”Vaikene, ole hiljaa!” (Mark. 4:39)
Päivä oli kääntymässä iltaan, kun Jeesus sanoi opetuslapsille, että nyt lähdetään järven toiselle rannalle. Kansa lähetettiin kotiinsa ja opetuslapset nousivat veneeseen Jeesuksen kanssa, joka päätti ottaa nokoset. Pian nousi kuitenkin niin raju myrsky, että aallot syöksyivät veneeseen lähes upottaen sen. Opetuslapset herättivät hädissään nukkuvan Jeesuksen ja kysyivät häneltä: "Etkö välitä siitä, että me hukumme?" Jeesus nousi ja yksinkertaisesti nuhteli tuulta käskien sitä tyyntymään (4:35-39). Kuinka usein mekin kysymme opetuslasten tavoin oman elämämme myrskyjen ja kamppailujen keskellä: "Herra, etkö välitä?" Kun elämän haasteet vyöryvät yllemme synkkien pilvien ja myrskyaaltojen tavoin, voi helposti unohtaa Jumalan huolenpidon ja sen, että hän on kanssamme noissa tilanteissa. Kysyykö hän silloin meiltäkin: "Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" (4:40) Jeesus ei koskaan luvannut meille helppoa ja tyyntä elämää ilman vaikeuksia ja haasteita. Päinvastoin. Mutta mikä parasta: Hän lupasi olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka (Matt. 28:20).
Satoi tai paistoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti