”Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset.” (Luuk. 18:11)
Jeesus kertoi vertauksen kahdesta rukoilijasta muutamille, jotka kuvittelivat olevansa parempia kuin muut ja halveksivat sen tähden toisia. Toinen rukoilijoista oli fariseus, joka aivan ensimmäiseksi kiitti Jumalaa siitä, ettei ollut samanlainen kuin muut ihmiset, jotka olivat riistäjiä, väärämielisiä ja huorintekijöitä. Toinen oli fariseuksen suuresti halveksima publikaani, joka ei edes tohtinut kohottaa katsettaan, vaan pyysi Jumalaa vain olemaan itselleen armollinen (18:9-13). Lukiessaan tai kuullessaan Jeesuksen vertauksen useimpien mieleen nousee ajatus, että onneksi minä en ole niin kuin tuo fariseus. Niinpä. Jokaisessa meissä asuu pieni fariseus, joka on valmis kohottamaan itsensä muiden yläpuolelle ja kuvittelemaan itsestään liikoja. On paljon helpompaa pitää listaa toisten virheistä, lankeemuksista ja epäonnistumisista kuin tehdä parannusta omista synneistä. Muistetaan, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon (Jaak. 4:6). Näin kävi publikaanille: Hän meni kotiinsa vanhurskautettuna, mutta fariseus ei (18:14).
Nähdään oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti