”Minun käy sääliksi kansaa.” (Mark. 8:2)
Suuret joukot seurasivat Jeesusta kaikkialle, minne hän meni. Jälleen koolla oli paljon kansaa, joka oli ollut Jeesusta kuuntelemassa jo kolme päivää, eikä heillä ollut mitään syötävää. Jos heidät olisi nyt lähetetty kotiin, he olisivat nääntyneet matkalla, sillä jotkut olivat tulleet todella kaukaa (8:1-3). Jeesus kantoi huolta ihmisistä kokonaisvaltaisesti. Hän ei ainoastaan julistanut heille taivasten valtakunnan evankeliumia, vaan hän myös vastasi heidän ajallisiin tarpeisiin ja hätään. Hän paransi lapsia ja aikuisia, juutalaisia ja pakanoita. Omaisten suru kosketti häntä niin syvästi, että hän herätti kuolleita. Hän oli tullut kukistamaan saatanan vallan, joten hän vapautti ihmisiä saastaisten henkien vallasta. Ei ollut siis mikään ihme, että hän sääli myös kansaa, joka oli nälissään. Jeesus käski väen istumaan, siunasi seitsemän leipää ja muutaman pikkukalan, jotka opetuslapset sitten jakoivat kansalle niin, että kaikki tulivat kylläisiksi (8:6-8). Meillä tulisi olla sellainen mieli, kuin Jeesuksella oli (Fil. 2:5). Välitämmekö aidosti ihmisistä? Autammeko heitä ajallisissa tarpeissa? Rukoilemmeko parantumista ja vapautumista vihollisen vallasta?
Saako sydämemme murtua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti