”Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita.” (2. Kor. 6:4)
Paavali kirjoitti, ettei halunnut antaa missään kohden paheksumisen aihetta, vaan halusi elää kaikessa Jumalan kunniaksi. Hän kesti sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, vaivannäön ja paastoamisen. Hänellä oli puhdas mieli, tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä. Häntä kunnioitettiin ja halveksittiin, paneteltiin ja kiiteltiin. Häntä pidettiin villitsijänä, mutta hän puhui totta. Häntä kohdeltiin tuntemattomana, mutta hän oli liiankin tunnettu. Hän oli lähellä kuolemaa, mutta silti elossa. Pahoinpidelty, mutta hengissä. Murheellinen, mutta aina iloinen. Köyhä, mutta monia rikkaaksi tekevä. Hänellä ei ollut mitään, mutta hän omisti kaiken (6:3-10). Paavali oli saanut nähdä, että inhimillisestä heikkoudesta huolimatta tai juuri siksi, Jumalan voima oli asettunut häneen (12:9-10). Hänen koko elämänsä oli Jeesus Kristus (Fil. 1:21), joka vahvisti häntä aina ja kaikkialla (Fil. 4:13). Jeesus tekee saman jokaisen meidänkin kohdalla.
Aina ja kaikkialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti