”Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon.” (Hepr. 10:32)
Muistmmeko vielä, millaista oli ennen? Muistammeko vielä, miltä tuntui, kun Jeesus sai tulla elämäämme? Muistammeko vielä sen sisäisen ilon ja rauhan, jonka täydellinen armahdus toi mukanaan? Muistammeko vielä sen innon, millä ahmimme Jumalan sanaa ja viivyimme rukouksessa? Muistammeko vielä, kuinka emme malttaneet olla poissa seurakunnan kokoontumisista? Muistammeko vielä sen sydämen palon, joka sai todistamaan Jeesuksesta sopivaan ja sopimattomaan aikaan? Muistammeko vielä, kuinka annoimme aikamme ja rahamme Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi? Muistammeko vielä? Mutta löytyykö meiltä yhä vielä samaa iloa, rauhaa, intoa ja sydämen paloa? Saakoon Jumala antaa meille Hengen paloa, intoa ja kestävyyttä, jotta pystyisimme täyttämään Jumalan tahdon ja saisimme omaksemme sen, minkä Hän on luvannut. Ei heitetä pois rohkeuttamme, sillä se palkitaan kerran runsaasti (10:35-36).
Yritetään muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti