tiistai 31. lokakuuta 2017

Sydäntä murtavaa

”Minun käy sääliksi kansaa.” (Mark. 8:2)

Suuret joukot seurasivat Jeesusta kaikkialle, minne hän meni. Jälleen koolla oli paljon kansaa, joka oli ollut Jeesusta kuuntelemassa jo kolme päivää, eikä heillä ollut mitään syötävää. Jos heidät olisi nyt lähetetty kotiin, he olisivat nääntyneet matkalla, sillä jotkut olivat tulleet todella kaukaa (8:1-3). Jeesus kantoi huolta ihmisistä kokonaisvaltaisesti. Hän ei ainoastaan julistanut heille taivasten valtakunnan evankeliumia, vaan hän myös vastasi heidän ajallisiin tarpeisiin ja hätään. Hän paransi lapsia ja aikuisia, juutalaisia ja pakanoita. Omaisten suru kosketti häntä niin syvästi, että hän herätti kuolleita. Hän oli tullut kukistamaan saatanan vallan, joten hän vapautti ihmisiä saastaisten henkien vallasta. Ei ollut siis mikään ihme, että hän sääli myös kansaa, joka oli nälissään. Jeesus käski väen istumaan, siunasi seitsemän leipää ja muutaman pikkukalan, jotka opetuslapset sitten jakoivat kansalle niin, että kaikki tulivat kylläisiksi (8:6-8). Meillä tulisi olla sellainen mieli, kuin Jeesuksella oli (Fil. 2:5). Välitämmekö aidosti ihmisistä? Autammeko heitä ajallisissa tarpeissa? Rukoilemmeko parantumista ja vapautumista vihollisen vallasta?

Saako sydämemme murtua?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Perinteet kunniaan

”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” (Mark. 7:8)

Fariseukset olivat tarkkoja puhtaussäädöksistään ja he olivat laatineet myös monia sääntöjä maljojen ja astioiden pesemiseen. Niinpä he tulivat kysymään Jeesukselta, miksei hänen opetuslapsensa vaella perinnäissännön mukaan, vaan aterioivat epäpuhtain käsin. Ulkonaisista muodoista oli tullut heille tärkeämpää kuin sisäisestä elämästä, sillä heidän sydämensä oli kaukana Jumalan tahdosta (7:4-6). Tarina kertoo papista, joka kertoi piispalleen, ettei usko enää neitseestäsyntymiseen. Piispa totesi siihen hymyillen: "Vai niin ajattelet." Pappi jatkoi, ettei usko kyllä syntiin ja sovitukseenkaan, johon piispa lausui: "Mielenkiintoinen ajatus." Tästä rohkaistuneena pappi tunnusti, ettei ollut käyttänyt albaa ja kirkkokäsikirjaa toimittaessaan jumalanpalveluksen. Piispan kasvoille kohosi puna ja hän karjaisi vihaisesti: "Olet erotettu!" Meilläkin voi olla vaarana kadottaa pääasia ihmistekoisten muotojen alle, jolloin kynttilöiden määrä, kirkkotekstiilit ja liturgiset värit voivat nousta huomaamatta tärkeämmäksi kuin Pyhän Hengen vaikuttama usko Jeesukseen.

Pidetään kiinni tärkeimmästä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Taistelutoverit

”Hän alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.” (Mark. 6:7)

Jeesus lähetti opetuslapsensa työhön pareittain. Yksin toimiessaan he olisivat kyllä tavoittaneet ihmisiä laajemmalta alueelta, mutta se ei ollut ainoa tarkoitus. Jeesus tiesi, että yhdessä tekeminen on parempaa kuin yksin tekeminen, sillä he voisivat tukea ja rohkaista toinen toistaan.  Jos toista laiskottaisi, toinen voisi kannustaa. Jos toista pelottaisi, toinen voisi rohkaista. Jos toinen olisi neuvoton, toinen voisi auttaa. Yhdessä he saisivat yksinkertaisesti aikaan enemmän ja oppisivat samalla sen, että Jeesuksen seuraaminen ei ole pelkästään yksilösuoritus, vaan tarvitsemme toinen toisiamme. Vaikka Jeesus vahvistaakin meitä Hengellään, hän vastaa moniin tarpeisiimme toisten ihmisten välityksellä. Ei jätetä sen tähden seurakuntamme yhteisiä kokouksia, sillä tarvitsemme toinen toistemme rohkaisua ja tukea (Hepr. 10:25). Jospa meistä jokaisella voisi olla joku läheinen ja luotettava taistelutoveri, jonka kanssa voisimme jakaa niin haasteet ja mahdollisuudet kuin voitot ja tappiotkin. Joku, jonka kanssa rukoilla, toimia ja palvella. Kenen tukena sinä voisit olla?

Yhdessä jaksamme paremmin.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Parantava kosketus

”Kunhan vain saan koskettaa hänen vaatteitaan, tulen terveeksi.” (Mark. 5:28)

Suuri väkijoukko tungeksi Jeesuksen ympärillä. Siellä oli myös nainen, joka oli sairastanut kaksitoista vuotta verenvuotoa. Verenvuodon syystä riippuen sairaus saattoi tehdä hänestä epäpuhtaan (3. Moos. 15:25-27) ja vaikuttaa sen tähden hänen ihmissuhteisiinsa. Lääkäreistä ei ollut vaivaan mitään apua, vaan hän oli pikemminkin tullut heidän käsissään huonommaksi ja samalla hän oli kuluttanut näihin hoitoyrityksiin koko omaisuutensa. Naisen toivo oli herännyt, kun hän oli kuullut kaikesta siitä, mitä Jeesus oli tehnyt. Hän lähestyi väkijoukossa Jeesusta koskettaakseen tämän viittaa ja samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi parantuneensa (5:24-29). Pelkäsikö nainen lähestyä Jeesusta suoraan, koska ajatteli, että tämä saattaisi ohittaa hänet puhtaussäädösten vuoksi? Hädässään nainen kuitenkin ojensi kätensä uskossa luottaen, että pelkästään Jeesuksen koskettaminen tuo hänelle avun. Se kannatti, hän sai kohdata Jeesuksen ja kuulla: "Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi." (5:34) Mitä tarvitsemmekaan, niin ei anneta minkään estää meitä lähestymästä Jeesusta. 

Ojenna kätesi hänen puoleensa.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Satoi tai paistoi

”Vaikene, ole hiljaa!” (Mark. 4:39)

Päivä oli kääntymässä iltaan, kun Jeesus sanoi opetuslapsille, että nyt lähdetään järven toiselle rannalle. Kansa lähetettiin kotiinsa ja opetuslapset nousivat veneeseen Jeesuksen kanssa, joka päätti ottaa nokoset. Pian nousi kuitenkin niin raju myrsky, että aallot syöksyivät veneeseen lähes upottaen sen. Opetuslapset herättivät hädissään nukkuvan Jeesuksen ja kysyivät häneltä: "Etkö välitä siitä, että me hukumme?" Jeesus nousi ja yksinkertaisesti nuhteli tuulta käskien sitä tyyntymään (4:35-39). Kuinka usein mekin kysymme opetuslasten tavoin oman elämämme myrskyjen ja kamppailujen keskellä: "Herra, etkö välitä?" Kun elämän haasteet vyöryvät yllemme synkkien pilvien ja myrskyaaltojen tavoin, voi helposti unohtaa Jumalan huolenpidon ja sen, että hän on kanssamme noissa tilanteissa. Kysyykö hän silloin meiltäkin: "Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" (4:40) Jeesus ei koskaan luvannut meille helppoa ja tyyntä elämää ilman vaikeuksia ja haasteita. Päinvastoin. Mutta mikä parasta: Hän lupasi olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka (Matt. 28:20).

Satoi tai paistoi.

torstai 26. lokakuuta 2017

Normaalia elämää

”Hän valitsi kaksitoista opetuslasta olemaan kanssaan, jotta hän lähettäisi heidät saarnaamaan ja antaisi heille vallan ajaa ulos riivaajia.” (Mark. 3:14-15)

Jeesus kutsui ihmisiä seuraamaan ja osallistumaan siihen, mitä hän tekee. Opetuslapset ohjattiin tekemään sitä, mitä Jeesus teki - ihmeitä ja merkkejä. Jeesus toisti tämän toimeksiannon lähettäessään myöhemmin sekä nämä kaksitoista (Matt. 10:7-8) että 72 opetuslastaan (Luuk. 10:1-11). Sama toimeksianto koskee myös meitä, sillä meidän on käsketty noudattaa kaikkea, mitä Jeesus käski heidän noudattaa (Matt. 28:20). Ajattelemme kuitenkin helposti, ettei Jumalan ole tarkoitus toimia meidän kauttamme yliluonnollisesti. Uskomme kyllä, että Jeesus ja apostolit tekivät ihmeitä ja ehkä jotkut poikkeukselliset henkilöt kirkkohistoriassa - mutta emme me. Jeesus sanoi kuitenkin selvästi, että ne, jotka uskovat häneen, tekevät samoja tekoja kuin hän ja vielä suurempiakin (Joh. 14:12). Pitäisikö meidän suostua kasvamaan uskossamme myös tällä alueella?

Eletään opetuslapsen elämää.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Millaista puhetta?

”Kuinka tämä näin puhuu? Hänhän pilkkaa Jumalaa.” (Mark. 2:7)

Jeesusta kuuntelemaan oli kokoontunut niin paljon väkeä, etteivät ihmiset mahtuneet edes oven edustalle. Neljä miestä oli tulossa Jeesuksen luokse kantaen halvaantunutta ystäväänsä, mutta kun he eivät päässeet sisälle väentungoksen vuoksi, he kiipesivät katolle ja tekivät siihen aukon. Kun he sitten laskivat halvaantuneen alas ja Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Miten ihanat ja hoitavat sanat halvaantunut saikaan kuulla. Mutta kaikkia hänen sanansa eivät miellyttäneet. Kirjanoppineet eivät voineet hyväksyä Jeesuksen sanoja, sillä he eivät kyenneet näkemään, kuka hän oli. Jeesus tiesi heidän epäilynsä, joten hän käski halvaantuneen ottaa vuoteensa ja mennä kotiinsa osoittaakseen, että hänellä oli valta antaa syntejä anteeksi (2:2-12). Jeesus ei päästänyt kuulijoitaan helpolla eikä päästä edelleenkään. Hänen sanansa ja tekonsa käyvät kohti haastaen meitä pohtimaan suhdettamme häneen. Monet loukkaantuvat siihen, kuinka hän puhuu, mutta monet löytävät totuuden ja sanovat Pietarin tavoin: "Sinä olet elävän Jumalan Poika." (Matt. 16:16)

Mitä sinä ajattelet?

tiistai 24. lokakuuta 2017

Neljäkymmentä päivää

”Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.” (Joona 3:4)

Joonan tehtävä ei ollut kaikkein kiitollisin. Hänen tuli mennä Niiniveen ja julistaa kaupungin asukkaille sanoma, jonka Jumala hänelle puhui. Hän oli pyrkinyt kaikin voimin pakoon kutsuaan, muttei päässyt kalan vatsaa kauemmas (1:3-2:11). Niinpä hän päätyi Niiniven kaduille julistamaan kaupungin tuhoa ja mikä vaikutus hänen sanoillaan olikaan. Kaupungin miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin. Kuningaskin nousi valtaistuimeltaan, istuutui tuhkaan ja käski kuuluttaa koko kaupunkiin paaston. Jokaisen tuli kääntyä pois pahalta tieltään ja huutaa väkevästi Jumalan puoleen. Mikä nöyryys ja kunnioitus Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan. Se kannatti (3:5-11). Miten me suhtautuisimme profeettaan, joka tulisi julistamaan onnettomuutta kansallemme? Pitäisimmekö me häntä pellenä ja nauraisimme päin kasvoja? Vai vihastuisimmeko me hänen sanoihinsa ja haastaisimme hänet oikeuteen vihapuheesta? Löytyisiköhän niitä, jotka katuisivat ja kehottaisivat muitakin tekemään parannuksen?

Huudetaan Herraa avuksemme.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Reväistyt sydämet

”Repäiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, palatkaa Herran, teidän Jumalanne, luo.” (Joel 2:13)

Jumala kutsui profeetta Joelin kautta kansaansa palaamaan luokseen kaikesta sydämestä, paastoten ja itkien (2:12). Syvää katumusta ilmaistiin usein repäisemällä vaatteet rikki, mutta Jumala ei halua ulkoista katumusnäytelmää, vaan todellista, sydämestä lähtevää, parannuksen tekemistä, sillä hän näkee sydämeen (1. Sam. 16:7). Jumala on siunannut ja varjellut kansaamme monin tavoin, mutta me olemme luopuneet hänen sanastaan ja olemme kääntäneet selkämme hänelle. Nyt olisi korkea aika koota kansamme, pyhittää seurakunta ja kutsua koolle kaikki kynnelle kykenevät kääntymään koko sydämestä elävän Jumalan puoleen itkien, katuen ja paastoten (2:15-17). Saamme yhdessä rukoilla kansamme ja kansakuntamme puolesta. Saamme pyytää Pyhän Hengen uudistusta kirkkoomme ja seurakuntiimme. Saamme  pyytää, että mahdollisimman moni saisi vastaanottaa ja omistaa pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Lähestytään Jumalaa ja nöyrrytään hänen edessään (Jaak. 4:8-10).

Palataan Herran luo.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Jumalan maja

”Jumala itse on heidän kanssaan, heidän Jumalansa.” (Ilm. 21:3)

Kun Mooses oli saanut ilmestysmajan valmiiksi, Herran kirkkaus ja läsnäolo täytti sen (2. Moos. 40:34). Samoin kävi myös silloin, kun Salomo sai temppelin valmiiksi ja Herran kirkkaus täytti sen niin, etteivät papit voineet toimittaa palvelustaan (2. Aik. 5:14). Nyt on kuitenkin toisin, sillä Jumala ei asu käsin tehdyissä rakennuksissa. Me, Jeesukseen uskovat ja seurakunta, olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "Minä olen asuva heissä ja kulkeva heidän keskellään. Minä olen heidän Jumalansa ja he minun kansani." (2. Kor. 6:16) Voimme kokea hänen läsnäolonsa elämässämme, sillä Jumalan Henki asuu meissä (1. Kor. 3:16). Tämä Jeesuksen kautta saatu yhteys on esimakua siitä todellisuudesta, mitä on kerran tuleva. Johannes kuuli voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta:"Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!" Kun nykyinen maailmanaika päättyy ja luodaan uusi taivas ja uusi maa, Jumala itse asuu meidän keskellämme ja on meidän kanssamme (Ilm. 21:1-3). Kun tunnemme hänet jo nyt, saamme myös elää hänen kanssaan ikuisesti.

Aivan huikeaa!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Syvissä vesissä

”Pelasta minut, Jumala, sillä vedet nousevat sieluuni asti.” (Ps. 69:2)

"Olen vajonnut syvälle pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin ja virta on huuhtonut minut mukanaan." (69:3) Pohjaton lieju ja vetten syvyydet ovat voimallisia kielikuvia syvästä tuskasta ja ahdistuksesta. Joskus elämän koettelemukset vyöryvät päälle kaikin mahdollisin tavoin, ongelma ongelman perään. Inhimillisesti katsoen tilanne on kuin seisoisi pohjattomassa liejussa tai juoksuhiekassa. Mitä enemmän koetat pyrkiä ylöspäin kovalle maalle, sitä syvemmälle vajoat ja juutut mudan otteeseen. Oma voima ja pyrkimykset eivät yksinkertaisesti tuota tulosta, vaan tilanteesta voi selvitä ainoastaan ulkopuolisen avun turvin. Daavid tiesi, kenen puoleen kääntyä: "Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä. Vastaa minulle pian, sillä minulla on ahdistus." (69:17-18) Kun Pietari näki vetten päällä kävellessään myrskytuulen voiman, hän alkoi vajota ja huusi: "Herra, pelasta minut!" Silloin Jeesus ojensi heti kätensä ja tarttui häneen (Matt. 14:30-31). Jeesus tarttui heti Pietarin käteen. Mekin saamme huutaa hädässämme Jeesuksen puoleen luottaen, että hän auttaa meitä juuri oikealla hetkellä.

Pelasta minut, Herra.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Hääkutsu

”Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle!” (Ilm. 19:9)

Jeesus oli kutsuttu juhliin ja eräs pöytävieraista sanoi Jeesukselle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa." Silloin Jeesus kertoi kysyjälle miehestä, joka järjesti suuret pidot ja kutsui paljon vieraita. Kun juhlien oli sitten määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille, että kaikki on jo valmiina. Mutta kävikin niin, että nämä rupesivat esittämään verukkeita, mikseivät voi osallistua. Eräs oli ostanut pellon ja hänen täytyi mennä katsomaan sitä. Toinen oli ostanut viisi paria härkiä ja lähti kokeilemaan niitä. Joku oli mennyt juuri naimisiin, eikä sen tähden voinut tulla. Kuullessaan kaiken tämän isäntä lähetti palvelijansa tuomaan juhliin kaupungin kaduilta, teiltä ja kujilta jokaisen kurjan, jolle kutsu kelpasi (Luuk. 14:15-23). Jokaista meistä kutsutaan taivaalliselle hääaterialle, mutta olemmeko halukkaat osallistumaan. Tie juhliin käy vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta (Joh. 14:6). Suhde Jeesukseen on ratkaisevaa, sillä jolla on Poika, sillä on elämä, mutta jolla ei ole Jumalan Poikaa, sillä ei ole elämää (1. Joh. 5:11-12).

Olethan mukana aterialla?

torstai 19. lokakuuta 2017

Tinkimätön sanoma

”Parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille.” (Luuk. 24:47)

Kun Jeesus ilmestyi ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsilleen, hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset siitä, kuinka hänen tuli kärsiä kuolema ja nousta kolmantena päivänä kuolleista (24:45-46). Kaikille kansoille pitää julistaa myös parannuksen tekemistä, mielen muutosta, syntien anteeksisaamiseksi. Kun Pietari julisti helluntaina Pyhän Hengen voimassa, sana sattui, ihmiset saivat piston sydämeensä ja he kysyivät, mitä heidän tulisi tehdä. Pietari ei alkanut pehmentämään sanojaan saati vakuuttelemaan kuulijoilleen, ettei synnintuntoa pidä ottaa niin vakavasti. Hän käski heitä kääntymään ja ottamaan kasteen Jeesuksen nimeen syntien anteeksi saamiseksi, jotta he antaisivat pelastaa itsensä tästä kierosta sukupolvesta. Ja ne, jotka ottivat sanan vastaan, kastettiin (Apt. 2:37-41). Yhä edelleen kaikki synti tulee sanoa synniksi, jotta ihmisillä on mahdollisuus reagoida - tehdä parannus ja uskoa evankeliumi. Tämän tehtävän saamme suorittaa Hengen antamalla voimalla ja viisaudella.

Sanomasta tinkimättä.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Anna anteeksi

”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34)

He eivät tienneet, mitä he tekivät. Juutalaiset eivät tienneet syyttäessään Jeesusta kansan johtamisesta harhaan (23:2). Herodes ei tiennyt pilkatessaan ja puettaessaan Jeesuksen komeaan pukuun (23:11). Kansa ei tiennyt vaatiessaan äänekkäästi huutamalla Jeesuksen ristiinnaulitsemista (23:21). Pilatus ei tiennyt taipuessaan kansanjoukon vaatimuksiin ja antaessaan Jeesuksen alttiiksi heidän mielivallalleen (23:24). Hallitusmiehet ja sotilaat eivät tienneet ivatessaan ja pilkatessaan Jeesusta (23:35-36). Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä ei tiennyt herjatessaan Jeesusta ja vaatiessaan häntä auttamaan (23:39). He eivät tienneet, että hän oli Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin (Joh. 1:29). Ja vaikka meidän rikkomuksemme olivat lävistäneet hänet ja meidän pahat tekomme olivat ruhjoneet hänet, hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha (Jes. 53:5). Hän pyysi meidän tietämättömien puolesta: "Isä, anna heille anteeksi." Me emme aina tiedä, mitä me teemme, mutta usein tiedämme varsin hyvin. Isä, armahda meitä Jeesuksen tähden.

Anna anteeksi.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Liian myöhäistä

”He eivät tehneet parannusta eivätkä antaneet kunniaa Jumalalle.” (Ilm. 16:9)

Usein ajattelemme, että kovat koettelemuksen ajat saavat ihmiset kääntymään hädässään Herran puoleen. Näin ei välttämättä käy. Johannes näki, kuinka Jumalan vihan maljat vuodatettiin maan päälle, mistä seurasi niin tuskallisia paiseita, vesien muuttuminen vereksi kuin auringon muuttuminen paahtavan kuumaksi (16:1-8). Kaiken tämän keskellä ihmiset vain pilkkasivat Jumalan nimeä sen sijaan, että olisivat tehneet parannuksen ja kääntyneet Jumalan puoleen. Suuret luonnonkatastrofit, nälänhätä tai sodat saavat kyllä ihmiset kyselemään, miksi Jumala sallii kaiken tämän, mutta se ei saa heitä turvautumaan Jeesukseen syntien anteeksisaamiseksi. Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen (Room. 2:4). Kannattaa kääntyä hänen puoleensa ennen kuin pahat päivät tulevat. Ennen kuin joutuvat ne vuodet, jotka eivät miellytä (Saarn. 12:1-2). Tänään on pelastuksen päivä ja sopiva hetki, joten otetaan vastaan Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1-2).

Tehdään parannus.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Tyydymmekö vähään?

”Älä tyydy vähään.” (2. Kun. 4:3)

Erään profeetanoppilaan leski oli suuressa hädässä miehensä kuoleman johdosta, sillä velkoja oli tulossa ottamaan hänen molemmat lapsensa orjikseen. Elisan kysyi naiselta, mitä tällä oli ja hän sai kuulla: "Pieni pullollinen öljyä." Se, mikä oli inhimillisesti katsoen vähäistä, muuttuisi Jumalan kädessä siunaukseksi. Elisa käski naista lainaamaan kaikilta naapureiltaan tyhjiä astioita niin paljon kuin saisi, eikä hänen tulisi tyytyä vähään. Nainen teki työtä käskettyä ja pian hän alkoi kaataa pienestä pullostaan öljyä lainaamiinsa astioihin. Aina kun yksi astia tuli täyteen, hän täytti seuraavan, kunnes tyhjiä astioita ei enää ollut ja öljyn tulo tyrehtyi. Nainen sai maksettua öljystä saaduilla rahoilla velkansa ja he elivät sillä, mitä jäi vielä jäljelle (4:1-7). Miten hänen olisikaan käynyt, jos hän olisi tyytynyt vain muutamaan astiaan, jotka sai lainaan lähinaapuriltaan? Tyydymmekö me vähään? Tyydymmekö me olemaan vain armon kerjäläisiä, vaikka Jumala on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef. 1:4), niin ettei meiltä puutu mitään mistään armolahjasta (1. Kor. 1:7)? Elämä Jeesuksessa on yltäkylläistä elämää (Joh. 10:10).

Ei tyydytä vähään.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hätärukouspyyntö

”Jumala, riennä pelastamaan minut! Herra, riennä avukseni!” (Ps. 70:2)

Voimme kokea elämässämme hetkiä, jolloin toiset kääntävät meille selkänsä ja pettävät luottamuksemme. Voimme olla tilanteessa, jossa koemme itsemme uhatuksi, kun meitä loukataan sanallisesti tai jopa fyysisesti. Tuollaisina hetkinä saamme Daavidin tavoin kääntyä elävän Jumalan puoleen rukoillen ja pyytää häntä kiirehtimään avuksemme. Jopa äärimmäisen hädän keskellä Daavid ei unohtanut kiittää ja ylistää Jumalaa, koska se auttoi häntä muistamaan, kuka Jumala on. "Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät. Ne, jotka rakastavat valmistamaasi pelastusta, sanokoot aina: Jumala on suuri." (70:4) Kuinka usein meiltä unohtuukaan hätärukouspyyntöjemme keskellä kiittää siitä, miten Jumala on auttanut meitä ja ylistää, että saamme palvella Jumalaa, jolle kaikki on mahdollista. Paavali ja Silas muistivat tämän jalkapuuhun sidottuna alimmassa vankityrmässä ja alkoivat rukoilla ja laulaa ylistystä Jumalalle (Apt. 16:24-25). Se, mitä siitä seurasi, oli aivan valtavaa.

Muistetaan myös ylistää.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Kantoapua

”Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin.” (Luuk. 22:32)

Jeesus kertoi, että sielunvihollinen oli tavoitellut opetuslapsia valtaansa seuloakseen heitä kuin viljaa (22:31). Se oli saanut jo Juudaksen lähtemään tielle (22:3-6), joka päättyisi lopulta hänen osaltaan huonosti (Matt. 27:5). Jeesus tiesi Pietaria odottavasta musertavasta koettelemuksesta, jolloin hän suurista luuloistaan huolimatta tulisi kieltämään Jeesuksen (22:33-34). Mutta Jeesus oli rukoillut Pietarin uskon puolesta, ettei se sammuisi. Eikä niin käynnytkään. Päinvastoin. Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki oli vuodatettu, Pietarista tuli rohkea todistaja, joka ei pelännyt tunnustaa uskoaan Jeesukseen (Apt. 4:8-10). Vihollinen tahtoo edelleen varastaa, tappaa ja tuhota (Joh. 10:10) ja se kiertää ympäriinsä kuin leijona etsien, kenet voisi niellä. Me emme ole kuitenkaan altavastaajina, sillä saamme vastustaa sitä lujina uskossa (1. Piet. 5:8-9). Emmekä me joudu tekemään sitä omassa voimassamme, sillä Henki rukoilee puolestamme (Room. 8:26) ja niin myös Jeesus, joka istuu Isän oikealla puolella (Room. 8:34). 

Meitä kannetaan.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Mielensäpahoittaja

”Miksi olet niin pahoilla mielin etkä syö mitään?” (1. Kun. 21:5)

Kuningas Ahab himoitsi lähinaapurinsa viinitarhaa ja yritti ostaa sen, mutta omistaja kieltäytyi, koska se oli perintömaata. Ahabin reaktio kaupan epäonnistumiseen kertoo paljon hänestä ja hänen luonteestaan: Hän palaa kotiinsa pahantuulisena, menee sänkyynsä, kääntää kasvonsa seinään päin ja mököttää syömättä mitään kuin pahainen kakara (21:2-4). Hänen vaimonsa Iisebelkin ihmettelee hänen tilaansa ja nälväisee, että näinkö Ahab käyttää kuninkaanvaltaa Israelissa. Iisebel lupaa hoitaa asian ja niin kuin varmaan monta kertaa aiemmin, hän toimii Ahabin nimessä ja arvovallalla hoitaen vääryydellä viinitarhan omistajan hengiltä. Ja Ahab ottaa viinitarhan omakseen turhia kyselemättä (21:7-16). Hän oli kelvoton mies ja kuningas, joka kerta toisensa jälkeen myi itsensä tekemään pahaa Iisebelin yllyttämänä. Yhdessä asiassa hän toimi kuitenkin niin kuin pitää. Kun Jumala julisti hänelle Elian välityksellä ankaran tuomion, hän nöyrtyi ja katui vilpittömästi (21:17-27). Ahabilta löytyi tervettä Jumalan pelkoa, mitä soisi löytyvän jokaiselta.

Nöyrrytään Herran edessä.

torstai 12. lokakuuta 2017

Burn out

”Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni, sillä en ole isiäni parempi.” (1. Kun. 19:4)

Outoja sanoja mieheltä, joka oli saavuttanut Jumalan voimassa suuren voiton ja kääntänyt kansan sydämen Herran puoleen (1. Kun. 18:21-40). Tuon kamppailun jälkeen Elia oli taatusti väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti, minkä vuoksi hän oli aivan turhaan pelästynyt ja paennut autiomaahan toivomaan kuolemaa. Jumala lähetti uupuneen miehen luokse enkelinsä vahvistamaan tätä hyvin arkisella tavalla: "Nouse ja syö." Elia söi, joi ja sai uutta voimaa jatkaa matkaansa kohtaamaan Jumalaa (19:3-8). Vahvinkaan Jumalan mies tai nainen ei jaksa loputtomiin. Tarvitsemme lepoa ja ruokaa, mielen ja hengen virkistystä. Jos laiminlyömme ruumiimme, joka on Pyhän Hengen temppeli (2. Kor. 6:16), hoitamista, olemme ennen pitkää uuvuksissa tavalla tai toisella, jolloin vaarana voi olla työnäyn kadottaminen tai jopa lankeemuskin. Jeesus opetti opetuslapsilleen itsestään huolehtimisen tärkeydestä työn ja kiireen keskellä: "Tulkaa yksinäisyyteen ja levähtäkää vähän." (Mark. 6:31)

Huolehdi itsestäsi.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Luvatut tilaisuudet

”Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta.” (Luuk. 21:13)

Jeesus lupasi, ettei hänen seuraamisensa ole aina helppoa ja ettei sanomamme ole kaikkien mieleen. Meihin käydään käsiksi, meitä vainotaan, meitä laitetaan vankiloihin ja viedään viranomaisten kuultavaksi Jeesuksen nimen tähden (21:12). Mutta tämä ei ole välttämättä huono asia, sillä näin saamme tilaisuuden ja pääsemme todistamaan Jeesuksesta. Meidän ei kuitenkaan tarvitse murehtia mahdollisia tilanteita etukäteen, sillä Jeesus on luvannut antaa meille sellaiset sanat ja viisauden, jota vastaan kukaan ei kykene asettumaan ja väittämään (21:14-15). Pietari sai kokea tämän ollessaan neuvoston kuulusteltavana vankilassa vietetyn yön jälkeen. Hän sai todistaa täynnä Pyhää Henkeä, kenen nimessä rampa kerjäläinen oli parantunut. Hän julisti rohkeasti: "Se tapahtui Jeesuksen nimessä, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä edessänne." Kun neuvoston jäsenet näkivät apostolien rohkeuden ja parannetun miehen heidän vieressään, he eivät voineet väittää mitään vastaan (Apt. 4:8-14). 

Lupaukset pitivät.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Puolustusasianajaja

”Heidän vihansa suuri päivä on tullut! Kuka voi sen kestää?” (Ilm. 6:17)

Oikeudenmukaisuus toteutuu kerran. Vaikka nyt näyttäisi, ettei syntiä seuraa aina rangaistus, kerran koittaa päivä, jolloin paha saa palkkansa. Kovuus ja katumattomuus kartuttaa vihaa sitä päivää varten, jolloin Jumalan vanhurskas tuomio ilmestyy (Room. 2:5-6). Tuo päivä on niin hirmuinen, että kaikki ylhäisestä vähäisimpään pakenevat Jumalan vihaa kätkeytyen luoliin ja vuorten uumeniin sanoen: "Kaatukaa päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan ja Karitsan vihalta (6:15-16). Silloin on vain liian myöhäistä paeta vihaa. Onneksi meillä on vielä mahdollisuus kääntyä Jeesuksen puoleen. Saamme tunnustaa hänelle syntimme ja turvautua häneen Herrana ja Vapahtajana. Näin tehdessämme meillä on Kaikkivaltiaan kasvojen edessä maailmankaikkeuden paras puolustusasianajaja. Puolustaja, joka maksoi omalla verellään täyden hinnan meidän puolestamme sovittaen meidät Jumalan kanssa (1. Joh. 4:10). Rukoillaan, että saisimme myös olla tuomassa tämän hyvän sanoman mahdollisimman monen ihmisen ulottuville.

Jeesuksessa kestämme.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Zombieseurakunta

”Herää valvomaan ja vahvista jäljelle jääneitä, niitä, jotka olivat jo kuolemaisillaan.” (Ilm. 3:2)

Sardeksen seurakunnan ongelmana oli hengellinen kuolema. Ulospäin kaikki näytti olevan täysin kunnossa, mutta sisäinen elämä puuttui. Se näytti olevan elävien kirjoissa, mutta oli kuollut (3:1). Seurakuntaa kehotettiin valvomaan ja muistamaan, mitä se oli saanut ja kuullut. Eikä vain muistelemaan, vaan noudattamaan ja tekemään parannusta, jotta jäljelle jääneitä uskovia vahvistettaisiin (3:3). Sardeksen seurakunnan tila oli huolestuttava. Tilaisuudet pyörivät, mutta he eivät kyenneet näkemään, että synti oli saanut heistä niin vahvan otteen, että Jumala ei lukenut heitä enää elävien joukkoon. Valitettavasti meillekin voi käydä samoin niin henkilökohtaisessa kuin seurakunnan ja kirkon elämässä. Meitä ei suotta kehoiteta rohkaisemaan toisiamme, ettei kukaan lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi, vaan että saisimme pitää loppuun asti kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen olemme päässeet (Hepr. 3:13-14). Se, joka voittaa, puetaan valkoisiin vaatteisiin ja Jeesus tunnustaa hänet Isän edessä (3:5).

Herätään valvomaan.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kuuleeko kukaan?

”Herra, kuule minun ääneni. Kuunnelkoot korvasi tarkoin rukousteni ääntä.” (Ps. 130:2)

Haloo! Kuuleeko kukaan? Usein voi tuntua siltä, ettei rukouksemme nouse huoneen kattoa korkeammalle ja joutuu erikseen pyytämään Jumalaa olemaan kuulolla. Ongelma ei ole kuitenkaan vastaanottajan päässä vaan meissä. Jumalan käsi ei ole liian lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa ole kuuro kuulemaan, vaan meidän pahat tekomme erottavat meidät Jumalasta ja meidän syntimme peittävät meiltä hänen kasvonsa (Jes. 59:1-3). Onneksi hänen luonaan on anteeksiantamus, armo ja täysi lunastus (130:3-7). Kun tunnustamme syntimme ja vaellamme valossa (1. Joh. 1:7-9), rukouskin maistuu aivan eri tavalla. Sillä jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rohkea luottamus Jumalaan niin, että mitä tahansa me anomme, me saamme sen, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista (1. Joh. 3:21-23). Ja jos me anomme jotakin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä. Ja jos kerran tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä tahansa anommekin, me myös tiedämme, että meillä on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet (1. Joh. 5:14-15).

Herra, kuule meitä.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kyläkutsu

”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.” (Luuk. 19:5)

Kun Jeesus kulki Jerikon läpi, monet halusivat nähdä hänet. Niin tahtoi myös Sakkeus, joka oli varakas publikaanien esimies. Hänellä oli kuitenkin ongelma: hän ei kyennyt näkemään mitään väkijoukon takaa, koska oli pienikokoinen. Niinpä hän juoksi edemmäs ja kiipesi tien varressa kasvavaan metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen (19:1-4). Kaikkien suureksi hämmästykseksi Jeesus ei kulkenutkaan ohi, vaan hän pysähtyi puun juurelle, kutsui Sakkeusta nimeltä ja kutsui itsensä vieraaksi tämän kotiin. Mitä teki Sakkeus? Hän tuli nopeasti alas puusta ja otti Jeesuksen iloiten vastaan. Kohtaaminen Jeesuksen kanssa muutti Sakkeuksen koko elämän, sillä hän sai vastaanottaa pelastuksen (19:6-9). Sakkeus oli kokenut asemansa vuoksi halveksuntaa, joten hän saattoi ajatella, että Jeesus suhtautuisi häneen samalla tavoin. Mutta Jeesus ei ole kuin muut, sillä hän tahtoo etsiä ja pelastaa kadonneet (19:10). Hän ei kulje sinunkaan ohi, joka koet olevasi liian huono ja kelvoton. Hän pysähtyy kohdallesi ja pyytää päästä elämääsi.

Saako hän tulla?

perjantai 6. lokakuuta 2017

Väärillä jäljillä

”Monet kerrat Herra pelasti heidät, mutta he niskoittelivat oman mielensä mukaan.” (Ps. 106:43)

Psalmin kirjoittaja maalaa surullisen kuvan kansansa ylä- ja alamäistä. Jumala pelasti heidät uskollisuudessaan monet kerrat, mutta silti he toimivat oman päänsä mukaan joutuen kerta toisensa jälkeen vaikeuksiin. Kun he eivät muistaneet Jumalan armotekoja, he kapinoivat (106:7). Kun he unohtivat Jumalan teot ja hänen neuvonsa, he kiusasivat Jumalaa (106:13-14). Kun he tekivät vasikan, he kumartuivat palvomaan valettua kuvaa ja unohtivat pelastajansa (106:19-21). Kun he eivät uskoneet Jumalan sanaa, he napisivat eivätkä kuunnelleet Herran ääntä (106:24-25). Kun he antautuivat palvomaan Baalia ja söivät kuolleille jumalille tuotuja uhreja, he vihoittivat teoillaan Jumalan (106:28-29). Kun he eivät noudattaneet Jumalan käskyä, he ottivat oppia muiden kansojen tavoista, palveluvat heidän jumalankuviaan ja uhrasivat lapsensa riivasjille (106:34-37). Ei ole siis ihme, että kirjoittaja huokaa: "Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme!" (106:47). Mekin saamme pyytää itsemme ja kansamme puolesta: "Etsi minua ja pelasta minut." (106:4)

Jumala on uskollinen.

torstai 5. lokakuuta 2017

Sydän ratkaisee

”Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset.” (Luuk. 18:11)

Jeesus kertoi vertauksen kahdesta rukoilijasta muutamille, jotka kuvittelivat olevansa parempia kuin muut ja halveksivat sen tähden toisia. Toinen rukoilijoista oli fariseus, joka aivan ensimmäiseksi kiitti Jumalaa siitä, ettei ollut samanlainen kuin muut ihmiset, jotka olivat riistäjiä, väärämielisiä ja huorintekijöitä. Toinen oli fariseuksen suuresti halveksima publikaani, joka ei edes tohtinut kohottaa katsettaan, vaan pyysi Jumalaa vain olemaan itselleen armollinen (18:9-13). Lukiessaan tai kuullessaan Jeesuksen vertauksen useimpien mieleen nousee ajatus, että onneksi minä en ole niin kuin tuo fariseus. Niinpä. Jokaisessa meissä asuu pieni fariseus, joka on valmis kohottamaan itsensä muiden yläpuolelle ja kuvittelemaan itsestään liikoja. On paljon helpompaa pitää listaa toisten virheistä, lankeemuksista ja epäonnistumisista kuin tehdä parannusta omista synneistä. Muistetaan, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon (Jaak. 4:6). Näin kävi publikaanille: Hän meni kotiinsa vanhurskautettuna, mutta fariseus ei (18:14).

Nähdään oikein.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kutsu hyvään

”Rakkaani, älä seuraa pahaa vaan hyvää.” (3. Joh. 1:11)

Emme tiedä paljon Diotrefeksestä, mutta hänellä oli ilmeisesti noussut päähän oma asemansa seurakunnassa. Hän oli ominut itselleen tärkeimmän aseman ja hän käytti sitä häikäilemättä omaksi edukseen kieltäytyen yhteistyöstä muiden hengellisten johtajien kanssa. Hänen toimensa ei jäänyt pelkästään siihen, vaan hän puhui pahaa toisista johtajista, ei halunnut ottaa vastaan seurakuntaan muita julistajia ja erotti toisin ajattelevat seurakunnan yhteydestä (1:9-10). Samanlaista toimintaa - ylpeyttä, kateutta ja herjaamista - löytyy edelleen kirkoista ja seurakunnista sekä livenä että verkossa. Ellei kukaan uskalla asettua rakkaudellisesti vastustamaan tällaisia itsevaltiaita, nämä voivat vahingoittaa synnillään vakavasti seurakuntaa ja uskovia. Johannes ymmärsi tilanteen vakavuuden ja aikoi nostaa kissan pöydälle, sillä hän halusi toimia totuuden hyväksi (1:8). Hän myös kehotti ja kehottaa meitäkin seuraamaan hyvää, ei pahaa. Etsitään mahdollisuuksia rohkaista ja nostaa toisia ihmisiä, olivatpa he uskovia tai eivät.

Tehdään ja puhutaan hyvää.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Lohduton lista

”Kaikki vääryys on syntiä.” (1. Joh. 5:17)

Tappaminen. Aviorikos. Varastaminen. Valehteleminen. Himoitseminen. (2. Moos. 20:13-17) Vihastuminen. Nimittely. Naisen katsominen himoiten. Avioero. Hylkääminen. Vannominen. (Matt. 5:22-34) Pahat ajatukset. Murhat. Haureudet. Väärät todistukset. Herjaukset. (Matt. 15:19) Ahnehtimiset. Häijyys. Petollisuus. Irstaus. Pahansuopuus. Jumalanpilkka. Ylpeys. Mielettömyys. (Mark. 7:21-22) Vääryydentekeminen. Irstailu. Homoseksuaalisuuden harjoittaminen. Ryyppääminen. Pilkkaaminen. Riistäminen. (1. Kor. 6:9-10) Saastaisuus. Epäjumalien palveleminen. Noituus. Vihamielisyydet. Riita. Kiivaus. Juonittelu. Eripuraisuudet. Harhaopit. Kateus. Juomingit. Mässäily. (Gal. 5:19-21) Rahanhimo. (1. Tim. 6:10) Itserakkaus. Rehentely. Pöyhkeys. Tottelemattomuus. Kiittämättömyys. Jumalattomuus. Panettelu. Väkivaltaisuus. Raakuus. Petollisuus. Häikäilemättömyys. (2. Tim. 3:2-4) Eikä tässä ole edes kaikki. Tarvitsemme todella jokainen Jeesuksen meille antamaa elämää ja syntien sovitusta (4:9-10). 

Turvaudutaan Jeesukseen.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Loppuun asti

”Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.” (1. Kun. 11:6)

Kuningas Salomo aloitti vaelluksensa hyvin. Kun Salomolla oli mahdollisuus pyytää mitä tahansa, hän pyysi ymmärtäväistä sydäntä, minkä johdosta Jumala siunasi häntä myös vauraudella (3:14). Hänen maineensa kiiri kaikkien kansojen keskuuteen ja hänen viisaita sanojaan tultiin kuulemaan kaikista maista (5:9-14). Hän sai rakennuttaa temppelin Jumalalle ja hän sai lupauksen, että hänen sukunsa saisi hallita ajasta aikaan, jos hän vain seuraisi Herraa vilpittömin sydämin (9:4-5). Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes Salomo lankesi. Jumala oli kieltänyt ottamasta pakanakansoista vaimoja, jotta nämä eivät taivuttaisi israelilaisten sydämiä omien jumaliensa puoleen. Salomo ei piitannut käskystä, vaan rikkoi Jumalan ohjetta, mikä johti lopulta siihen, että nuo vaimot taivuttivat hänet seuraamaan ja palvomaan epäjumalia (11:2-4). Naiset koituivat Salomon kohtaloksi, kuten on käynyt monelle Herran palvelijalle hänen jälkeensäkin. Pidetään kiinni Pyhän Hengen avulla Jumalan sanasta, jotta saisimme päättää oman vaelluksemme hyvin.

Valvotaan.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Synnitön?

”Ei kukaan, joka pysyy hänessä, tee syntiä, eikä kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” (1. Joh. 3:6)

Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee tai ei voi tehdä syntiä (3:9). Siis mitä? Johannes ei tarkoita tässä sitä, että me olisimme synnittömiä vaan sitä, ettei Jeesuksen seuraaja voi enää jatkaa ja harjoittaa tietoisesti sellaisen elämäntavan tai sellaisten asioiden tekemistä, jotka hän tietää Jumalan sanan perusteella olevan väärin ja syntiä. Meidät on pelastettu ja puhdistettu pelkästä armosta Jeesuksen tähden. Pyhä Henki on uudestisynnyttänyt meidät  ja uudistanut meidät sisäisesti (Tiit. 3:5). Hän asuu meissä (1. Kor. 3:16) ja auttaa meitä kasvamaan kohti Kristuksen kaltaisuutta mielen uudistuksen kautta (Room. 12:2). Jeesuksen omina meidät on kutsuttu kilvoittelemaan uskon tiellä Pyhän Hengen voimassa ja toisten uskovien tukemana eikä etsimään oikeutusta ja porsaanreikiä tietoisen syntielämän jatkamiseen. Ei halveksuta armoa, vaan tehdään parannus ja hylätään entinen elämäntapamme, jos se on tarpeen, ja eletään pyhää elämää (Ef. 4:22-24).

Eletään Jumalan tahdossa.