”Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan.” (Jaak. 3:2)
10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1. Monia on opetettu laskemaan kymmeneen, ennen kuin sanoo harkitsematta, mitä sylki suuhun tuo. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Usein sanat jo livahtavat suusta ja väärässä järjestyksessä, kun mieli vielä työstää oikeaa tapaa, tyyliä ja muotoa. Lipsahduksia sattuu ja niistä selviää pyytämällä anteeksi. Valitettavasti moni käyttää myös sanojaan tarkoituksellisesti väärin; juoruten, toisia alas painaen, kerskuen, manipuloiden, liioitellen, vääristellen ja valehdellen. Kieli voi olla hillitön, paha ja täynnä myrkkyä (3:8-10). Sanoilla, joita sanomme tai jätämme sanomatta, on siis merkitystä. Täydellisyys puheessa ei koske ainoastaan oikeaan aikaan lausuttuja oikeita sanoja, vaan myös kykyä hallita haluaan sanoa sanoja, joita ei pitäisi sanoa. Vanha hyvä neuvo kehottaa kysymään itseltään ennen puhumista, että onko se totta, tarpeellista ja rakentavaa. Ja sama pätee myös sanoihin, joita kirjoitamme tai jätämme kirjoittamatta.
Puhutaan ja kirjoitetaan hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti