”Pelasta minut, Jumala, sillä vedet nousevat sieluuni asti.” (Ps. 69:2)
"Olen vajonnut syvälle pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin ja virta on huuhtonut minut mukanaan." (69:3) Pohjaton lieju ja vetten syvyydet ovat voimallisia kielikuvia syvästä tuskasta ja ahdistuksesta. Joskus elämän koettelemukset vyöryvät päälle kaikin mahdollisin tavoin, ongelma ongelman perään. Inhimillisesti katsoen tilanne on kuin seisoisi pohjattomassa liejussa tai juoksuhiekassa. Mitä enemmän koetat pyrkiä ylöspäin kovalle maalle, sitä syvemmälle vajoat ja juutut mudan otteeseen. Oma voima ja pyrkimykset eivät yksinkertaisesti tuota tulosta, vaan tilanteesta voi selvitä ainoastaan ulkopuolisen avun turvin. Daavid tiesi, kenen puoleen kääntyä: "Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä. Vastaa minulle pian, sillä minulla on ahdistus." (69:17-18) Kun Pietari näki vetten päällä kävellessään myrskytuulen voiman, hän alkoi vajota ja huusi: "Herra, pelasta minut!" Silloin Jeesus ojensi heti kätensä ja tarttui häneen (Matt. 14:30-31). Jeesus tarttui heti Pietarin käteen. Mekin saamme huutaa hädässämme Jeesuksen puoleen luottaen, että hän auttaa meitä juuri oikealla hetkellä.
Pelasta minut, Herra.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti