita varten meidät on luotu. Me saamme kulkea Jumalan meille edeltä valmistamissa askelissa kutsuen muitakin vastaanottamaan Jumalan armon ja elämän, jonka Jeesus antaa. Ei siis jäädä istumaan ja uskomaan, vaan mennään kaikkialle maailmaan.

Teot odottavat.

tiistai 20. marraskuuta 2018

Väsyneet maan

”Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin.” (Jes. 40:29)

Kun elämä koettelee ja asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, epätoivo ja masennus voivat saada vallan. Vaikka olemme yrittäneet tehdä parhaamme ja olemme antaneet kaikkemme, olemme vain väsyttäneet itsemme. Kaikkein synkimmällä hetkellä mieleen saattaa nousta jopa ajatus, että välittääkö edes Jumala siitä, mitä tapahtuu. Umpiväsyneenä ja omaan yrittämiseen turhautuneena on hyvä muistaa, ettei Jumala väsy tai uuvu ja että hänen viisautensa ylittää meidän käsityskykymme (40:28). Me emme ole kaikesta huolimatta yksin, vaan saamme lähestyä häntä tietäen, että jokainen, joka odottaa Herraa, saa uuden voiman. Me saamme nousta hänen avullaan ja voimme jatkaa matkaa uusin voimin (40:30-31). Jeesus kutsuu jokaista tarvitsevaa sanoen: ”Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Kaiken kiireen, touhun ja haasteiden keskellä sielumme löytää levon Jeesuksen läheisyydessä (Matt. 11:28-29). 

Hän on voimamme.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Tekeepä hyvää

”Niin kauan kuin meillä siis on vielä aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, varsinkin uskonystäville.” (Gal. 6:10)

Eräs pastori kirjoitti kirjassaan siitä, kuinka hän laittoi joka kuukausi rahaa lompakossaan olevaan Jumala-taskuun. Tuo raha oli varattu niihin tilanteisiin, joissa Pyhä Henki kehotti häntä käyttämään sen hyvän tekemiseen. Hän oli kerran puhujavieraana eräässä kaupungissa, kun hänen kellonsa meni rikki. Hän meni korjauttamaan sen kelloliikkeeseen, jossa huomasi erään naisen, joka hypisteli ja ihasteli tiettyä kelloa. Kun hän totesi naiselle kellon sopivan juuri hänelle, nainen huokaisi, totesi sen olevan liian arvokas ja laittoi sen pois. Silloin pastori kuuli kehotuksen ja hän kertoi naiselle ystävästään, joka oli uskonut hänelle rahaa säilytettäväksi. Hän kertoi naiselle olevansa varma siitä, että tuo ystävä haluaisi hänen ostavan tuon kellon lahjaksi. Kun nainen sai kellon ranteeseensa, hän katsoi pastoria kyynelten kostuttamin silmin ja sanoi: "Sinun ystäväsi on Jumala. Eikö olekin?" Meidät on kutsuttu tekemään hyvää ja osoittamaan poikkeuksellista rakkautta jokaiselle.

Ei väsytä tekemään hyvää.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Kutsu vapauteen

”Teidät on kutsuttu vapauteen.” (Gal. 5:13)

Kristus vapautti meidät vapauteen ja meidän tulee pysyä lujana, ettemme alistu uudelleen orjuuden ikeeseen (5:1). Vapauden ei saa antaa olla yllykkeenä vanhalle luonnolle, vaan meidän tulee palvella toisiamme rakkaudessa (5:13). Jos olemme ymmärtäneet vapauden väärin ja annamme itsekkään luontomme hallita meitä, se näkyy elämässämme muun muassa haureutena, saastaisuutena, irstautena, epäjumalien palvontana, vihamielisyytenä, riitoina, vihana, juonitteluina, harhaoppeina ja kateutena. Ja ne, jotka tällaista tekevät, eivät peri Jumalan valtakuntaa (5:19-21). Pyhä Henki on voimakkaampi kuin vanha luontomme, joten meidän tulee vaeltaa Hengessä eli antaa Pyhän Hengen ohjata elämäämme (5:16). Hän vaikuttaa meissä Jeesuksen opetuslasten luonteenpiirteitä: rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsehillintää (5:22-23). Miksi edes yrittäisimme elää omin voimin? Jos elämme Hengessä, vaelletaan myös Hengessä (5:25).

Pysy vapaana.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Laskuoppia

”He pitävät neuvoa, mutta ilman minua.” (Jes. 30:1)

Jumala varoitti Juudaa, että turvautuminen muiden kansojen apuun ei pelastaisi heitä, koska vain Jumala voisi tehdä sen. Mutta he halveksivat Jumalaa ja hänen sanaansa ja tekivät suunnitelmansa Jumalan tahtoa kysymättä ja siitä piittaamatta, mistä ei seuraisi lopulta mitään hyvää (30:12-14). Monen on helppo ajatella, ettei ole niin turhan tarkkaa, miten elää, mihin suuntaan kulkee tai millaisia ratkaisuja elämässään tekee, sillä huonokin kokemus on silti kokemus ja se, mikä ei tapa, vahvistaa. Monet niistäkin, jotka pysähtyvät miettimään tarkoin tekemiään valintoja, luottavat pelkästään omaan järkeilyyn, edes miettimättä sitä, että voisi kysyä neuvoa Jumalalta. Ei jätetä elämäämme, päätöksiämme ja valintojamme pelkästään oman ymmärryksemme varaan, vaan turvataan koko sydämestämme Herraan ja etsitään rukoillen hänen tahtoaan, sillä hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Hiljaisessa luottamuksessa Jumalaan on meidän voimamme.

Ei jätetä Jumalaa laskuista.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Rikottu kuva

"Ei hän ole minua tehnyt.” (Jes. 29:16)

Profeetta Jesaja nuhteli voimallisesti niitä, jotka kätkivät hankkeensa syvälle Herralta ja niitä, joiden teot tapahtuivat pimeydessä, koska he ajattelivat, ettei kukaan näe heitä. Hän totesi voimallisesti: "Voi teidän mielettömyyttänne!, kun ihmiset ajattelivat, että Jumala ei ole heidän olemassaolonsa syy (Jes. 29:15-16). Mitähän Jesaja mahtaisikaan sanoa katsoessaan aikamme menoa, jossa jokainen saa halutessaan olla, mitä itse kokee olevansa todellisuudesta huolimatta? Nuori tyttö uskoo syntyneensä väärään lajiin ja on käyttäytynyt vuosia kuin kissa. Viisikymppinen mies kokee olevansa pikkutyttö ja asuu miehen ja naisen luona, jotka kohtelevat häntä kuin kuusivuotiasta. Joku kokee olevansa koira ja nauttii keppien noutamisesta. Joku hakee oikeusteitse muutosta ikäänsä, koska kokee olevansa parikymmentä vuotta nuorempi. Lankeemuksesta ja rikkinäisyydestä huolimatta jokainen voi löytää todellisen identiteettinsä yhteydessä Luojaan, Jumalaan (29:24). Annetaan hänen kertoa, keitä olemme.

Hän on vastaus.

torstai 15. marraskuuta 2018

Tottele janoasi?

”Kiivaile aina Herran pelon puolesta.” (Snl. 23:17)

Obey your thirst. Tällä iskulauseella mainosti aikoinaan eräs virvoitusjuomavalmistaja tuotteitaan halki maailman. Iskulause oli tarkoitettu helpottamaan ja houkuttamaan tietyn limsapullon valintaan kaupan kylmäkaapista. Siihen sisältyi myös monen mielestä syvempikin viesti siitä, kuinka meidän tulisi totella kaikessa sisimpämme haluja ja viettejä. Monesti kuulee sanottavan, että minun oli tehtävä niin kuin sydämeni sanoi. Usein sanoja perustelee sanoilla tekoaan, jolla on rikkonut lähimmäistään ja Jumalaa vastaan. Sydämeen ei voi kuitenkaan aina luottaa, sillä se on petolinen (Jer. 17:9), minkä vuoksi se tulisikin ohjata oikealle tielle. Kun elämme elämme joka päivä Jumalaa kunnioittaen, meillä on luvassa varma tulevaisuus eikä toivomme raukea tyhjiin (23:18-19). Etsitään kaikessa ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, sillä näin tehdessämme hän on luvannut antaa meille kaiken tarvittavan (Matt. 6:33).

Herran pelko on viisauden alku.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Vanha on kuollut

”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” (Gal. 2:19)

Kerran eräs nuorukainen tuli kysymään vanhalta julistajalta, mitä tarkoittaa olla ristiinnaulittu Kristuksen kanssa. Vanhus mietti hetken ja sanoi sitten: "Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että voi katsoa vain yhteen suuntaan, sillä mitä tahansa selän takana tapahtuukaan, ei voi enää katsoa sinne." Julistaja raapi harmaata päätään ja jatkoi: "Toiseksi, kun kuolee ristillä, jättää hyvästit vanhalle elämälle, sillä siihen ei ole enää paluuta." Lopuksi hän totesi: "Kolmas asia, mitä tapahtuu on se, että ristiinnaulitulla ei ole enää omia suunnitelmia, vaan Jeesus tekee kaikki suunnitelmat." Meidät on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa ja vapautettu elämään elämämme Jumalalle ja hänen kunniakseen. Aivan liian usein yritämme pyrkiä päämäärää kohti omin avuin ja omassa voimassamme sen sijaan, että eläisimme Hengen varassa (3:2-3). On hyvä muistuttaa itseään päivittäin, että enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa ja elän uskossa häneen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani (2:20).

En minä, vaan Kristus.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Vartiopaikalla

”Herra, olen seisonut tähystyspaikalla, päivät pitkät, vartiopaikallani olen pysynyt kaiket yöt.” (Jes. 21:8)

Kaupunkien muureilla olevilla tähystäjillä oli tärkeä tehtävä, sillä heidän tuli ilmoittaa se, mitä he näkivät (21:6). Heidän tuli olla omalla vahtivuorollaan tarkkana, sillä he näkivät ensimmäisenä kaupunkia uhkaavan vaaran. Meitäkin kutsutaan olemaan tarkkaavaiset omalla paikallamme katsellessamme maailman menoa niin päivän sanomalehden sivuilla, television uutislähetyksissä, kaupunkiemme kaduilla kuin kohdatessamme eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Jos katsomme tarkkaan, me voimme nähdä kaikkialla ympärillämme rukousaiheita. Meitä kehotetaan anomaan, rukoilemaan, kiittämään ja pitämään esirukouksia kuninkaiden, presidenttien, vallanpitäjien, kansanedustajien, yrittäjien, työväestön, koululaisten, opiskelijoiden, naapurien - ihan kaikkien ihmisten puolesta, sillä se on mieluista Jumalalle, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:1-4). Seistään tähystyspaikallamme, katsellaan Hengen antamin silmin ja rukoillaan päivin ja öin.

Älä jätä vartiopaikkaasi.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Vanha vainooja

”Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti.” (Gal. 1:23)

Sana leviää nopeasti, jos joku julkisuuden henkilö löytää henkilökohtaisen uskon Jeesukseen. Näin kävi myös Paavalin kohdalla. Hän oli ollut juutalaisuudessa pidemmällä kuin monet muut ja hän oli mennyt jopa niin pitkälle, että vainosi kiihkeästi Jeesukseen uskovia. Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen muutti kuitenkin kaiken (1:13-16) ja pian kaikkialla kuiskittiin siitä, kuinka entinen vainooja julistaa Jeesusta Kristusta ja Jumalaa ylistettiin hänen tähtensä (1:24). Luokittelemme mielellämme ihmisiä heidän syntinsä mukaan helppoihin, melko helppoihin, haasteellisiin, vaikeisiin, todella vaikeisiin ja mahdottomiin tapauksiin, mitä tulee heidän pelastumiseensa. On hyvä muistaa, että yksikään ihminen ei ole Jumalalle mahdoton tapaus (Luuk. 18:27). Jeesuksen veri kykenee puhdistamaan aivan jokaisen syntisen ja tuomaan sovituksen jokaiselle halukkaalle uskossa vastaanotettavaksi (Room. 3:25-26). Ei siis anneta periksi, vaan rukoillaan, rakastetaan, julistetaan evankeliumia missä ikinä olemmekin ja kutsutaan ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle.

Armo on.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Tilapäivitys

”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Koetelkaa itseänne.” (2. Kor. 13:5)

Samalla tavoin kuin vanhemmat haluavat lastensa varttuvan täysikasvuisiksi ja kypsiksi aikuisiksi, Paavali halusi korinttilaisten kasvavan hengelliseen kypsyyteen (13:8-9). Sen tähden hän oli tarttunut paikoin tiukastikin seurakunnassa esiintyviin ongelmiin, koska todellinen rakkaus niitä kohtaan, joista välittää, vaatii sitä. Hän ei voinut vain katsoa sivusta sitä, kun ihmiset antavat synnin tuhota elämäänsä ja seurakuntaansa. Hän haastoikin jokaista tutkimaan hengellistä tilaansa ja pohtimaan, näkyykö heidän elämässään se, että Jeesus on heissä ja heidän keskuudessaan. Jos näin ei olisi, he eivät kestäisi koetusta (13:5). Meillä on vaarana se, että aidon yhteyden tilalle tulevat ihmistekoiset ja uskonnolliset rutiinit, joten on hyvä välillä pysähtyä miettimään, näemmekö Jeesuksen läsnäolosta ja voimasta merkkejä niin omassa kuin seurakunnan elämässä. Eletään Pyhän Hengen johdossa, niin hän pitää meidät alati kasvavassa ja syvenevässä Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Seurataan häntä kaikessa.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Tarkistuskäynti

”Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin tahdon.” (2. Kor. 12:20)

Paavali oli rohkaissut korinttilaisia ottamaan itsestään mallia siinä, kuinka Jeesusta tulisi seurata (1. Kor. 11:1), mutta kaupunki, jossa he asuivat, ei tukenut tuota elämäntapaa. Korintti tunnettiin kaikkialla moraalittomuudestaan ja synnillisestä elämäntavasta, joten Paavali pelkäsi, että heidän keskuudessaan olisi riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panettelua, juoruja ja pöyhkeilyä (12:20). Ei niin, etteikö Jumalan armo olisi voinut kasvattaa heitä hylkäämään kaiken jumalattomuuden (Tiit. 2:12), mutta olivatko he suostuneet Hengen työhön elämässään. Me elämme ajassa, jossa moraalittomuus, viha ja panettelu ovat arkipäivää kaikkialla ja luopumus Jumalan sanasta kasvaa. Vaikka yhteiskunta muuttuu, meidän ei tule luopua uskomme perusteista ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Annetaan Jumalan uudistaa ajatteluamme (Room. 12:2), annetaan Pyhän Hengen ohjata elämäämme (Gal. 5:16) ja kerrotaan rakkaudellisesti siitä toivosta, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa (1. Piet. 3:15-16).

Toivo ei saata häpeään.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Eri tie

”Hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä.” (Jes. 8:11)

Elämme ajassa, jossa monet kulkevat väärään suuntaan täysin tietoisesti tai tietämättä. Ihmisjoukot nyökkäilevät hyväksyvästi niille, jotka uskaltavat rikkoa moraalisia ja eettisiä rajoja. Ja mitä rohkeammin niin tehdään, sitä suurempi on suosio ja median huomio. Toki huomiota saavat myös ne, jotka asettuvat puolustamaan kristillisistä arvoista nousevia käytäntöjä tai jokaisen oikeutta elämään. Tosin heille ei nyökytellä hyväksyvästi, vaan heidän kimppuun hyökätään ja heidän arvonsa kyseenalaistetaan. Usein olisi helpompi vain mukautua ympäröivään maailmaan, mutta meitä ei ole kutsuttu siihen (Room. 12:1-2). Jeesuksen omat eivät kulje samaa tietä kuin muut, vaan elävät Jumalan tahdon mukaista elämää, johon ei kuulu irstaus ja himot, ei juomingit, juoppous tai mässäilyt. Muut kyllä oudoksuvat sitä, ettemme juokse heidän mukanaan samaan riettauden tulvaan ja he pilkkaavat meitä siitä (1. Piet. 4:2-5). Annetaan valomme loistaa ihmisten edessä, jotta he näkisivät elämämme ja tekomme ja ylistäisivät Jumalaa (Matt. 5:16).

Kristus meissä - kirkkauden toivo.

torstai 8. marraskuuta 2018

Annatko luvan?

”Tässä minä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:8)

Jesaja sai kohdata Jumalan voimallisella tavalla ja sai tajuta sekä oman syntisyytensä suuruuden että Jumalan anteeksiantamuksen. Kun Jumala kysyi, kenet hän lähettäisi, Jesaja oli valmis lähtemään, sillä kutsu pelastukseen on aina myös kutsu palvella Jumalaa ja lähimmäisiä (6:8). Ympärillämme on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole saaneet vielä kohdata Jeesusta ja kokea syntien anteeksiantamusta, vaan ovat edelleen matkalla kohti iankaikkista kadotusta. Meidät, jotka olemme saaneet kohdata Jeesuksen, on lähetetty liikkeelle, sillä me olemme Kristuksen lähettiläitä, joiden kautta Jumala puhuu ihmisille (2. Kor. 5:20). Mutta olemmeko me valmiit menemään vai odotammeko me vain neljän seinän sisällä, että lehtimainoksemme toisi jonkun keskuuteemme? Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen, että satoa on paljon, mutta työmiehiä on vähän (Matt. 9:37). Kun Jumala kysyy, kenet hän lähettäisi kouluusi, työpaikallesi, harrastuspaikkaasi tai kaupunginosaasi, mitä vastaat hänelle?

Mieti tarkoin.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Otsikoissa tänään

”Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi.” (Jes. 5:20)

Salomo kirjoitti, että mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina ja mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen, sillä ei ole mitään uutta auringon alla (Saarn. 1:9). Kuinka todet hänen sanansa ovatkaan, sillä ihminen on pohjimmiltaan sama kaikesta koulutuksesta ja edistyksestä huolimatta. Profeetta Jesaja kirjoitti noin kaksituhattaseitsemänsataa vuotta sitten sanat, jotka ovat edelleen hyvin ajankohtaiset. Tämän havaitsemiseen riittää vain se, että avaa päivän lehden tai television. Jumalaa ja hänen sanaansa pilkataan. Pahaa sanotaan hyväksi ja hyvää pahaksi. Pimeys käännetään valkeudeksi ja valkeus pimeydeksi. Karvas tehdään makeaksi ja makea karvaaksi. Ihmisälyä ihaillaan ja omalla viisaudella ylpeillään. Alkoholin käytössä ollaan sankareita ja viinapäällä kehuskellaan. Lahjuksesta julistetaan syyllinen syyttömäksi ja siltä, joka on oikeassa, riistetään oikeus (5:18-23). Jeesuksen omina meidät on kutsuttu elämään toisin ja osoittamaan muille tietä Jumalan yhteyteen (Ef. 4:17-24).

Eletään pyhää elämää.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Paras suositus

Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee.” (2. Kor. 10:18)

"Hyvää yritetähän, mutta priimaa pukkaa tulemahan", kuuluu pohjalainen sanonta, jossa ei ole mukana pätkän vertaa nöyryyttä. Mutta kukapas muukaan kissan hännän nostaa, ellei kissa itse. Kun teemme jotakin hyvin tai joskus jopa erinomaisesti, meillä on tarve kertoa siitä muille ja tulla huomatuksi. Tähän sisäiseen haluun liittyy myös omat riskinsä, sillä positiivinen huomio ja ylitsevuotavat kehut voivat johtaa kasvavaan ylpeyteen itsestään ja kyvyistään. Sopiva määrä nöyryyttä on hyväksi - pohjalaisellekin. Oikea nöyryys ei ole kuitenkaan itsensä aliarvioimista tai mitätöimistä, vaan sitä, että ymmärtää kaikkien kykyjen ja taitojen, koko elämän, olevan Jumalan suurta lahjaa, jolloin meitä kehuttaessa saamme antaa kaikesta kunnian hänelle, jolle kunnia kuuluu (10:18). Kun teemme kaiken, mitä teemme, Jumalan kunniaksi (1. Kor. 10:31), meidän ei tarvitse tyrkyttää ja suositella itseämme toisille, vaan Herra tekee sen ajallaan ja tavallaan.

Kerskataan Herrasta.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Kylvetään runsaasti

”Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” (2. Kor. 9:6)

Paavali käyttää havainnollista kuvaa maanviljelystä opettaakseen korinttilaisille tärkeän periaatteen antamisesta. Jos maanviljelijä kylvää vähän siementä, hänen on turha odottaa valtavaa satoa, mutta jos hän tekee runsaan kylvön, hän saa kerätä aittoihinsa myös runsaan sadon. Kylvämisen ja niittämisen suhde pätee myös moneen muuhunkin asiaan kuin vain avokätiseen antamiseen, johon Paavali tässä viittaa (9:7-11). Jos emme kerro kenellekään Jeesuksesta, emme näe paljon uskoontuloja, mutta jos todistamme aina sopivan tilaisuuden tullen, todennäköisyys kasvaa, että saamme myös johdattaa jonkun uskoon. Jos emme koskaan rukoile sairaiden puolesta, emme näe parantumisia, mutta jos rukoilemme sairaiden parantumista aina, kun siihen on mahdollista, myös mahdollisuus nähdä Jumalan parantavan kasvaa. Jumala on antanut meille kaikkea hyvää, jotta voisimme tehdä runsaasti hyvää.

Kylvetään runsaasti.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Into piukalla

”Kiitos Jumalalle, joka antoi Tituksen sydämeen saman innon teidän hyväksenne!” (2. Kor. 8:16)

Voimme rohkaista ja kannustaa toinen toisiamme. Voimme jopa uhkailla ja painostaa toinen toisiamme. Mutta mikään ei auta, ellei Jumala sytytä meidän sydämiämme Pyhällä Hengellään ja tulellaan. Jumala oli synnyttänyt Tituksen sydämeen innon, mikä ei jäänyt pelkästään hetkelliseksi tunnekuohuksi, vaan sai hänet lähtemään liikkeelle ja toimimaan (8:17). Maailmamme kaipaa enemmän kuin koskaan tavallisia Jeesukseen uskovia miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia, joiden sydämissä on Kristuksen rakkauden synnyttämä palo. Uskovia, jotka eivät häpeä Jeesusta ihmisten edessä. Uskovia, jotka osoittavat Jumalan rakkautta lähimmäisilleen sanoin ja teoin. Uskovia, jotka laskevat kätensä epäröimättä sairaiden päälle. Uskovia, jotka ovat valmiit tekemään sen, mihin Herra heitä kutsuu. Saakoon Jumala sytyttää sydämiimme sellaisen innon, jotta Jumalan valtakunnan todellisuus tulisi kauttamme näkyväksi ja moni voisi löytää kauttamme uskon Jeesukseen.

Innostutaan.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Homma paketissa

”Saattakaa nyt työnne päätökseen.” (2. Kor. 8:11)

Kestävyys on tarpeen, jos halutaan viedä aloitetut tehtävät ja projektit päätökseen. On helppoa innostua hetkellisesti asiasta jos toisesta, mutta lyhytjänteisellä toiminnalla päästään harvoin haluttuun päämäärään tai saadaan aikaan merkittäviä läpimurtoja. Vaikeudet ja haasteet on tarkoitettu voitettavaksi. Korinttilaiset olivat lupautuneet innokkaasti yhteiseen rakkaudentyöhön, mutta into oli hiipumassa, vaikka heillä oli yllin kyllin annettavaa toisten puutteeseen, joten Paavali kehotti heitä anteliaisuuteen (8:7-14). Hän rohkaisi heitä kertomalla Makedonian uskovista, jotka äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta sillä tavalla, että he antoivat jopa yli voimiensa (8:1-4). Evankeliumin julistaminen kaikille luoduille ja kaikkien kansojen tekeminen Jeesuksen opetuslapsiksi on kesken niin kauan, kunnes jokainen ihminen lähellä ja kaukana on saanut kuulla Jeesuksesta. Jokaista meitä tarvitaan tämän tehtävän loppuunsaattamisessa.

Saatetaan työ päätökseen.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Hyvää murhetta

”Murheenne oli Jumalan mielen mukaista.” (2. Kor. 7:9)

Paavali ei kaihtanut tarttua arkoihinkaan asioihin, jos kyseessä oli seurakunnan paras (1. Kor. 5:1-7; 2. Kor. 2:2-11). Vaikka hän saikin monet murheelliseksi kirjeellään, Paavali iloitsi siitä, että se oli saanut heidät miettimään vaellustaan ja Jeesuksen opetuslapsen elämäntapaa. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua (7:8-10). Oman synnin ja synnillisyyden kohtaaminen on aina epämukavaa - etenkin silloin, jos joku toinen huomauttaa siitä. Asetumme helposti puolustuskannalle ja selittelemme tekojamme ja valintojamme parhain päin, koska ylpeytemme estää tunnustamasta syntiä. Otetaan nuhtelu vastaan nöyrästi, vaikka se tekisikin meidät murheelliseksi, sillä se on väline kasvuumme uskossa. Puhdistaudutaan kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, tehdään parannusta synneistämme, uskotaan ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja jatketaan matkaa Hengen voimassa saattaen pyhityksemme täydelliseksi (7:1).

Se kannattaa aina.

torstai 1. marraskuuta 2018

Tuulen tavoittelua

”Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarn. 4:4)

Elämme maailmassa, jossa raha ja omaisuus näyttelevät suurta roolia. Maailmanlaajuisesti ajatellaan talouden kasvavan vuosi vuodelta ja henkilökohtaisessakin elämässä monet pyrkivät saavuttamaan hyvän taloudellisen aseman. Valitettavasti ulkoinen vauraus hankitaan usein tärkeämpien asioiden kustannuksella. Salomo huomasi jo omana aikanaan, kuinka naapurikateus motivoi monia kaikessa vaivannäössä (4:4). Kateuden ja näyttämisen halun vuoksi monet ovat valmiit ylivelkaantumaan tai rikkomaan moraalisia periaatteitaan, vaikka se on tuulen tavoittelua. On hyvä muistaa, ettemme ole tuoneet maailmaan mitään, emmekä voi myöskään viedä täältä mitään mukanamme. Rahanhimo voi johtaa meidät moniin kiusauksiin, ansoihin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät turmioon. Pahimmillaan rahaa tavoitellessa voi eksyä pois uskosta. Muistetaan, että jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto.

Ei tavoitella tuulta.

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Aina ja kaikkialla

”Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita.” (2. Kor. 6:4) 

Paavali kirjoitti, ettei halunnut antaa missään kohden paheksumisen aihetta, vaan halusi elää kaikessa Jumalan kunniaksi. Hän kesti sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, vaivannäön ja paastoamisen. Hänellä oli puhdas mieli, tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä. Häntä kunnioitettiin ja halveksittiin, paneteltiin ja kiiteltiin. Häntä pidettiin villitsijänä, mutta hän puhui totta. Häntä kohdeltiin tuntemattomana, mutta hän oli liiankin tunnettu. Hän oli lähellä kuolemaa, mutta silti elossa. Pahoinpidelty, mutta hengissä. Murheellinen, mutta aina iloinen. Köyhä, mutta monia rikkaaksi tekevä. Hänellä ei ollut mitään, mutta hän omisti kaiken (6:3-10). Paavali oli saanut nähdä, että inhimillisestä heikkoudesta huolimatta tai juuri siksi, Jumalan voima oli asettunut häneen (12:9-10). Hänen koko elämänsä oli Jeesus Kristus (Fil. 1:21), joka vahvisti häntä aina ja kaikkialla (Fil. 4:13). Jeesus tekee saman jokaisen meidänkin kohdalla.

Aina ja kaikkialla.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Taivuttelua

”Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:20)

Jeesus on maksanut kalliin hinnan meistä jokaisesta ja nyt meidän ei tule enää elää pelkästään itsellemme, vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista meidän tähtemme. Me olemme Jeesuksen omat ja hänen rakkautensa meissä saa meidät toimimaan (5:14-15). Me heräämme jokaiseen päivään taivaallisen kutsun kanssa ja koska me edustamme aina ja kaikkialla Jumalan valtakuntaa, saamme elää saamamme kutsun arvoisesti nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä (Ef. 4:1-2). Meille on uskottu sovituksen sana, meidät on kutsuttu ja lähetetty julistamaan Jumalan valtakunnan evankeliumia sanoin ja teoin Jeesuksen Kristuksen antamalla voimalla ja valtuutuksella (5:19-20). Me olemme hänen lähettiläitään ja saamme julistaa jokaiselle ihmisille, että Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Saamme parantaa sairaita, herättää kuolleita, vapauttaa ihmisiä pahojen henkien vallasta (Matt. 10:7-8) ja kutsua ihmisiä Jeesuksen yhteyteen.

Olemme lähetetyt.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Mihin katsot?

Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään.” (2. Kor. 4:18)

Me tiedämme, että näkyvät asiat ovat ajallisia, meidät herätetään kerran Jeesuksen kanssa ja pääsemme osalliseksi määrättömästä, ikuisesta kirkkaudesta (4:14-18). Silti katseemme kiinnittyy niin helposti ajallisiin ja alamme rakentaa elämäämme enemmän varallisuuden kuin Jumalan varaan siitäkin huolimatta, että tiedämme meitä odottavan perinnön, joka ei turmellu, tahraannu eikä kuihdu (1. Piet. 1:4). Paavali kirjoittaa, kuinka Demas jätti Jumalan valtakunnan asiat tähän maailmaan ja sen tarjoamiin välittömiin nautintoihin rakastuneena (2. Tim. 4:10). Ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä ei ole Isästä ja ne katoavat kerran, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti (1. Joh. 2:15-17). Kiinnitetään sen tähden katseemme näkymättömään eikä siihen, mikä on maailmassa. Kerätään aarteita taivaaseen, jonne Jeesus on valmistanut meille tien (Matt. 6:20-21).

Näkyvä ei ole koko totuus.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Vahvaa heikkoutta

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2. Kor. 4:7)

Jumala on uskonut meidän tehtäväksemme maailman tärkeimmän sanoman välittämisen - evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta (Mark. 16:15). Hän asuu meissä Pyhän Henkensä kautta valaisten meidän sydämemme Kristuksen kirkkaudella, jotta hänen kirkkautensa tunteminen levittäisi valoaan (4:6). Me olemme monella tavalla itsessämme heikkoja, vajavaisia, ahtaalla, neuvottomia ja maahan lyötyjä, sillä kasvuumme Jeesuksen opetuslapsina kuuluu myös se, että meitä riisutaan omasta voimastamme, jotta Jeesuksen elämä tulisi enemmän näkyviin kuolevaisissa ruumiissamme (4:8-11). Jeesus Kristus meissä on kirkkauden toivo tälle maailmalle (Kol. 1:27), sillä emmehän me julista itseämme vaan häntä (4:5). Heikkoudestamme huolimatta - ja juuri siksi - Jumalan mittaamaton voima vaikuttaa meissä ja me saamme viedä Jumalan valtakunnan todellisuuden ja läsnäolon kaikkialle mukanamme. Annetaan ihmisille mahdollisuus kohdata Jeesus kauttamme.

Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Muutoksen aika

”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18)

Kirkkaus, jonka Henki vaikuttaa meissä on häikäisevä. Evankeliumeissa näemme totuuden Jeesuksesta ja se muuttaa meidän elämämme, kun ymmärrämme sen ja sovellamme sitä elämäämme. Jeesuksen kautta näemme, kuinka ihmeellinen Jumala on ja kuka hän on oikeasti. Kun meidän ymmärryksemme syvenee ja kun katsomme Herran kasvoja peittämättömin kasvoin, Pyhä Henki muuttaa meitä ja me voimme olla hetki hetkeltä enemmän Jeesuksen kaltaisia. Mitä lähempänä Jeesusta olemme, sitä enemmän me muutumme. Eletään sen tähden päivittäin hänen läsnäolossaan, luetaan Raamattua ja rukoillaan. Kun Hengen hedelmä - rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22-23) - saa kasvaa meissä, voimme olla sellaisia kuin Jeesus oli (1. Joh. 4:17). Me emme voi muuttaa itseämme, Jeesus tekee sen.

Katso häneen.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Varsin kelvollinen

”Mutta kuka on tähän kelvollinen?” (2. Kor. 2:16)

Paavali kysyy, kuka on kelvollinen toimimaan Jeesuksen todistajana. Jos alamme etsiä varmuutta oman puseromme sisältä, päädymme helposti ajattelemaan, etten minä ainakaan ole kelvollinen. Riittävyys Jeesuksen edustamiseen on alusta loppuun saakka Jumalan vaikutusta, sillä meidän kykymme toimia on lähtöisin Jumalasta (3:5-6). Hän on jo antanut meille käskyn mennä ja tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia (Matt. 28:18-20). Hän on jo antanut meille Pyhän Hengen, joka tekee meidät kykeneviksi ja antaa voiman puhua Jeesuksesta (Apt. 1:8). Kun ymmärrämme, että Jumala on tehnyt meistä työhönsä pätevät ja hyödylliset, niin voimme päästä yli omasta riittämättömyyden tunteestamme. Jeesuksen seuraamisessa ja palvelemisessa on aina kyse siitä, mitä hän voi tehdä meidän kauttamme, ei siitä, mihin me pystymme omassa voimassamme. Me saamme tuoda riemuiten joka paikassa ilmi hänen tuntemisensa tuoksun (2:14-15).

Sinäkin kelpaat.

torstai 25. lokakuuta 2018

Synkkää pimeyttä

”On niitä, jotka kapinoivat valoa vastaan, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.” (Job. 24:13)

Murhaaja nousee ennen päivän valkenemista. Aviorikkojan silmä tähyilee hämärää. Pimeässä murtaudutaan taloihin. Pilkkopimeä on kuin aamunkoitto, sillä pimeyden kauhut ovat tuttuja. Jumalaton on kuin lastu, jota virta vie (24:14-18). Job kuvaili elävästi asioita, joita yön pimeydessä tapahtuu. Asioita, joista me voimme yhä lukea lehdistä. Ihminen ei ole muuttunut yhtään paremmaksi vuosituhanten aikana, vaikka jotkut niin haluaisivatkin uskoa - päinvastoin. Televisiosta katsellaan ilta toisensa perään murhia, varkauksia ja aviorikoksia. Valtion päämiehet käyttävät valtaansa murhaamiseen ja rikollisesti hankitun rahan puhtaaksi pesemiseen. Toimittajalaumat käyvät hyeenoiden lailla väärällä tavalla ajattelevien kimppuun. Marginaalista halutaan tehdä valtavirtaa. Kaikki ummistavat silmänsä enemmän tai vähemmän valolta ja jos joku uskaltaa muistuttaa Valosta, hän saa tuntea sen nahoissaan. Meidät on kutsuttu elämään maailman keskellä pyhyydessä, puhtaudessa ja Jumalan armossa (2. Kor. 1:12).

Eletään valossa.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Lohdutukseksi

”Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdistuksissamme.” (2. Kor. 1:4)

Ihmiselämään mahtuu enemmän tai vähemmän erilaisia ahdistuksia ja vaikeuksia, jotka voivat liittyä ympäröiviin olosuhteisiin, taloudellisiin haasteisiin, terveydellisiin ongelmiin tai henkiseen hyvinvointiin. Erilaisten ahdistusten läpi kulkeminen on kuitenkin helpompaa, kun saa olla lohdutuksen Jumalan oma sen sijaan, että joutuisi kantamaan kaiken aivan itse (1:3). Hän lohduttaa meitä kaiken keskellä ja muistuttaa meitä siitä, kenellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ahdistukset ja kärsimykset eivät tunnu koskaan hyvältä ja ne jättäisi mieluusti kokematta, mutta ne kasvattavat meidän luottamustamme häneen, joka voi auttaa meitä (1:9-10). Jumala voi käyttää myös meidän kokemaamme toisten ihmisten johtamiseen Jumalan yhteyteen, sillä me voimme lohduttaa toisia, jotka ovat kaikenlaisissa ahdistuksissa, sillä lohdutuksella, jolla Jumala on lohduttanut meitä (1:4). Heitetään kaikki murheemme hänen kannettavakseen ja rohkaistaan muita tekemään samoin (1. Piet. 5:7).

Hän pitää meistä huolen.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Valvominen kannattaa

”Valvokaa, pysykää uskossa lujina, olkaa miehekkäitä, olkaa vahvoja.” (1. Kor. 16:13)

Valvokaa! Tärkeä kehotus, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että notkumme yömyöhään valveilla ruudun äärellä. Valvominen liittyy niin Jeesuksen paluun odotukseen kuin oman uskon vaelluksen pitämiseen oikealla reitillä. Jeesus kehotti meitä olemaan varuillamme ja valvomaan, sillä me emme tiedä, milloin se aika koittaa (Mark. 13:33), vaikkakaan se ei pääse yllättämään meitä (1. Tess. 5:4). Odottaessamme Jeesuksen paluuta, elämme kuitenkin vielä tämän maailman taisteluiden keskellä ja meidän tulee valvoa, koska vastustajamme, paholainen, kuljee ympäri kuin ärjyvä leijona (1. Piet. 5:8). Omin voimin emme kuitenkaan pääse pitkälle, mutta Jumalan sana ja rukous auttavat meitä olemaan valveilla. Tartutaan usein Raamattuun (Kol. 3:16) ja eletään sitä myös todeksi omassa elämässämme (Jaak. 1:22). Ollaan myös kestäviä rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä (Ef. 6:18). Voimme olla lujat ja vahvat hänessä, joka vahvistaa meitä (Fil. 4:13).

Valvominen kannattaa.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Vaikuttavaa!

”Tietäkää, että vaivannäkönne Herrassa ei ole turhaa.” (1. Kor. 15:58)

Elokuvassa Gladiaattori kenraali Maximus sanoo sotilailleen: "Se, mitä teemme elämässämme kaikuu ikuisuuteen." Kuinka paljon enemmän tuo lause onkaan totta meidän julistaessamme ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta Kristusta, sillä suhde häneen on aivan ratkaisevaa jokaisen ihmisen iankaikkisen loppusijoituspaikan suhteen. Sen tähden mikään, mitä me teemme Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseksi ja ihmisten saattamiseksi yhteyteen Jeesuksen kanssa, ei ole turhaa. Vaikka olemme ymmärtäneet, että Jeesuksen antama lähetyskäsky koskettaa aivan jokaista, saatamme silti joskus pohtia, onko kaikki vaivannäkö turhaa. Saatamme mukavuudenhalussamme olla myös haluttomat tekemään sitä, mihin Jumala meitä kutsuu ja ajattelemme jonkun toisen hoitavan osamme. Ollaan lujia ja järkähtämättömiä, aina innokkaita Herran työssä tietäen, ettei työmme ja vaivamme ole turhaa, sillä voimme vaikuttaa jonkun ihmisen iankaikkisuuteen.

Juuri sinä voit!

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Jumalan armosta

”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha.” (1. Kor. 15:10)

Jumalan armo saa ihmeitä aikaan. Paavalin, joka oli ollut Jeesukseen uskovien vainooja, elämä muuttui, kun hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen (Apt. 9:1-3). Häntä ei jätetty yksin, vaan häntä opetuslapseutettiin ja hän alkoi jakaa itsekin eteenpäin sen, minkä oli saanut tietää Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta (15:3-6). Jumalan armo Jeesuksessa oli tehnyt Paavalista voimallisen palvelijan eikä tuo armo ollut mennyt hukkaan, sillä hän oli tehnyt enemmän työtä kuin muut. Paavali ymmärsi täysin. Että hän oli tehnyt kaiken Jumalan armon ja Pyhän Hengen avulla. Paavali osoitti sanoissaan oikeaa nöyryyttä ymmärtäessään sen, kuka hän on Jumalan armosta ja tunnistaessaan armon vaikutuksen elämässään. Ei vähätellä itseämme ja pidetä itseämme arvottomina, vaan laitetaan saamamme lahjat käyttöön Jumalan kunniaksi.

Kaikki on silkkaa armoa.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Kaikki vuorollaan

”Te voitte näet kaikki profetoida vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat kehotusta.” (1. Kor. 14:31)

Vaikka Paavali toivoi, että jokainen Korintin seurakunnassa puhuisi kielillä, hän toivoi vielä mieluummin, että he profetoisivat, koska profetoiva puhuu ihmisille rakentavia, kehottavia ja lohduttavia sanoja (14:3-5). Paavali kuvailee myös heidän silmiensä eteen tilanteen, mitä voisi tapahtua, kun kaikki profetoisivat ja joku uskomaton tulisi seurakuntaan. Kukin vuorollaan he jakaisivat tuolle sisääntulijalle Pyhän Hengen antamia sanoja, jotka vain Jumala ja tuo ihminen tietävät ja lopputuloksena henkilö heittäytyisi Jumalan eteen rukoillen ja tunnustaisi, että Jumala on todellakin seurakunnan keskellä (14:24-25). Profetian lahja toimii usein henkilökohtaisessa rukouspalvelussa, kun Pyhä Henki ohjaa rukoilemaan juuri oikeilla sanoilla toisen ihmisen puolesta - tiedostipa rukoilija itse sitä tai ei. Julkiseen profetiaan Paavali antaa saman ohjeen kuin kielilläpuhumiseen: Kaksi tai kolme puhukoon vuorotellen, ja muiden tehtävänä on arvioida profetiat Jumalan sanalla (14:29-32).

Kenen vuoro on seuraavaksi?

perjantai 19. lokakuuta 2018

Kieliä

”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle.” (1. Kor. 14:2)

Korintin seurakunnassa oli mitä ilmeisimmin ollut paljon ongelmia kielilläpuhumisen armolahjaan liittyen, koska Paavali käsittelee lahjaa ja sen oikeaa käyttöä hyvin laajasti. Hän tiesi, mistä kirjoitti, koska hän itse puhui kielillä enemmän kuin kukaan heistä (14:18). Paavali ymmärsi kokemuksen kautta, kuinka arvokas kielten lahja oli uskovalle, joten hän toivoi heidän kaikkien puhuvan kielillä (14:4-5), vaikka muistuttikin, etteivät kaikki puhu kielillä (13:30). Koolla oleva seurakunta ei kuitenkaan rakennu kielillä rukoilemisesta, jos he eivät ymmärrä, mitä sanotaan. Siksi sen, joka puhuu kielillä, tulee rukoilla itselleen myös selittämisen lahjaa (1413-15). Yhteisessä kokoontumisessa vain kaksi tai enintään kolme puhukoon vuorollaan kielillä ja yhden tulee selittää nuo puheet muille. Jos paikalla ei ole selittäjää, silloin kielillä puhuvan tulee olla vaiti tai puhua hiljaa vain itselleen ja Jumalalle (14:27-28). Onko meidän seurakunnissamme tilaa myös näiden armolahjojen käytölle?

Puhutaan ja selitetään.

torstai 18. lokakuuta 2018

Vajavaista

”Tietämisemme on näet vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.” (1. Kor. 13:9)

Armolahjat ja karismaattisuus asetetaan usein vastakkain Raamatun sanan ja opillisuuden kanssa. Aivan turhaan, sillä tarvitsemme molempia sekä tervettä karismaattisuutta lahjoineen että raitista oppia. Profetian lahja on tarpeellinen, sillä sen kautta saamme rohkaisua, kehotusta ja lohdutusta (14:3). Monesti kuulee varoitettavan, että erityisesti profetian lahjan kanssa tulee olla varuillaan, koska se on vajavaista ja puutteellista. Sen tähden meidän tuleekin koetella niin profetiat kuin kaikki muukin ja pitää se, mikä on hyvää (1. Tess. 5:20-21). Usein nämä varoittelijat kuitenkin valikoivat Paavalin ohjeesta vain jälkimmäisen puoliskon unohtaen mainita, että myös tietämisemme on vajavaista. Iloitaan Pyhän Hengen meille antamista lahjoista (12:4-11), käytetään niitä rakkauden ohjaamana (13:1-3) ja viritetään saamamme armolahjat täyteen liekkiin käyttämällä niitä yhteiseksi hyödyksi (2. Tim. 1:6).

Vajavuuksista huolimatta.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Yhteiseksi hyödyksi

”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:7)

Paavali tahtoi, ettei korinttilaiset olisi tietämättömiä hengellisistä lahjoista (12:1). Ei siitäkään huolimatta, että seurakunnassa oli monenlaisia ongelmia. Armolahjat, palvelutehtävät ja voimavaikutukset on tarkoitettu seurakunnan rakentamiseksi ja uskovien hoitamiseksi (12:4-6). Seurakunta on kuin ihmisruumis, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa ja tehtävänsä sen mukaan kuin Jumala on nähnyt hyväksi. Pyhä Henki jakaa lahjojaan kullekin erikseen niin kuin tahtoo ja jokainen saa Hengen vaikutuksesta erilaisia lahjoja, joilla palvella ja joiden kautta kirkastaa Jumalaa. Meillä on vaarana korostaa joidenkin lahjojen merkitystä ja vastaavasti väheksyä toisia lahjoja. Saatamme rampauttaa terveen seurakunnan, jos alamme ohjailla kokemuksien tai kokemusten puutteen vuoksi sitä, mitkä lahjat ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Silmä ei voi edelleenkään sanoa kädelle: "En tarvitse sinua" eikä pää jaloille: "En tarvitse teitä." (12:8-21) Jumala antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.

Annetaan mekin.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Kaiken päivää

”Myös minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun ylistystäsi kaiken päivää.” (Ps. 35:28)

Daavid julisti Jumalan vanhurskautta ja ylisti häntä niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Hänen henkeään tavoiteltiin (35:4) ja hänet yritettiin saada ansaa (35:7). Väärät todistajat syyttivät häntä asioista, joista hän ei tiennyt yhtään mitään (35:11) ja kun hänelle kävi huonosti, häntä pilkattiin lakkaamatta (35:15) ja häntä vihattiin (35:19). Daavid kohotti katseensa itsestään ja vaikeista olosuhteista häneen, joka on kaiken yläpuolella ja on kaikkien tilanteiden herra. Jumala oli ollut uskollinen, joten Daavid tiesi, että häneen ja hänen apuunsa voi luottaa (35:24). Muistammeko me ylistää ja kiittää Jumalaa hänen uskollisuudestaan ja hyvyydestään meitä kohtaan? Toivottavasti. Helposti voi käydä niin, kun kaikki on hyvin, ettemme muista kiittää häntä, jolle kiitos kaikesta kuuluu, ja sitten kun olemme vaikeuksien keskellä tekee ennemmin mieli valittaa. Meitä kehotetaan kiittämään joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo meiltä Jeesuksessa Kristuksessa (1. Tess. 5:18).

Ylistä Herraa minun sieluni.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Mallisuoritus

”Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1. Kor. 11:1)

Jeesus sanoi, ettei oppilas ole opettajaansa parempi, mutta kaiken opittuaan jokainen on niin kuin opettajansa (Luuk. 6:40). Jeesus oli antanut opetuslapsilleen mallin siitä, miten elää Jumalan yhteydessä lähimmäisiä rakastaen ja opetuslapsia tehden. Hän oli kouluttanut heitä, jotta he menisivät ja kantaisivat hedelmää Jeesuksessa pysyen (Joh. 15:15-16). Myös Paavali mallinsi oman elämänsä kautta Jeesuksen opetuslapsen elämäntapaa ja rohkaisi omaa opetuslastaan, Timoteusta, toimimaan samoin, olipa sitten kyse uskosta, pyrkimyksestä, opetuksesta, kärsivällisyydestä tai rakkaudesta (2. Tim. 3:10). Kyse ei ollut kuitenkaan ensisijaisesti opetuslasten tai Paavalin kyvykkyydestä, vaan Jeesuksesta - hänen vaikutuksestaan ja työstään Pyhän Hengen kautta jokaisessa heissä. Meitäkin kutsutaan mallintamaan oman elämämme kautta sitä, millaista on Jeesuksen uskovan elämä. Muistetaan, että meidän tulee elää samalla tavalla kuin Jeesus eli (1. Joh. 2:6).

Ollaan esimerkkinä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Jumalan kunniaksi

”Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31)

Jeesuksen opetuslapsen elämäntavan voi tiivistää yksinkertaiseen periaatteeseen: Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Jumalan rakkauden tulisi läpäistä meidän motiivimme niin, että tahdomme kaikessa etsiä hänen tahtoansa ja kunniaansa. Jumalan kunnian etsiminen johtaa myös siihen, ettemme etsi omaa etuamme, vaan toimimme myös toisten parhaaksi, että nämä pelastuisivat (10:23-33). Meidät on kutsuttu loistamaan Jeesuksen Kristuksen kirkkautta elämässämme niin, että ihmiset saisivat meitä katsoessaan ylistää Jumalaa ja kaivata samaa, mitä meidän elämässämme näkevät. Annetaan Hengen ohjata elämäämme, jotta Jeesus saisi toimia meissä ja meidän kauttamme (Gal. 5:16). Mitä jos alkaisimme kysyä itseltämme erilaisissa tilanteissa arjen keskellä, kirkastanko näin toimimalla Jeesusta Kristusta tai kuinka voisin toimia tässä tilanteessa Jumalan kunniaksi?

Tehdään kaikki hänelle.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Ihmisenä ihmiselle

”Kaikille olen ollut kaikkea pelastaakseni edes muutamia.” (1. Kor. 9:22)

Paavalin pyrkimys elämässään oli Jumalan kirkastaminen ja ihmisten voittaminen Jeesukselle. Sen tähden hän oli tehnyt itsensä kaikkien palvelijaksi Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti. Hän oli ollut juutalaisille kuin juutalainen, lain alaisille ikään kuin lain alainen, ilman lakia oleville kuin olisi ollut ilman lakia ja oli ollut heikoille heikko. Hän teki tämän kaiken evankeliumin tähden pelastaakseen edes muutamia (9:19-23). Paavalin osoittamat periaatteet toimivat yhä edelleen, kun pyrimme johtamaan ihmisiä Jeesuksen yhteyteen. Meidän tulee etsiä yhteistä maaperää ihmisten kanssa, joita yritämme tavoittaa. Meidän tulee välttää ylimielistä, kaikentietävää asennetta ja yrittää päinvastoin saada toiset tuntemaan itsensä hyväksytyiksi ja rakastetuiksi. Meillä tulisi olla myös herkkyyttä aistia ihmisten tarpeita ja huolenaiheita unohtamatta sitä, että tunnistamme mahdollisuuden kertoa heille uskostamme Jeesukseen ja kutsua heitä ottamaan itse askeleita kohti Jumalaa.

Ihmisenä ihmiselle.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Tietoisku

”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.” (1. Kor. 8:1)

Oikea tieto ja tiedon hankkiminen ovat tärkeitä etenkin tänä aikana, kun harva jaksaa tarkistaa tiedon alkuperää. On kuitenkin pidettävä huoli siitä, ettei meistä tule ylimielisiä ja kaikkitietäviä, sillä tietoa tärkeämpää on rakkaus. Tiedon paisuttamilla ihmisillä voi olla niin vahvat ja oikeat mielipiteet joka asiasta, että he ovat kyvyttömiä ottamaan vastaan opetusta muilta. Oikean tiedon lisäksi tarvitaan myös viisautta ja rakkautta. Jumalan antama, ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta, pyhää, lempeää, sopuisaa, tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Se on täynnä armahtavaisuutta ja rakentaa rauhaa (Jaak. 3:17). On myös hyvä muistaa, että vaikka luulisi tietävänsä jotain, niin ei välttämättä tiedä niin kuin tulisi (8:2). Ja vaikka tuntisimme kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, mutta meiltä puuttuisi rakkaus, me emme olisi mitään (13:2). Muistetaan, että Jumala antaa jokaiselle pyytävälle rakkaudellista viisautta (Jaak. 1:5).

Rakkaus rakentaa.

torstai 11. lokakuuta 2018

Älä keskeytä

”Minulla on suuri työ tekeillä enkä voi tulla.” (Neh. 6:3)

Nehemia oli saanut Jumalalta näyn ja kutsun työhön, kun hänen sydämensä murtui Jerusalemin tilanteen vuoksi (1:2-11). Asiat loksahtivat kohdilleen ja hän pääsi aloittamaan jälleenrakennustyön motivoituneiden tiimien kanssa. Kaikki eivät iloinneet siitä, mitä Nehemian johdolla saatiin aikaan, joten työ yritettiin saada keskeytymään. Nehemialle lähetettiin neljä kertaa pyyntö tulla tapaamiseen, jonka tarkoituksena oli vahingoittaa häntä. Nehemia kieltäytyi kutsusta ja kertoi, että käsillä oleva tehtävä on niin suuri, ettei sitä pidä keskeyttää. Vidennellä kerralla häntä jo peloteltiin, mutta hän ei taipunut, vaan pyysi Jumalaa vahvistamaan kätensä (6:2-9). Kun Jumala kutsuu meitä työhönsä, niin kaikki ei mene aina helpoimmalla tavalla. Me voimme kohdata monenlaista vaikeutta, vastustusta ja yritystä estää työtämme - jopa niiltä, joiden olettaisi tukevan meitä. Meidän ei tule kuitenkaan lannistua ja jättää työtä kesken, sillä Jeesus Kristus vahvistaa meitä ja antaa meille voiman (Fil. 4:13).

Tehdään työtä rukoillen.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Rinta rinnan

”Hänestä seuraavana muuria korjasi Nehemia.” (Neh. 3:16)

Nehemian saavuttua Jerusalemiin, hän tarkasteti yöllä tilanteen, jonka jälkeen kertoi muille, että oli korkea aika ryhtyä korjaamaan Jerusalemin muureja. Nehemian näky tarttui ja kaikki kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön rinta rinnan ja kukin teki oman osansa. Heistä eteenpäin muuria korjasi... Näiden vierellä muuria vahvistivat... Heidän vierellään muuria korjasi... Hänestä seuraavana muuria korjasivat... Seuraavan osan muuria korjasi innokkaasti... Omia voimia suurempi tehtävä valmistui yhdessä tehden ja kaikista vaikeuksista huolimatta 52 päivässä Jumalan nimelle kiitokseksi ja kunniaksi (2:11-6:16). Seurakunnan rakentaminen ja Jumalan valtakunnan laajentaminen ei ole ainoastaan yksittäisten henkilöiden, palkattujen tai vapaaehtoisten, tehtävä, vaan jokaisella on siinä oma paikkansa ja tehtävänsä. Kuten ruumiskaan ei muodostu yhdestä jäsenestä vaan monesta, Jumala on asettanut jokaisen meistä omalle paikalleen seurakunnassa niin kuin on tahtonut (1. Kor. 12:13-27).

Astu kutsumukseesi.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Ympyrä

”Minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä.” (Neh. 1:4)

Kun Nehemia sai kuulla veljeltään, että Jerusalemin muurit ovat raunioina, hän ei vain päivitellyt ja kauhistellut asiaa ajatellen, ettei voi tehdä asialle kuitenkaan yhtään mitään. Hän itki, murehti, paastosi, tunnusti omat ja kansansa synnit ja huusi sydämestään Jumalan puoleen (1:2-11). Kerrotaan, että herätykset puhkesivat jokaisella paikkakunnalla, minne eräs evankelista astui jalallaan. Hänen luokseen lähetettiin toiselta puolelta maata delegaatio kysymään, miten he voisivat saada herätyksen omille paikkakunnilleen. Evankelista antoi heille ohjeen: "Palatkaa omaan kaupunkiinne, menkää rukouskammioonne ja piirtäkää sen lattiaan ympyrä. Sen jälkeen polvistukaa tuon ympyrän keskelle ja pyytäkää, että Herra aloittaa sen keskeltä herätyksen. Ja älkää nousko siitä ennen kuin herätys alkaa." Mitäpä jos me Nehemian tavoin kohottaisimme äänemme, paastoaisimme, rukoilisimme maamme puolesta ja tekisimme sen, mihin Jumala meitä kutsuu.

Aloitetaan ympyrästä.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Kylpyaika

”Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne.” (1. Kor. 6:11)

Meihin on iskostettu ajatus, ettemme voisi muuttua, vaan joutuisimme toteuttamaan loppuun saakka vanhan luontomme mukaisia tekoja. Onko tämä vaikuttanut siihen, että tutkimusten mukaan itseään uudestisyntyneiksi kristityiksi sanovien elämä ja elämäntapa ei poikkea millään muotoa muiden ihmisten elämästä. Korintin seurakuntaan kuului henkilöitä, jotka olivat olleet haureuden ja homoseksuaalisuuden harjoittajia, avionrikkojia ja irstailijoita, varkaita ja juomareita, ahneita ja riistäjiä, epäjumalanpalvelijoita ja pilkkaajia. Mutta Jumalan armo oli muuttanut heidät, sillä he olivat antaneet pestä itsensä ja olivat pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalan Hengessä (6:9-11). He eivät olleet tulleet synnittömiksi, mutta heidän elämässään oli paljon muuttunut. Sama armo vaikuttaa myös meissä, sillä Jumala, joka herätti kuolleista Herran, herättää meidätkin voimallaan (6:14).

Suostutaan pestäväksi.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Tarkistuksen paikka

”Te olette vielä pöyhkeitäkin!” (1. Kor. 5:2)

Korintin seurakunnassa ei suurista sanoista huolimatta ollut Jumalan tahdon mukaista ja Hengen vaikuttamaa elämää (4:19-20). Kaikkien tuntema salaisuus oli, että eräs mies eli suhteessa isänsä vaimoon, mutta murheen, surun ja parannuksen teon sijaan siitä ylpeiltiin (5:1-2). Jumala ei antanut meille armoaan Jeesuksessa Kristuksessa, jotta me voisimme jatkaa synnissä elämistä, vaan jotta me voisimme käsitellä tekemämme synnit. Jeesus on voittanut elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan synnin vallan ja pesee puhtaaksi jokaisen, joka tunnustaa syntinsä (1. Joh. 1:9). Kun näemme haavat hänen käsissään ja jaloissaan, sen tulisi saada meidät kavahtamaan tietoista ja tarkoituksellista elämää synnissä. Jos näin ei tapahdu, emme ole täysin ymmärtäneet armoa. Meidät on kutsuttu elämään Jumalalle erotettua, pyhää elämää (1. Piet. 1:14-16), sillä me emme omista enää itseämme, koska Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta (6:18-20). 

Tuotetaan Jumalalle kunniaa.