maanantai 16. lokakuuta 2017

Tyydymmekö vähään?

”Älä tyydy vähään.” (2. Kun. 4:3)

Erään profeetanoppilaan leski oli suuressa hädässä miehensä kuoleman johdosta, sillä velkoja oli tulossa ottamaan hänen molemmat lapsensa orjikseen. Elisan kysyi naiselta, mitä tällä oli ja hän sai kuulla: "Pieni pullollinen öljyä." Se, mikä oli inhimillisesti katsoen vähäistä, muuttuisi Jumalan kädessä siunaukseksi. Elisa käski naista lainaamaan kaikilta naapureiltaan tyhjiä astioita niin paljon kuin saisi, eikä hänen tulisi tyytyä vähään. Nainen teki työtä käskettyä ja pian hän alkoi kaataa pienestä pullostaan öljyä lainaamiinsa astioihin. Aina kun yksi astia tuli täyteen, hän täytti seuraavan, kunnes tyhjiä astioita ei enää ollut ja öljyn tulo tyrehtyi. Nainen sai maksettua öljystä saaduilla rahoilla velkansa ja he elivät sillä, mitä jäi vielä jäljelle (4:1-7). Miten hänen olisikaan käynyt, jos hän olisi tyytynyt vain muutamaan astiaan, jotka sai lainaan lähinaapuriltaan? Tyydymmekö me vähään? Tyydymmekö me olemaan vain armon kerjäläisiä, vaikka Jumala on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef. 1:4), niin ettei meiltä puutu mitään mistään armolahjasta (1. Kor. 1:7)? Elämä Jeesuksessa on yltäkylläistä elämää (Joh. 10:10).

Ei tyydytä vähään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti