tiistai 31. tammikuuta 2017

Koko maailmalle

”Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” (1. Joh. 2:2)

Hän on meidän syntiemme sovittaja! Voiko parempaa asiaa ollakaan kuin se, että Jeesuksen tähden kaikki syntimme on pesty pois ja olemme syntyneet uudesti (Tiit. 3:5)? Ei siinä voi muuta kuin kiittää ja ylistää Jumalaa Hänen suuresta armostaan. Mutta Hän ei ole vain meidän vaan koko maailman syntien sovittaja. Meidän ei ole tarkoitus iloita ja riemuita vain omasta pelastuksestamme, vaan olla myös mahdollistamassa mahdollisimman monen muunkin pääsyä osalliseksi Jumalan armosta ja uudesta elämästä Jeesuksessa Kristuksessa. Meidät on lähetetty kaikkeen maailmaan ja se avautuu kotioveltamme (Mark. 16:15). Saamme kertoa niin naapurille, työtoverille, harrastuskaverille, kassaneidille, sukulaiselle kuin bussikuskille, kuinka paljon Jumala on häntä rakastanut. Eletään niin kuin Jeesus eli (2:6) ja ollaan valmiit kertomaan, rakastamaan, palvelemaan ja parantamaan, kun Pyhä Henki meitä siihen kehottaa.

Ei pidetä sanomaa sisällämme.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Ettei yksikään hukkuisi

”Hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet. 3:9)

Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto tekee tärkeää työtä muistuttaessaan sekä uimataidon tarpeellisuudesta että oikeasta varustautumisesta liikuttaessa vesillä ja jäällä. Yhtä tärkeää työtä tekee Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö kehottaessaan tarkistamaan säännöllisesti, että palovaroittimet ovat toimintakunnossa. Ihmishenki on arvokas ja valistustyön kautta on vältetty monta turhaa kuolemaa. Vaikka välttäisi tapaturmaisen kuoleman, aika maan päällä päättyy kerran ja ratkaisevaa iankaikkisuuden kannalta on suhde Jeesukseen Kristukseen. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, Jeesuksen, ettei yksikään, joka uskoo Häneen, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Tätä ilosanomaa mekin saamme julistaa sanoin, teoin ja tunnusteoin kaikille luoduille (Mark. 16:15-20), koska Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi, vaan että kaikki kääntyisivät ja pelastuisivat.

Jokainen on pelastuksen arvoinen.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Entiseen tapaan

”Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana.” (Dan. 6:11)

Danieliin ura oli nousukiidossa. Kuningas Dareios oli nimittänyt hänet yhdeksi kolmesta ylivalvojasta ja koska hän osoittautui pian paremmaksi kuin muut, kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan johtoon. Toiset valvojat ja käskynhaltijat alkoivat etsiä aihetta syyttää Danielia virkavirheestä, mutta mitään ei löytynyt, koska Daniel toimi kaikessa rehellisesti ja Jumalaa kunnioittaen (6:3-6). Tähtäimeen otettiin hänen uskonsa ja kuningas suostuteltiin antamaan määräys, ettei kukaan saanut rukoilla kuukauden aikana ketään muuta kuin kuningasta (6:8-9). Mitä Daniel teki? Rukoili entiseen tapaan ja täysin avoimesti Jumalaa. Rangaistuksen tai työpaikan menettämisen pelko ei saanut häntä peittelemään uskoaan ja kääntämään selkäänsä Jumalalle, mikä lopulta kannatti (6:12-29). Meilläkin voi olla joskus kiusaus piilotella uskoamme syystä ta toisesta.

Annetaan valon loistaa.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Kunnioitusta peliin

”Mutta Jumalaa, jonka kädessä on sinun elämäsi ja kohtalosi, sinä et ole kunnioittanut.” (Dan. 5:23)

Kuningas Belsassar järjesti suuret bileet ja kun riemu oli ylimmillään, hän sai omasta mielestään hyvän ajatuksen ja käski tuoda varastoista Jerusalemin temppelistä tuodut kultaiset ja hopeiset astiat, joista he joivat viiniä ylistäen omia epäjumaliaan. Humalaisen juhlaväen remuaminen päättyi äkisti, kun suuri käsi ilmestyi huoneeseen ja alkoi kirjoittaa seinään. Pelko täytti kuninkaan, hänen kasvonsa kalpenivat ja polvet alkoivat tutista. Paikalle huudettiin kaikki kuninkaan viisaat, joita pyydettiin tulkitsemaan kirjoitus. Kukaan heistä ei pystynyt siihen, mutta joku muisti Danielin, jossa Jumalan henki vaikutti ja joka osasi ratkoa erityisiä ongelmia (5:1-12). Daniel muistutti kuningasta historiasta, jonka tämä hyvin tunsi ja moitti häntä siitä, että tämä oli noussut ylpeydessään Taivaan Herraa vastaan ja hänet oli vaa'alla punnittu ja havaittu köykäiseksi (5:18-28). On suurta viisautta kunnioittaa Jumalaa, jonka kädessä on elämämme.

Herra, anna ymmärrystä.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Lujuustesti

”Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta.” (2. Piet. 1:5)

Olemme päässeet tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Hän on antanut meille lahjaksi kaiken, mitä tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen. Me olemme saaneet Puolustajan, Pyhän Hengen ja olemme tulleet osalliseksi jumalallisesta luonnosta (1:3-4). Pietari kehottaakin meitä osoittamaan uskossamme lujuutta, ettemme jäisi toimettomiksi niin, että Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää meissä vaille hedelmää. Pyritään sen tähden yhä innokkaammin tekemään kutsumuksemme ja valintamme lujaksi, sillä kun näin teemme, emme koskasn lankea ja saamme käydä avatuista ovista Herramme iankaikkiseen valtakuntaan (1:8-11). Eletään siis lähellä Jeesusta, näytetään hyvää esimerkkiä elämäntavoissa, rakkaudessa ja puhtaudessa niin, että kaikki voisivat nähdä edistymisemme (1. Tim. 4:12-15). Saakoon armo ja rauha, jonka Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa, tulla yhä runsaampana osaksemme (1:2).

Tartutaan toimeen.

torstai 26. tammikuuta 2017

Luovuttamatonta

”Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät.” (Dan. 3:17)

Babylonian kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan, jota kaikkien tuli kumartaa rangaistuksen uhalla. Pian hänelle tultiin kantelemaan miehistä, jotka eivät palvelleet Babylonian jumalia eivätkä piitanneet käskystä. Niinpä Sadrak, Mesak ja Abed-Nego tuotiin kuninkaan eteen ja heille annettiin mahdollisuus toimia toisin ja pelastua tulisesta uunista (3:1-15). Mutta he olivat järkähtämättömät. He tiesivät palvelevansa elävää Jumalaa, joka kykenisi pelastamaan heidät ja vaikka niin ei kävisikään, he eivät ikinä toimisi vastoin vakaumustaan (3:17-18). Meidän ei tarvitse hämmästellä sitä tulta ja hehkua, jossa meitä koetellaan, kun haluamme elää Jumalan sanassa pysyen. Muistetaan silloin, kun meitä solvataan Jeesuksen tähden, että yllämme on Jumalan kirkkauden Henki ja saamme kirkastaa kristityn nimellämme Jumalaa. Noiden kolmen miehen tavoin saamme antaa elämämme uskollisen Luojan haltuun ja tehdä edelleen hyvää (1. Piet. 4:12-19).

Seistään lujina.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Aktiivinen valmiustila

”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.” (1. Piet. 3:15)

Elämä on täynnä valintoja. Daniel joutui elämään olosuhteissa, jossa yhteiskunnan arvot poikkesivat suuresti niistä Jumalan mielen mukaisista periaatteista, joita Daniel pyrki elämässään noudattamaan. Hänen arvojaan yritettiin horjuttaa useaan otteeseen, mutta Daniel oli päättänyt elää tietoisesti Jumalaa kunnioittaen ja se koitui siunaukseksi monille (Dan. 1:3-8). Jeesuksen omina voimme päättää elää Hengen ohjauksessa sen sijaan, että eläisimme vanhan luontomme mukaan (Gal. 5:16-24). Kun pyhitämme Jeesuksen sydämissämme, voimme alkaa siunata herjaamisen sijaan, etsiä rauhaa ja hillitä kielemme pahoista sanoista ja valheesta (3:9-11). Ympäröivän maailman kulttuurista poikkeava elämäntapa on voimakas todistus Jumalan uutta luovasta voimasta. Ollaan aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy toivomme perustusta.

Ja eletään niin, ettei kukaan voi olla kysymättä.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Pulinat pois

”Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille.” (1. Piet. 2:15)

Moni on varmaan kuullut sanonnan: "Elämäsi huutaa niin kovaa, etten kuule, mitä sanot." Elämämme ja elämäntapamme voi todistaa voimallisesti uskostamme ympärillämme oleville ihmisille, joten ei ole ihan sama, miten elämme. Meitä ei ole kutsuttu käyttämään armoa tekosyynä elää miten tahansa (Room. 6:1-6). Päinvastoin! Meidän tulee elää Pyhän Hengen voimassa moitteettomasti, jotta ihmiset jopa puhuessaan pahaa meistä voisivat havaita hyvät tekomme ja voisivat ylistää Jumalaa sinä päivänä, jona Hän kohtaa heidät (2:12). Ei ole aina kaikkein helpointa siunata toisia ja tehdä hyvää silloin, kun on toisinajattelijoiden pilkan ja panettelun kohteena, mutta Jeesus jätti meille esikuvan, jotta seuraisimme Hänen jälkiään (2:21). Osoitetaan siis rakkautta ja arvonantoa kaikille eikä väsytä tekemästä hyvää (2. Tess. 3:13). 

Rakastetaan ihmisiä Jeesukselle.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Gourmet-ruokaa

”Tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.” (1. Piet. 2:2)

Jeesukseen uskovat ovat pyhiä, joiden tulee kuuliaisten lasten tavoin tulla pyhiksi kaikessa, mitä tekevät sen sijaan, että taipuisivat noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen elivät (1:14-15). Koska meidät on lunastettu isiltä perimästämme tyhjänpäiväisestä elämästä Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä, kuinka voisimme edes ajatella elävämme entiseen tapaan. Päinvastoin meidän tulee puhdistautua ja elää totuudelle kuuliaisina (1:18-22). Meille on annettu ohjeeksi ja avuksi elämänmittaista kasvuprosessia varten Jumalan sana, Raamattu. Meidän tulisi tavoitella sitä samalla tavoin kuin vastasyntynyt lapsi kaipaa maitoa, jotta kasvaisimme pelastukseen ja kasvaisimme pyhäksi papistoksi julistamaan Hänen suuria tekoja, joka on kutsunut meidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa (2:5-9). Tartutaan siis Raamattuun ja annetaan Jumalan puhua meille ja hoitaa meitä sanansa kautta.

Muistetaan syödä joka päivä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kirkastettua iloa

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä!” (1. Piet. 1:3)

Jokaisella meillä on aihetta kiitokseen ja ylistykseen. Pietari luettelee muutaman syyn, miksi ylistää. Jumala on synnyttänyt meidät suuressa laupeudessaan ja pelkästä armosta uuteen elämään Hänen lapsinaan. Hän on antanut meille elävän ylösnousemustoivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Me saamme kerran meille taivaissa varatun perinnön, joka ei turmellu, tahraannu tai kuihdu. Jumala varjelee meidät uskossa niin, että saavutamme pelastuksen. Ylistys, kiitos ja riemu ei lakkaa edes elämän moninaisissa koettelemuksissa, koska niiden kautta uskomme todetaan aidoksi ja siitä koituu Jeesuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Meillä on nämä ja monta muuta hyvää syytä riemuita sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa (1:3-8). Jos joku lähellämme ei ole vielä saanut omistaa tällaista riemua, johdatetaan hänet Jeesuksen luokse.

Annetaan ilon näkyä ja tarttua.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Rikkauden houkutus

”Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin rikkaus ja vaellus väärillä teillä.” (Snl. 28:6)

Rehellinen elämä on paljon arvokkaampaa kuin rikkaus, sillä onni ei löydy tavaran paljoudesta tai pankkitilin saldosta. Moni on asiasta samaa mieltä, mutta on silti valmis venyttämään omaatuntoaan varmistaakseen, että saa kaiken haluamansa. Jos tarkastelemme elämäämme rehellisesti, huomaammeko luopuneemme periaatteistamme ja tehneemme kompromisseja saadaksemme ajallista hyötyä vai olemmeko asettaneet Jumalan valtakunnan etusijalle? Kun tunnemme Jumalan armon ja seuraamme Jeesusta Kristusta, ymmärrämme, että matalampi elintaso, jopa köyhyys, on halpa hinta rehellisestä ja Jumalan mielen mukaisesta elämäntavasta. Onnellisia ovat näet ne, jotka seuraavat Herran lakia, pitävät Hänen liittonsa, kysyvät koko sydämestään Hänen tahtoaan ja kulkevat Hänen teitään. Kun pidämme kiinni Jumalan meille antamista ohjeista, emme joudu häpeään (Ps. 119:1-6). 

Kuljetaan oikeaa tietä.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Taipuisaa

”Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen.” (Jaak. 4:7)

Herätyksen aikoihin kuuluu aina Jeesukseen uskovien murtuneisuus ja nöyryys Jumalan edessä, kun he alkavat nähdä Pyhän Hengen avaamin silmin, kuinka paljon heidän elämänsä poikkeaa Jumalan sanan mukaisesta elämästä. Ennen Walesin herätyksen (1904) puhkeamista seurakunnissa julistettiin neljää perusasiaa. Tunnusta kaikki synti Jumalalle. Luovu elämässäsi kaikesta sellaisesta, minkä tiedät olevan Jumalan tahdon vastaista. Tottele Pyhää Henkeä. Tunnusta julkisesti uskoasi Jeesukseen. Kysymys oli täydellisestä antautumisesta Herralle ja se on tarpeen myös tänään. Annetaan Pyhän Hengen osoittaa meille sydämemme todellisen tilan ja tunnetaan kurjuutemme, surraan ja itketään, jos se on tarpeen. Annetaan Jeesuksen puhdistaa verellään kaiken syntimme ja uudistaa sydämemme Hengellään. Nöyrrytään Herran edessä, niin Hän on myös korottava meidät (4:8-10).

Taivutaan.

torstai 19. tammikuuta 2017

Mieti, mitä puhut

”Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan.” (Jaak. 3:2)

10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1. Monia on opetettu laskemaan kymmeneen, ennen kuin sanoo harkitsematta, mitä sylki suuhun tuo. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Usein sanat jo livahtavat suusta ja väärässä järjestyksessä, kun mieli vielä työstää oikeaa tapaa, tyyliä ja muotoa. Lipsahduksia sattuu ja niistä selviää pyytämällä anteeksi. Valitettavasti moni käyttää myös sanojaan tarkoituksellisesti väärin; juoruten, toisia alas painaen, kerskuen, manipuloiden, liioitellen, vääristellen ja valehdellen. Kieli voi olla hillitön, paha ja täynnä myrkkyä (3:8-10). Sanoilla, joita sanomme tai jätämme sanomatta, on siis merkitystä. Täydellisyys puheessa ei koske ainoastaan oikeaan aikaan lausuttuja oikeita sanoja, vaan myös kykyä hallita haluaan sanoa sanoja, joita ei pitäisi sanoa. Vanha hyvä neuvo kehottaa kysymään itseltään ennen puhumista, että onko se totta, tarpeellista ja rakentavaa. Ja sama pätee myös sanoihin, joita kirjoitamme tai jätämme kirjoittamatta.

Puhutaan ja kirjoitetaan hyvää.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Luiden kalinaa

Herra sanoi minulle: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." (Hes. 37:3)

Herran henki vei Hesekielin keskelle laaksoa, joka oli täynnä rutikuivia kuolleitten luita (37:1-2). Luita, jotka edustivat kansan hengellisesti kuollutta tilaa. Voisivatko tällaiset luut herätä vielä eloon? Kyllä. Kun Hesekiel puhui luille Jumalalta saadun sanan mukaan ja ne heräsivät henkiin. Näky havainnollisti Jumalan lupausta kansaansa kohtaan (37:7-14). Moni voi nähdä seurakuntansa, kirkkonsa tai kansakuntamme kasana kuolleita luita - hengellisen elämän osin tai kokonaan menettäneenä. Mutta kuten Jumala lupasi asettaa oman kansansa ennalleen, Hän voi tehdä saman seurakunnissa, kirkossa tai kansamme keskellä. Kellään ei ole syytä vaipua epätoivoon ja antaa periksi, vaan tulee päinvastoin pyytää Jumalaa vuodattamaan uudistavan ja eläväksi tekevän Henkensä (37:14). Hän voi herättää ja uudestisynnyttää hengellisesti kuolleet elämään.

Herra, herätä meidät.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Neuvottomana

”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." (Jaak. 1:5)

Todellinen viisaus on tarpeen, ja oleellinen osa sitä on Jumalan kunnioittaminen Herrana (Ps. 111:10). Jaakob ei kirjoita meille kirjaviisaudesta tai valtavien tietomäärien hallitsemisesta, vaan viisaiden päätösten tekemisestä vaikeissa tilanteissa. Usein pähkäilemme itseksemme asioidemme kanssa, kysymme neuvoa muutamalta ystävältä ja pyydämme Jumalaa siunaamaan päätöksemme, liittyipä se sitten henkilökohtaiseen elämäämme tai seurakuntaamme. Parasta olisi aina ensin rukoilla ja pyytää neuvoa ja viisautta Jumalalta, joka auttaa meitä mielellään. Ja kun pyydämme, meidän tulisi pyytää lainkaan epäilemättä (1:6). Epäilemättä mitä? Jumalan huolenpitoa meitä kohtaan ja halua antaa meille hyviä asioita (Matt. 7:11). Hän kuulee kaikki pyyntömme ja vastaa niihin parhaalla mahdollisella tavalla.

Pyydetään siis.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kuppi kahvia

”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” (Hepr. 13:2)

Moni ajattelee, ettei voi osoittaa vieraanvaraisuutta, koska ei asu riittävän suuressa ja hienossa asunnossa. Vieraanvaraisuudessa ei ole kuitenkaan kyse varallisuudesta vaan sydämen asenteesta. Moni henkilö voisi olla kiitollinen luonamme viettämästään hetkestä. Seurakunnassa vieraileva puhuja, jonka kutsumme lounaalle tai jolle tarjoamme mahdollisuuden yöpyä luonamme. Iltateelle kutsutut naapurissa asuvat vanhukset, joiden lähisukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Yksinäinen henkilö, joka saa viettää leffailtaa yhdessä perheemme kanssa. Meillä olisi paljon opittavana vieraanvaraisuudesta. Ei pelkästään sen tähden, että sattuisi käymään hyvä tuuri ja tulisi majoittaneeksi enkelin, vaan siksi, että avoimet kotimme voivat tarjota jollekin voimallisen kokemuksen Kristuksen rakkaudesta ja madaltaa kynnystä tulla mukaan seurakuntaan (Apt. 2:42-47). 

Keitetäänkö kahvit?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ettei yksikään

”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa.” (Hepr. 12:15)

Ettei yksikään! Sorrummeko kirkossa siihen, että tuuditamme ihmiset vääränlaiseen turvallisuuteen vakuuttaen, että kaste suoritettuna toimenpiteenä riittää ilman suhdetta? Kristinoppimme sanoo, että kastettuina saamme turvautua uskossa Jumalan rakkauteen ja vastaanottaa lahjana kaiken sen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme (§58). Positiiviset asiat ovat mukavaa kerrottavaa ja kuultavaa, mutta muistammeko myös kertoa, että kaste velvoittaa meissä olevan vanhan ihmisen kuolemaan jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa pois synnistä (§59). Muistammeko kertoa, että jos Pyhä Henki ei saa hoitaa kastettua Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa hänet ja hänestä tulee suruton syntinen (§66)? Onneksemme Pyhä Henki tahtoo tehdä niistä, jotka ovat vieraantuneet tai luopuneet Kristuksesta, eläviä jäseniä (§49).

Pidetään huolta, ettei yksikään hukkaa.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Sitkeät sissit

"Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme." (Hepr. 12:1)

Tarvitsemme kestävyyttä ja sinnikkyyttä uskon matkallamme, sillä kyseessä ei ole niinkään nopea pyrähdys sunnuntaisessa auringonpaisteessa vaan pitkänmatkanjuoksu vaihtelevassa maastossa läpi tuulen ja tuiskun. Triathlonistit pyrkivät tekemään kaikkensa, jotta saisivat karsittua kaiken ylimääräisen painolastin, mikä hidastaa ja vaikeuttaa matkan tekemistä. Mekin saamme panna pois kaiken mikä painaa - ennen kaikkea synnin, joka niin helposti kietoutuu meihin. Itsessämme olemme voimattomat ja kykenemättömät tähän. Siksi saamme kiinnittää katseemme Jeesukseen Kristukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään, joka kesti ristillä kärsimykset meidän tähtemme. Hän on apumme, voimamme ja kannustajamme uskon tiellämme, ettemme menettäisi rohkeuttamme ja antaisi periksi (12:1-3). Juostaan sinnikkäästi maalia kohti saavuttaaksemme voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen (Fil. 3:14).

Maali häämöttää.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Uskon tähden

”Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.” (Ps. 111:10)

Jumalan kunnioittaminen Jumalana ja Hänen tahtonsa mukaan eläminen on mitä suurinta viisautta. Silti monet, jotka tietävät tämän, ovat kiinnostuneet enemmän siitä, mitä toiset ihmiset heistä ajattelevat ja pelkäävät enemmän leimaantumista uskovaksi kuin Jumalaa. Usko on kuitenkin tarkoitettu näkyväksi, ei hävettäväksi, sillä me olemme maailman valo (Matt. 5:14). Usko saa meidät toimimaan. Usko sai Abrahamin tuomaan poikansa uhriksi, kun hänet pantiin koetteille (11:17). Uskon tähden ja tulevaisuus mielessään Iisak siunasi poikansa (11:20). Usko sai Mooseksen vanhemmat piilottamaan poikansa (11:23). Uskon voimalla israelilaiset kulkivat Punaisenmeren halki ja Jerikon muurit sortuivat (11:29-30). Uskon tähden Mooses jakoi mieluummin Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa (11:25). Annetaan Pyhän Hengen kirkastaa meille Jumalan sanaa ja johtaa meidät Jumalaa elämällään kunnioittavaan opetuslapsen elämäntapaan.

Herran pelossa.

torstai 12. tammikuuta 2017

R-I-S-K-I

”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1)

Usko ei ole pelkästään joidenkin asioiden totena pitämistä tai passiivista istumista. Usko on myös aktiivista toimintaa, joka saa lähtemään liikkeelle ja toimimaan, kun Jumala kutsuu. Joku on joskus sanonut, että usko tavataan r-i-s-k-i. Nooa otti riskin ja alkoi rakentaa arkkia saatuaan ilmoituksen sellaisesta, mikä ei ollut vielä nähtävissä (11:7). Hän otti uskon askeleen, kun Jumala sanoi: "Tee." (1. Moos. 6:14-22) Abraham otti riskin ja lähti matkaan, vaikkei tiennyt minne oli menossa (11:8). Hän otti uskon askeleen, kun Jumala sanoi: "Lähde." (1. Moos. 12:1-4) Pietari otti riskin ja astui veneestä veteen, vaikka järki sanoi, ettei veden päällä voi kävellä. Hän otti uskon askeleen, kun Jeesus sanoi: "Tule!" (Matt. 14:29) Filippos otti riskin ja pysytteli hoviherran vaunujen rinnalla Gazaan vievän tien varrella. Hän otti uskon askeleen, kun Henki sanoi: "Mene." (Apt. 8:29) Usko tuli todeksi heidän teoissaan (Jaak. 2:22). Meillä on sama uskon Henki (2. Kor. 4:13).

Ojentaudutaan uskossa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Muistatko vielä?

”Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon.” (Hepr. 10:32)

Muistmmeko vielä, millaista oli ennen? Muistammeko vielä, miltä tuntui, kun Jeesus sai tulla elämäämme? Muistammeko vielä sen sisäisen ilon ja rauhan, jonka täydellinen armahdus toi mukanaan? Muistammeko vielä sen innon, millä ahmimme Jumalan sanaa ja viivyimme rukouksessa? Muistammeko vielä, kuinka emme malttaneet olla poissa seurakunnan kokoontumisista? Muistammeko vielä sen sydämen palon, joka sai todistamaan Jeesuksesta sopivaan ja sopimattomaan aikaan? Muistammeko vielä, kuinka annoimme aikamme ja rahamme Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi? Muistammeko vielä? Mutta löytyykö meiltä yhä vielä samaa iloa, rauhaa, intoa ja sydämen paloa? Saakoon Jumala antaa meille Hengen paloa, intoa ja kestävyyttä, jotta pystyisimme täyttämään Jumalan tahdon ja saisimme omaksemme sen, minkä Hän on luvannut. Ei heitetä pois rohkeuttamme, sillä se palkitaan kerran runsaasti (10:35-36).

Yritetään muistaa.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Kutsunnat

”Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka vahvistaisi muurin, seisoisi lujana sen aukossa ja torjuisi maataan uhkaavan tuhon, mutta sitä miestä en löytänyt.” (Hes. 22:30)

Rikkaat riistivät köyhiä, papit toimivat ehdoin tahdoin Jumalan sanaa vastaan, hallitusmiehet ajoivat ihmisiä perikatoon ja profeetat näkivät olemattomia näkyjä (22:25-29). Israelin kansan monet lankeemukset ovat varoittavana esimerkkinä muistuttamassa meitä siitä, kuinka helposti voimme langeta pois yksilöinä ja kansana Jumalan tahdon mukaisesta elämästä ja elävästä uskosta. Silti saatamme naurahtaa ja ajatella lukiessamme, että onneksi me emme ole niin kuin he. On hyvä muistaa sana: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea." (1. Kor. 10:12) Kaiken pimeyden keskellä Jumala etsi miestä, joka seisoisi paikallaan lujana Herran voimassa ja torjuisi kansaa uhkaavan vaaran. Löytääkö Hän meidän joukostamme miehiä ja naisia, jotka ovat omalla paikallaan muurin aukossa rukoillen ja toimien kansamme iankaikkiseksi parhaaksi (Luuk. 18:1-8)?

Astutaan palvelukseen.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Puhdasta tulee

”Kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri!” (Hepr. 9:14)

Jeesuksen täydellinen työ Golgatan keskimmäisellä ristillä riittää. Hän kärsi rangaistuksen meidän rikkomustemme ja pahojen tekojemme tähden, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Me olemme parantuneet Hänen haavojensa hinnalla (Jes. 53:5). Hänen verensä puhdistaa meidän omattuntomme kuoleman teoista ja kaikesta synnistä. Hänen pelastava voimansa luo meidät uudeksi niin, että voimme sydämestämme rakastaa ja palvella elävää Jumalaa. Olimmepa tehneet mitä tahansa tai jättäneet tekemättä, Hänen verensä riittää puhdistamaan meidän sydämemme. Tunnustetaan Jumalalle syntimme ja uskotaan ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. "Kiitos verestäsi, Jeesus. Kiitos, minut pelastit. Kiitos rakkaudestasi. Verelläsi minut lunastit. Jeesus, ruumiissasi kannoit sairaudet, synnin, minut vapautit. Meille Pyhän Hengen annoit, siitä tahdon kiittää sua iäti." 

Kiitos verestäsi, Jeesus.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Käsittämättömän hyvää

”Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?” (Hes. 18:23)

Syntiin langenneen ihmisen kauhistuttavin onnettomuus on siinä, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen (Room. 1:18). Jos ihminen jää tuon vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen (Room. 2:5), sillä Jumala tuomitsee itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Sen tähden Hän kutsuu jokaista kääntymään ja luopumaan synneistään ja heittämään pois kaikki rikkomukset - kaiken sen, millä olemme syntiä tehneet (18:30-31). Meidän onneksemme armollinen Jumala haluaa, että käännymme teiltämme, turvaudumme Jeesukseen ja saamme elää. Kun Jeesus Kristus kärsi syyttömänä ristillä, Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet ja sovitti näin Jumalan vihan (1. Piet. 2:24). Tämä on niin käsittämättömän hyvä uutinen, että jokaisen, joka on saanut vastaanottaa anteeksiantamuksen, tulisi suostutella myös muita sovintoon Jumalan kanssa (2. Kor. 5.20).

Ethän vaikene tästä?

lauantai 7. tammikuuta 2017

Sisäistä voimaa

”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” (Hepr. 8:10)

Jumala antoi lakinsa kansalleen ja meille, mutteivät he emmekä me kykene noudattamaan sitä omassa voimassamme. Uudestisyntymässä olemme saaneet Pyhän Hengen sisimpäämme, joka johtaa meidät tuntemaan koko totuuden Jeesusta Kristusta kirkastaen (Joh. 16:13-14). Hänen avullaan kaikki pienimmästä suurimpaan voivat tuntea Jumalan (8:11). Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämään Jumalan sanaa ja ottamaan sen lupaukset uskossa vastaan. Hän opettaa meille kaiken (Joh. 14:26). Hän antaa meille kyvyn rakastaa sanaansa, rohkeuden pitää siitä kiinni ja myös voiman laittaa sen käytäntöön elämämme arjessa. Annetaan sen tähden Hengen täyttää meidät (Ef. 5:18) ja annetaan Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessamme. Opetetaan toisiamme kaikella Hengen antamalla viisaudella ja kutsutaan muitakin Jeesuksen opetuslasten joukkoon (Kol. 3:16).

Sana on lähellä sinua.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Toivoa toivottomalle

”Me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa.” (Hepr. 7:19)

Jokainen ihminen tällä planeetalla on yhdessä asiassa täydellisen yhdenvertainen ja tasa-arvoinen: kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Jumala ei kuitenkaan jättänyt meitä oman onnemme varaan, vaan asetti Jeesuksen Kristuksen sovitusuhriksi. Hänen verensä tuo meille sovituksen vastaanotettavaksi uskossa. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa lahjaksi Jumalan vanhurskauden (Room. 3:22-26). Meidät on pelastettu ja se on varma toivomme (Room. 8:24). Eikä tuo toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen (Room. 5:5). Jeesus pystyy pelastamaan nyt ja aina jokaisen, joka Hänen välityksellään lähestyy Jumalaa (7:25). Rukoillaan siis, että Jumala valaisisi jokaisen ihmisen sydämen silmät näkemään, millaiseen toivoon Hän kutsuu meitä (Ef. 1:17-18).

Meillä on toivoa.

torstai 5. tammikuuta 2017

Hiipuuko näky?

”Aika kuluu, näky unohtuu.” (Hes. 12:22)

Joku jossain on kuvannut herätyksen elinkaarta seuraavasti: ensin on herätys, jonka seurauksena syntyy herätysliike ja sitten hankitaan tilat keskustoimistolle. Aikanaan herätys hiipuu, liike pysähtyy ja jäljellä ovat tyhjät rakennukset. Pelottava näkökulma ja varsin mahdollista, jos Jumalan antama kutsu ja näky unohtuvat ajan myötä. Habakuk sai ohjeen kirjoittaa näyn niin selvästi, että sen voi vaivatta lukea (Hab. 2:2). Hesekiel sai ohjeen julistaa, että aika tulee ja näky käy toteen (12:23). Me saamme muistuttaa itseämme ja toisiamme Jumalan sanan lupauksista. Herätyksen ei tarvitse hiipua eikä liikkeen pysähtyä, sillä Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1.Tim. 2:4). Jumala ei tahdo jumalattoman kuolemaa, vaan paljon enemmän, että hän kääntyy teiltään ja saa elää (18:23). Saamme tarttua rohkeasti ja tarmolla suureen toimeksiantoon - tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia (Matt. 28:19-20). 

Näky elää ja liike jatkuu.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Kohti huomista

”Huomispäivästä älä kersku, ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan.” (Snl. 27:1)

Nuori ihminen saattaa ajatella, että huomispäivä tulee satavarmasti, mutta kun vuodet vierivät ja iän mukana alkaa tulla erilaisia vaivoja ja kremppoja, asioita katsookin eri vinkkelistä. Huominen ei olekaan itseselvyys. Jaakob kirjoittaa kirjeessään, että vaikkemme tiedä, mitä huominen tuo elämäämme, sanomme usein varmasti tekevämme ajattelemiamme asioita. Kerskumisen sijaan meidän tulisi sanoa, että jos Herra tahtoo ja me elämme, niin silloin teemme sitä tai tätä (Jaak. 4:13-16). Meillä on vain tämä hetki ja elämämme kaikki päivät ovat Jumalan kädessä - niin nykyinen kuin tulevat. Kun turvaudumme uskossa Jeesukseen Kristukseen, voimme olla varmat siitä, että tulipa huominen tai ei ja mitä ikinä se pitää sisällään, niin voimme yhtyä laulun sanoihin: "Huomisesta en mä tiedä. Esirippu eteen jää. Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää."

Elämämme on Kristuksessa.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Vahvaa ruokaa

”Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa.” (Hepr. 5:12)

On suloista katsottavaa, kun pienokainen ottaa ensiaskeliaan ja opettelee kävelemään. Vanhemmat ovat innoissaan ja kuvaavat jokaisen hetken näytettäväksi isovanhemmille, sukulaisille ja työtovereille. Kaikki kuitenkin tietävät, että jotain on vialla, jos ensiaskeleita harjoitellaan vielä viisi-, kymmenen- tai viisitoistavuotiaana. Lapsen on tarkoitus kasvaa - niin myös Jumalan lapsen. Meidän tulee kasvaa ottamaan vastaan syvällistä opetusta, aikuisille tarkoitettua vahvaa ruokaa ja oppia erottamaan hyvä ja paha, oikea ja väärä toisistaan (5:13-14). Meidän ei ole tarkoitus myöskään elää vain itseämme ja omia tarpeitamme varten, vaan meidän tulisi kyetä jossain vaiheessa opettaa toisille jo oppimaamme. Ollaan halukkaat kasvamaan ja astumaan Jumalan meille valmistamaan tehtävään viemään evankeliumia eteenpäin Hengen antamin voimin (5:11-12).

Kasvetaan armossa.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Matkalla ja sen varrella

”Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle.” (Hepr. 4:1)

Varuillamme? Mitä varten? Sen tähden, ettemme vain jäisi matkasta tai matkan varrelle. Moni on kyllä kuullut hyvän sanoman Jeesuksesta, mutta siitä ei ole hyötyä, jos he eivät usko sitä ja sana ei ole saanut tulla heille elämäksi (4:2-3). Armo on tarjolla Jumalan lahjana Jeesuksessa Kristuksessa kaikille, mutta se tulee ottaa vastaan, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1). Meidän tulee myös rohkaista ja tukea joka päivä yhteisellä matkallamme toisia uskovia, ettei kukaan lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi (3:13). Paavali kertoo Demaksesta, joka tähän maailmaan mieltyneenä jätti matkansa kesken (2. Tim. 4:10). Ollaan siis varuillamme eikä päästetä itseämme veltostumaan, vaan seurataan niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja odottaneet kärsivällisesti ja myös saaneet omakseen sen, minkä Jumala on luvannut (6:12).

Jatketaan matkaa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kovakin taipuu

”Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän.” (Hes. 2:4)

Kun Jumala kutsui Hesekielin profeetakseen, hän sai nähdä välähdyksen Jumalan kirkkaudesta (1:4-28). Jumala lähetti hänet julistamaan profeetallisia sanoja Isän sydämeltä uppiniskaiselle kansalleen. Jumala rohkaisi Hesekieliä olemaan luja ja sanoi, ettei hänen tarvitse pelätä ihmisiä tai kauhistua heidän sanojaan (2:5-7). Me kohtaamme usein ihmisiä, jotka ovat kaukana Jumalasta ja jotka tekevät kaikkensa pysyäkseen etäällä. Kovat kasvot ja taipumaton sydän saa meidät helposti luovuttamaan ja ajattelemaan, että kyseessä on mahdoton tapaus. Jeesuksen opetuslapsetkin tekivät kerran saman johtopäätöksen, mutta Jeesus vakuutti, että se, mikä on meille mahdotonta, ei ole sitä Jumalalle, jolle kaikki on mahdollista (Matt. 19:25-26). Rukoillaan kestävästi, rakastetaan lempeästi ja todistetaan rohkeasti, sillä Jumala voi antaa kivisydämen tilalle elävän sydämen (36:26).

Kovakin taipuu.