”Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.” (Joona 3:4)
Joonan tehtävä ei ollut kaikkein kiitollisin. Hänen tuli mennä Niiniveen ja julistaa kaupungin asukkaille sanoma, jonka Jumala hänelle puhui. Hän oli pyrkinyt kaikin voimin pakoon kutsuaan, muttei päässyt kalan vatsaa kauemmas (1:3-2:11). Niinpä hän päätyi Niiniven kaduille julistamaan kaupungin tuhoa ja mikä vaikutus hänen sanoillaan olikaan. Kaupungin miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin. Kuningaskin nousi valtaistuimeltaan, istuutui tuhkaan ja käski kuuluttaa koko kaupunkiin paaston. Jokaisen tuli kääntyä pois pahalta tieltään ja huutaa väkevästi Jumalan puoleen. Mikä nöyryys ja kunnioitus Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan. Se kannatti (3:5-11). Miten me suhtautuisimme profeettaan, joka tulisi julistamaan onnettomuutta kansallemme? Pitäisimmekö me häntä pellenä ja nauraisimme päin kasvoja? Vai vihastuisimmeko me hänen sanoihinsa ja haastaisimme hänet oikeuteen vihapuheesta? Löytyisiköhän niitä, jotka katuisivat ja kehottaisivat muitakin tekemään parannuksen?
Huudetaan Herraa avuksemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti