keskiviikko 31. elokuuta 2016

Valmiustila

”Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.” (Apt. 21:13)

Agabos-niminen profeetta otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja sanoi, että tällä tavoin juutalaiset sitovat miehen, jonka vyö tämä on. Kun uskovat kuulivat tämän, he pyysivät yhdessä Paavalia olemaan menemättä Jerusalemiin, mikä sai Paavalin ihmetellen kysymään, miksi he puhuivat tuollaisia. Hän oli valmis vankeuteen ja jopa kuolemaan Jeesuksen tähden (21:11-13). Oliko Paavali kyllästynyt elämäänsä tai oliko hänellä itsetuhoisia ajatuksia? Ei kumpaakaan! Kuten hän myöhemmin kirjoitti kirjeessään filippiläisille, hänelle elämä on Kristus ja kuolema on voitto (Fil. 1:21). Jumala oli ostanut hänet omakseen täydestä hinnasta  ja hänen elämänsä ei kuulunut enää hänelle itselleen (1. Kor. 6:19-20). Hän halusi elää koko elämänsä Jumalan tahdossa Jeesusta Kristusta julistaen, niin ettei yksikään joutuisi kadotukseen sen tähden, ettei ollut kuullut evankeliumia. Paavali oli valmis maksamaan hinnan opetuslapseudestaan, sillä hän oli elämänsä velkaa Jumalalle.

Mihin me olemme valmiit?

tiistai 30. elokuuta 2016

Fokus kohdallaan

”Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän." (Apt. 20:24)

Paavali ei ollut vaiennut uskostaan, vaan hän oli julistanut sanaa niin suuremmille kuin pienemmille joukoille. Hän oli taivutellut ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Nyt Pyhä Henki oli johdattamassa Paavalia Jerusalemiin ja hän tiesi vain yhden asian varmasti: häntä odottivat kahleet ja ahdinko, sillä Pyhä Henki oli niin puhunut. Luvassa olevat vaikeudet eivät kuitenkaan saaneet Paavalia perääntymään, vaan hän oli valmis henkensä uhallakin saattamaan loppuun Jeesukselta saamansa tehtävän julistaa evankeliumia Jumalan armosta (20:20-24). Mikä näky ja rohkeus! Mitä maassamme tapahtuisikaan, jos julistaisimme evankeliumia samalla periksiantamattomuudella pilkasta, iltapäivälehtien otsikoista tai Facebook-kommenteista piittaamatta. Mitä jos vain alkaisimme rohkeammin kutsua ihmisiä uskomaan Jeesukseen?

Helppoa kuin heinänteko.

maanantai 29. elokuuta 2016

Vakuuttava elämänmuutos

”Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle.” (Apt. 19:20)

Aito usko Jeesukseen Kristukseen Herrana ja Vapahtajana näkyy elämän muutoksena - ennemmin tai myöhemmin. Efesoksessa tuo elämän muutos oli nähtävissä välittömästi. Heti uskoontulon jälkeen monet kävivät avoimesti tunnustamassa, mitä kaikkea pahaa olivat tehneet. Lisäksi monet niistä, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kokosivat kirjansa yhteen ja polttivat niitä kaikkien nähden viidenkymmenentuhannen hopearahan edestä (19:18-19). Uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa oli paljon arvokkaampaa kuin kalliit kirjat, jotka edustivat entistä syntielämää. Jumalan armosta ja Pyhän Hengen voimasta muuttuneet elämät saivat aikaan sen, että evankeliumi levisi yhä laajemmalle. Näkevätkö ihmiset meitä katsoessaan, miten elämämme ovat muuttuneet vai puuttuuko Jumalan armon elämää muuttava voima keskeltämme (Tiit. 2:12)? Voisiko se olla yksi syy siihen, miksi kirkkomme ovat lähes tyhjillään?

Armo uudistaa.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Vaikuttavat vaatteet

"Jumala teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta." (Apt. 19:11)

Jeesus lupasi, että se, joka uskoo Häneen, on tekevä sellaisia tekoja kuin Hän teki ja vielä suurempiakin, sillä Hän meni Isän luo ja lähetti meille Pyhän Hengen (Joh. 14:12). Paavali sai elää tuota Jeesuksen lupausta todeksi omassa elämässään: Rampa parani (14:10), ihmiset pelastuivat (16:15) ja paha henki lähti (16:18). Nyt jopa pääliinoja ja muita Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle, mikä sai aikaan sen, että taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois (19:12). Salaisuus ei ollut Paavalin pyhyydessä, oppineisuudessa tai vaatekappaleiden erinomaisesta räätälintyöstä. Paavali oli täynnä Pyhää Henkeä, tuota mittaamatonta Jumalan voimaa, joka vaikuttaa meissä uskovissa tänäänkin (Ef. 1:19). Meidän tehtävämme ei ole kuitenkaan miettiä, mitä voi tapahtua sukkiemme, aluspaitojemme tai farkkujemme välityksellä. Meidän tehtävämme on elää lähellä Jeesusta ja palvella Häntä Pyhän Hengen voimassa sanoin ja teoin. 

Hän vastaa tuloksista.

lauantai 27. elokuuta 2016

Paljon kansaa

"Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani." (Apt. 18:10)

Paavalin sai jälleen nähdä, kuinka hänen julistamansa evankeliumi johti monia uskoon (18:8). Eikä ihme. Hänen julistuksensa ei ollut pikkunäppärää ja älyllistä sanoilla leikkimistä, vaan se ilmensi Hengen voimaa, jotta ihmisten usko ei perustuisi ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan (1. Kor. 2:4-5). Uskoontuloista huolimatta Paavali ilmeisesti pelkäsi juutalaisten ja muidenkin reaktioita, koska Jumala rohkaisi häntä yöllisessä näyssä. Jumala kehotti Paavalia kehotti häntä puhumaan pelotta korinttilaisille, sillä kaupungissa olisi ihmisiä, jotka vastaisivat kutsuun seurata Jeesusta. Niinpä Paavali jäikin kaupunkiin puolentoista vuoden ajaksi, opettaen Jumalan sanaa ja perustaen sinne seurakunnan (18:11). Kaupungeissamme on paljon ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jeesuksesta henkilökohtaisesti. Saamme siksi omistaa nuo rohkaisun sanat myös omalle kohdallemme: "Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi." (18:9-10)

Todistetaan rohkeasti.

perjantai 26. elokuuta 2016

Teetä ja kahvia

"Nyt ne koko maailman villitsijät ovat tulleet tännekin." (Apt. 17:6)

Paavali julisti voimallisesti evankeliumia ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta. Monet vakuuttuivat hänen sanoistaan. Tämä puolestaan sai juutalaiset kateuden ja kiihkon valtaan niin, että he nostattivat kaupungissa mellakan (17:3-5). Eräs englantilainen piispa on sanonut, että minne ikinä Paavali meni, siellä syntyi joko herätys tai mellakka, mutta siellä, minne hän menee, juodaan kupillinen teetä. Pitäisikö meidän jättää teen ja kahvin juonti vähemmälle ja lähteä Hengen voimassa julistamaan rohkeasti ja häpeilemättä Jeesusta Kristusta sanoin ja teoin? Pitäisikö meidän julistaa rohkeammin synti synniksi ja armo armoksi ja kertoa, että kirkkoon kuuluminen ilman uskoa Jeesukseen ei pelasta ketään. Pyydetään Jeesusta kastamaan meidät Hengellä ja tulella niin, ettei sanomamme jätä ketään kylmäksi. Ollaan mieluummin villitsijöitä kuin uneen tuuduttajia.

Teet (ja kahvit) on juotu.

torstai 25. elokuuta 2016

Harkinnan arvoista

”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!" (Apt. 16:18)

Matkalla Filippin rukouspaikalle Paavali ja Silas kohtasivat orjatytön, jossa oli tietäjähenki ja joka hankki ennustamalla hyvät tulot isäntäväelleen. Tuo orjatyttö alkoi seurata Paavalia kumppaneineen huutaen samalla, että he olivat Korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka osoittaisivat pelastuksen tien. Tätä ei tapahtunut vain kerran, vaan tyttö toimi tällä tavalla usean päivän ajan, kunnes Paavali menetti kärsivällisyytensä. Hän kääntyi, käski pahan hengen lähteä Jeesuksen nimessä ja se lähti välittömästi. Tyttö oli vapaa häntä sitoneista pimeyden voimista, mikä ei tosin ilahduttanut hänen omistajiaan (16:16-19). Ihmiset ympärillämme ovat monenlaisten siteiden kahlitsemat, mutta kaikkea ei tule laittaa automaattisesti pahojen henkien työksi. Paavali ei tehnyt hätäistä diagnoosia, vaan tyttö sai kulkea heidän perässään monta päivää huutaen näennäisesti oikealta kuulostavaa asiaa. Paavali taatusti rukoili ja pyysi Jumalaa antamaan varmuuden siitä, mistä oli kyse ja kuinka tulee toimia orjatytön parhaaksi.

Ei hätäillä tuomioissamme.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Enemmistössä

"Älä pelkää", Elisa vastasi, "meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä." (2. Kun. 6:16)

Syyrian kuninkaan sotasuunnitelmat epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Hän epäili ensin, että omien keskuudessa oli petturi, mutta hänelle kerrottiin, että kyseessä oli profeetta Elisa. Kun Elisa löydettiin, paikalle lähetettiin yön aikana suuri sotilasosasto vangitsemaan hänetKun Elisan palvelija aamulla nousi, meni ulos ja näki kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja, hän hätääntyi. Elisa lohdutti häntä kertoen, että heidän puolellaan on suuremmat joukot. Hän rukoili ja pyysi Jumalaa avaamaan palvelijan silmät, jotta tämäkin näkisi ympärillä olevat taivaalliset sotajoukot (6:8-17). Vaikeuksien keskellä meillä on suuri kiusaus Elisan palvelijan tavoin kiinnittää katseemme näkyviin ja usein ylivoimaisilta näyttäviin olosuhteisiin. Ympärillämme ei välttämättä ole tulisia hevosia ja vaunuja, mutta saamme pyytää Jumalaa avaamaan silmämme niin, että voimme katsella tilannettamme uskon silmin luottaen, että Jumala kykenee tehdä monin verroin enemmän kuin me edes uskallamme ajatella (Ef. 3:20).

Herra, avaa silmämme.

tiistai 23. elokuuta 2016

Huippu-uutisia

”Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta.” (Apt. 15:12)

Paavalilla ja Barnabaksella oli paljon kerrottavaa. Jumalan armo oli ollut heidän kanssaan ja he olivat saaneet julistaa Pyhän Hengen voimassa Jeesusta Kristusta. Jumala oli vahvistanut julistetun sanan suurten tunnustekojen ja ihmeiden kautta niin, että heitä jopa luultiin ihmishahmoisiksi jumaliksi. He oikaisivat välittömästi ihmisten väärät luulot ja kehottivat heitä kääntymään elävän Jumalan puoleen (14:11-15). Nuo suuret teot eivät tapahtuneet kotisohvalla istuen, vaan he olivat lähteneet Hengen voimassa ja johdossa liikkeelle, ja siitä riitti kerrottavaa. Jokainen Jeesuksen oma on kutsuttu todistajan tehtävään. Jätetään tekosyyt ja itsemme vähättely ja tartutaan rohkeasti Jumalan meille uskomaan tehtävään. Sama Pyhä Henki, joka vaikutti Paavalissa ja Barnabaassa, antaa meille kaiken voiman ja rohkeuden, mitä ikinä tarvitsemme. 

Lähdetään liikkeelle.

maanantai 22. elokuuta 2016

Usko on tarpeen

"Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua." (Apt. 14:9)

Lystralainen mies, joka oli ollut syntymästään saakka rampa eikä ollut koskaan kyennyt itse kävelemään, kuunteli Paavalin puhetta (14:8). Paavalin puhe Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajasta ja Parantajasta, sai miehen uskomaan, että Jeesus voisi parantaa myös hänet. Paavali huomasi tämän ja käski miestä yksinkertaisesti seisomaan ja oikaisemaan jalkansa. Niinpä mies hypähti pystyyn ja käveli (14:10). Heprealaiskirjeessä muistutetaankin, että ilman uskoa on mahdoton olla otollinen. Sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät (Hepr. 11:6). Olemme kuitenkin usein pienen pojan isän kaltaisia, joka huusi Jeesukselle: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” (Mark. 9:24) Hän yksin voi lahjoittaa meille armossaan uskon niin pelastukseen kuin kaikkeen muuhunkin.

Jeesus, auta uskomaan.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Ei piilopaikkaa

"Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut." (Ps. 139:1)

"Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: 'Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon', sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo." (139:2-12)

Tunne minut.

lauantai 20. elokuuta 2016

Vastarannankiiski

”Minä puhun sen, minkä Herra minulle sanoo.” (1. Kun. 22:14)

Israelin kuningas ehdotti Juudan kuninkaalle yhteistä sotaretkeä. Tämä sopi erittäin hyvin Josafatille, mutta hän kehotti Ahabia kysymään sentään Herran mielipidettä. Paikalle kutsuttiin neljäsataa profeettaa, jotka yksimielisesti lupasivat menestystä kuninkaiden aikeille. Josafat halusi vielä toisenkin näkökulman ja he lähettivät lähetin hakemaan profeetta Miikaa (22:4-9). Tämä kertoi Miikalle, että muut ennustivat pelkkää hyvää ja toivoi, että Miika jatkaisi samoilla linjoilla (22:13). Miika totesi puhuvansa vain sen, mitä Herra käskee. Hän ei mielistelisi ketään. Aina on ollut ja on niitä, jotka puhuvat Herran nimessä, vaikka ovat eksyneet kauas pois (Jer. 23:11). Samoin on niitä, jotka haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä, mitä kulloinkin mieli tekee (2. Tim. 4:3). Kuinka tärkeää onkaan, että me, jotka puhumme ja opettamme sanaa, viipyisimme avoimin sydämin Herran edessä kuunnellen, mitä Hän tahtoo meidän puhuvan (Jer. 23:22). Etsitään kaikesta sydämestä ja voimasta Herraa ja Hänen tahtoaan kaikkeen, mitä teemme ja mitä sanomme.

Miellytetään Herraa.

perjantai 19. elokuuta 2016

Ihan tosissaan

”Mutta Jumalan sana sai yhä vankemman jalansijan ja levisi leviämistään.” (Apt. 12:24)

Jumalan valtakunta leviää siellä, missä Jumalan sana otetaan todesta, eletään todeksi ja missä toimitaan rohkeasti Pyhän Hengen voimassa. Otammeko me Raamatun sanan todesta? Eikä vain niitä meille mieluisia ja helppoja kohtia, vaan myös ne vaikeat paikat? Elämmekö sanaa todeksi omassa elämässämme? Jos uskomme rukouksen voimaan, miksemme rukoile? Jos uskomme, että Jeesus parantaa, miksemme laske käsiä sairaiden päälle? Jos uskomme, että Jeesus on ainoa tie Isän yhteyteen, miksemme etsi innokkaammin mahdollisuuksia todistaa Hänestä? Jos uskomme, että Jeesus on kanssamme aina ja kaikkialla, miksemme ole valmiit menemään ja tekemään sitä, mihin Jumala on kutsunut meidät? Pitäisikö meidän alkaa rukoilla päivittäin alkuseurakunnan tavoin: "Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi" (Apt. 4:29)? Annetaan sanan vaikuttaa meissä ja levitä kauttamme yhä laajemmalle.

Evankeliumissa on voimaa.

torstai 18. elokuuta 2016

Puhti poissa

”Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni.” (1. Kun. 19:4)

Elia oli saanut murskavoiton Baalin profeetoista ja kansa oli tunnustanut, että Herra on Jumala (18:38-40). Nyt Isabelin uhkaus oli saanut hänet pakenemaan autiomaahan ja edessä näytti olevan ylitsepääsemätön este. Epätoivo oli vallannut Elia mielen ja hän oli valmis jättämään kaiken sikseen (19:2-4). Jumala ei ollut kuitenkaan hylännyt Eliaa. Hän ilmestyi ja kysyi rakkaudellisesti Elialta: "Miksi olet täällä, Elia?" ja lähettää Elian jatkamaan työtään (19:12-15). Mekin voimme masentua, jos asiat eivät etene ajattelemallamme tavalla ja toivomallamme vauhdilla. Kuuliaisuutemme Jumalan kutsulle voi horjua ja päädymme tekemään jotain muuta, kuin oli tarkoitus tehdä. Jumala ei hylkää ja jätä meitä. Ollaan siis lujia ja järkähtämättömiä ja tehdään aina innokkaasti Herran työtä. Hän ei anna työmme mennä hukkaan (1. Kor. 15:58). Rohkeutemme palkitaan kerran runsaasti (Hepr. 10:35).

Ei lannistuta.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Valinnan paikkoja

”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle?" (1. Kun. 18:21)

Israelin kansa oli sortunut epäjumalanpalvelukseen. He olivat kääntyneet palvomaan Baalia elävän Jumalan sijaan. Profeetta Elia haastoi kansaa valitsemaan: "Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!" Kahta herraa ei voinut seurata samanaikaisesti, joten edessä oli valinnan paikka. Auttaakseen kansaa valitsemaan oikein, Elia järjesti kisan itsensä ja Baalin profeettojen välille. Lopputulos osoitti kansalle todellisen Jumalan (18:23-39). Kuinka helposti mekin horjumme kahtaalle? Tiedämme kyllä, mikä on Jumalan tahto, mutta tahdomme toimia omien ajatustemme ja mielihalujemme mukaan. Hyväksymme kyllä Jeesuksen Vapahtajaksemme, mutta emme halua Häntä koko elämämme Herraksi. Olemme valmiit seuraamaan Häntä niin pitkälle kuin se meille sopii, sen sijaan, että antaisimme Hänelle koko elämämme. Laitetaan turvamme yksin Jeesukseen ja pysytään järkkymättä uskossa (Apt. 11:23).

Ei horjuta.

tiistai 16. elokuuta 2016

Herätystä ilmassa

”Nyt olemme kaikki täällä Jumalan edessä kuullaksemme, mitä Herra on sinun käskenyt puhua.” (Apt. 10:33)

Ilmassa oli odotusta, kaipausta ja janoa. Corneliuksen kotiin kokoontuneet ihmiset olivat janoiset sydämet avoinna Jumalan edessä kuullakseen, mitä Pietarilla oli sanottavana. Niinpä Pietarin puhuessa Pyhä Henki täytti kaikki paikalle tulleet ja he puhuivat kielillä ylistäen Jumalan suuruutta (10:44-46). Herätyksen ilmapiiri oli voimallisesti läsnä. Vuonna 1904 puhjenneen Walesin herätyksen aikana oli ilmassa samanlaista kaipausta. Kirkot täyttyivät tunteja ennen tilaisuuksien alkua rukoilevista ja Jumalan kosketusta kaipaavista ihmisistä. Onko meillä samanlaista kaipausta Jumalan sanan kuuloon? Jaksammeko me edelleen pyytää herätystä, jotta tulisi aika, jolloin Herra lähettäisi maahan nälän. Ei leivän nälkää eikä veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän (Aam. 8:12)? Tarvitsemme sitä ennenkaikkea itse.

Janoamme Sinua.

maanantai 15. elokuuta 2016

Kuuntele!

”Mene alas ja lähde epäröimättä heidän mukaansa. Minä olen lähettänyt heidät.” (Apt. 10:20)

Uskommeko me, että Jumala johdattaa meitä oikeasti Pyhän Henkensä kautta? Olemmeko valmiit kuuntelemaan ja ennen kaikkea tottelemaan? Corneliuksen kotiin kokoontunut suuri joukko ihmisiä sai pelastua, koska Cornelius ja Pietari olivat valmiit seuraamaan johdatusta. Jumala puhui Corneliukselle näyssä enkelin kautta antaen tarkat ohjeet, mistä hän löytäisi Pietarin, jonka hänen pitäisi tuoda kotiinsa. Cornelius totteli ja lähetti miehet matkaan (10:3-8). Kun nämä miehet olivat jo lähestymässä kaupunkia, Pietari rukoili ja joutui hurmoksiin. Ihmetellessään saamaansa näkyä, Corneliuksen lähettämät miehet ilmaantuivat paikalle ja Pyhä Henki kehotti Pietaria lähtemään noiden kolmen miehen matkaan (10:9-20). Pietari totteli ja lähti seuraavana päivänä miesten matkaan (10:23). Mitäpä jos alkaisimme elää uskoen, että Jumala puhuu yhä edelleen omilleen?

Meillekin.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kasvun ihme

”Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi.” (Apt. 9:31)

Jeesukseen uskovien joukko jatkoi kasvamistaan. Kasvu ei tapahtunut yritysmaailmasta kopioitujen strategioiden tai liiketoimintasuunnitelmien pohjalta, vaan se oli alusta loppuun saakka Jumalan armon vaikutusta Pyhässä Hengessä. Seurakunta muodostui Hengessä palavista Jeesuksen seuraajista, jotka elivät Herran pelossa ja olivat valmiit seuraamaan Jeesusta. Maksoi, mitä maksoi. He ottivat uskon ja lähetyskäskyn todesta. Vaikeudet eivät hidastaneet heitä, vaan he pyysivät lisää voimaa ja rohkeutta (4:29). Niinpä Pyhä Henki vahvisti ja rohkaisi heitä, ja he saivat nähdä kasvun ihmeen. Ellei seurakuntamme kasva uusilla uskovilla, on syytä olla huolissaan. Emme tarvitse sosiologeja tai muita asiantuntijoita pohtimaan, miksei väki liiku ja seurakunta kiinnosta. Tarvitsemme sitä, että polvistumme Herran eteen, etsimme Hänen tahtoaan ja suunnitelmiaan Sanassa pysyen ja toimimme Hengen täyteydessä.

Kasvu on mahdollista.

lauantai 13. elokuuta 2016

Enemmän voimaa

"Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa." (Apt. 9:22)

Kaikki, jotka kuuntelivat Paavalia, olivat ihmeissään. He tunnistivat hänet ja tiesivät hänen voimallisista pyrkimyksistään tuhota Jeesukseen uskovat (9:21). Nyt kaikkien suureksi yllätykseksi tämä entinen vainooja julisti uskoaan Jeesukseen. Muuttunut elämä oli jo itsessään valtava todistus, mutta Paavali myös tunsi kirjoitukset. Hänet oli kasvatettu Gamalielin oppilaana lain vaatimusten mukaan (22:3), joten hän kykeni nyt osoittamaan kuulijoilleen Pyhän Hengen avaamin silmin, että Jeesus on Kristus, mikä saattoi juutalaiset hämmennyksen valtaan (9:22). Jeesusta julistaessaan Paavali sai yhä enemmän voimaa. Usko ei ole muuttumaton olotila, vaan se kasvaa ja vahvistuu sitä harjoittaessa. Me olemme pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen (Kol. 3:10). Meidän on tarkoitus kasvaa ja vahvistua.

Enemmän voimaa.

perjantai 12. elokuuta 2016

Kuiskauksia

"Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." (Apt. 8:37)

Hoviherra tunnusti Filippokselle yksinkertaisen uskonsa Jeesukseen Kristukseen ennen kastettaan (8:38). Hän oli lukenut Jumalan sanaa, muttei ymmärtänyt lukemaansa (8:31). Olisiko hän palannut kotiinsa ilman pelastavaa uskoa, ellei olisi kohdannut Filipposta, jonka Jumala lähetti oikeaan paikkaan ja oikealla hetkellä? Onneksi Filippos oli kuuliainen Hengen johdatukselle. Hän lähti Herran kehotuksesta Gazaan vievälle tielle (8:26) ja meni lähemmäs hoviherran vaunuja (8:29). Filippos eli läheisessä suhteessa Herraansa ja Pyhän Hengen antamat täsmäohjeet olivat hänelle luonnollinen asia. Uskommeko me tällaiseen yliluonnolliseen johdatukseen ja olemmeko me valmiit kuuntelemaan Hengen "kuiskauksia"? Pyhä Henki on hyvin käytännöllinen ja yksityiskohtainen johdattaja. Opetellaan elämään enemmän Hänen johdossaan ja otetaan rohkeita uskon askelia silloin, kun Hän meitä kehottaa.

Ollaan kuulolla.

torstai 11. elokuuta 2016

Tulkoon ilo

”Kaupungin täytti ilo ja riemu.” (Apt. 8:8)

Kun Jerusalemin seurakuntaa kohtasi vaino, uskovat hajaantuivat eri puolille ja mennessään he julistivat evankeliumia. Filippos oli saapunut Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen asukkaille sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ja kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät hänen tekemänsä tunnusteot, suuret joukot kokoontuivat sanan kuuloon. Sairaita parani ja monet vapautuivat saastaisista hengistä (8:1-7). Ei siis mikään ihme, että kaupungin asukkaat iloitsivat. Onko meidän toimintamme kaupungissamme sellaista, mikä saa ihmiset riemuitsemaan? Jos tilaisuuksiamme ei enää järjestettäisi, jäisikö kukaan ulkopuolinen kaipaamaan niitä? Huomattaisiinko edes, että ne ovat loppuneet? Saisimmepa julistaa Jeesusta Kristusta niin, että Jumala voisi vahvistaa julistamamme sanan ihmein ja tunnusteoin. Saisimmepa julistaa Jeesusta Kristusta niin, että monet pelastuisivat ja kaupunkimme täyttäisi ilo ja riemu. Saisimmepa itsekin olla niin innoissamme Jeesuksesta, että muutkin sen näkisivät.

Tulkoon ilo ja riemu.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kirkkauden toivo

”Korkein ei kuitenkaan asu ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa.” (Apt. 7:47)

Jumalan kirkkaus oli täyttänyt niin Mooseksen valmistaman telttamajan (2. Moos. 40:33) kuin Salomon rakennuttaman temppelin (1. Kun. 8:11). Stefanus kertoi kuulijoilleen, että Jumala ei asu enää ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa, vaan Jeesuksen veren puhdistamissa sydämissä Pyhän Hengen kautta. Me, Jeesuksen opetuslapset, olemme nyt elävän Jumalan temppeli (2. Kor. 6:16). Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistaa meitä niin, että kasvamme Jumalan tuntemisessa ja elämme kaikessa Hänen mielensä mukaan ja Hänen kunniakseen (Kol. 1:10-11). Näin eläessämme voimme olla tuomassa Jumalan valtakunnan todellisuutta ja kirkkautta sinne, missä olemme ja liikumme. Miten häikäisevän kirkas onkaan tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus meissä, kirkkauden toivo (Kol. 1:27).

Annetaan loistaa.

tiistai 9. elokuuta 2016

Hyvää seuraa

”Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan, johdattaa hänetkin turmion tielle.” (Snl. 16:29)

Seura tekee kaltaisekseen. Joku on joskus sanonut, että jos näytät, millaisessa seurassa kuljet, hän kertoo, millainen tulet kerran olemaan. Helposti käy ja on käynyt, että kelvoton mies johtaa ystävänsä huomolle tielle. Sana ei turhaan varoita meitä: "Älkää eksykö! Huono seura hyvät tavat turmelee." (1. Kor. 15:33). Joskus on tarpeen ottaa etäisyyttä henkilöihin, jotka johtavat meitä kiisauksiin ja lankeemuksiin. Kannattaa kulkea mieluummin sellaisessa seurassa, joka auttaa meitä kasvamaan rakkaudessa, totuudessa ja puhtaudessa (Fil. 4:8). Kaikkein tärkeintä on, että elämme henkilökohtaisessa suhteessa Jeesukseen Kristukseen ja annamme Pyhän Hengen ohjata elämäämme (Gal. 5:16). Kun Jumalan armo saa kasvattaa meitä hillittyyn, oikeamieliseen ja Jumalaa kunnioittavaan elämään (Tiit. 2:12), se toivon mukaan näkyy ajan myötä muillekin. Annetaan Jumalan sanan ohjata meitä ja johdetaan muitakin tälle tielle, joka vie elämään. 

Ollaan hyvää seuraa.

maanantai 8. elokuuta 2016

Valintakriteerit

”Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään.” (Apt. 6:3)

Opetuslasten joukon kasvaessa tarvittiin työntekijöitä, jotka huolehtisivat päivittäisten avustusten jakamisesta, jotta apostolit voisivat keskittyä rukoukseen ja sanan jakamiseen (6:1-4). Jotta oikeat miehet valittaisiin käytettiin yksinkertaisia valintakriteerejä: Valituilla tulisi olla hyvä maine, heidän tulisi olla täynnä Pyhää Henkeä ja täynnä Jumalan antamaa viisautta. Näin toimittiin, oikeat miehet löytyivät ja heidät siunattiin tehtävään (6:5-6). Alkuseurakunta keskittyi valintakriteereissään tärkeimpään. Kuinka usein me valitsemmekaan seurakuntiin ja järjestöihin työntekijöitä sen perusteella, missä he ovat opiskelleet ja millaisen kuvan he antavat itsestään valitsijoille. Mutta miten arvioida Hengen täyteyttä ja viisautta? Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että me kaikki, asemaan ja tehtävään katsomatta, pyydämme päivittäin Herraa täyttämään meitä Hengellään.

Eletään Hengen voimassa.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Entiseen tapaan

”Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.” (Apt. 5:42)

Apostolit olivat jälleen neuvoston edessä, koska he olivat kielloista huolimatta julistaneet evankeliumia ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta. He eivät voineet olla todistamasta ja olla hiljaa, koska heidän tuli ennemmin totella Jumalaa kuin ihmisiä. Tämä ei miellyttänyt neuvostoa, vaan he olivat pakahtua raivosta ja halusivat tappaa heidät (5:27-33). Gamaliel sai kuitenkin muut neuvoston jäsenet rauhoittumaan ja niin apostolit vain ruoskittiin ja heitä kiellettiin puhumasta Jeesuksen nimessä. Mitä me tekisimme, jos meidät olisi vangittu ja ruoskittu? Lähtisimmekö me tilanteesta apostolien tavoin iloisina siitä, että olemme saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden (5:40-41)? Olisimmeko me valmiit jatkamaan Jeesuksesta todistamista entiseen tapaan? Kannattaisikohan meidän toimia rohkeasti jo nyt, kun voimme toimia vapaasti?

Me olemme Hänen todistajiaan.

lauantai 6. elokuuta 2016

Pelottomat

”Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi.” (Apt. 4:29)

"Elämme vaikeita aikoja." "Ketään ei enää kiinnosta." "Pitää varoa tuputtamasta evankeliumia." "Ihmisiä ei saa häiritä." "Esimies voi suuttua, jos tietäisi." On helppo keksiä syitä sille, miksi olisi parempi vaieta kuin puhua Jeesuksesta. Ja jos on pakko puhua, niin se kannattaa ehdottomasti rajoittaa kirkkotiloihin. Alkuseurakunnassa ei toimittu näin! Apostoleja kiellettiin jyrkästi puhumasta Jeesuksesta, mutta he ilmoittivat rohkeasti, etteivät vain voi olla hiljaa (4:18-20). Kun he rukoilivat, he eivät pyytäneet helpompia aikoja, vaan he pyysivät lisää rohkeutta. He pyysivät, että tapahtuisi enemmän niitä asioita, jotka juuri olivat vieneet heidät vaikeuksiin. He pyysivät, että sairaita paranisi ja ihmeitä tapahtuisi Jeesuksen nimessä kasvavassa määrin. Ja Jumala vastasi heidän pyyntöönsä. He kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa (4:30-31).

Mitä me pyydämme?

perjantai 5. elokuuta 2016

Mitä löytyy?

”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan." (Apt. 3:6)

Syntymästään saakka ollut rampa sai kokea Jumalan valtakunnan todellisuuden, koska Pietarilla ja Johanneksella ei ollut antaa hänelle rahaa. Apostoleilla ei ollut budjettikehystä, kirkkorakennuksia, teologista koulutusta tai hyllymetreittäin teologista kirjallisuutta. Heillä ei ollut omaa voimaa, kykyä tai ansioita ramman parantamiseen (3:12). Mutta he elivät läheisessä suhteessa Jeesukseen Kristukseen, joka oli antanut heille esimerkin siitä, kuinka toimia tällaisessa tilanteessa (Luuk. 5:17-25). Siinä oli kaikki, mitä he tarvitsivat ihmeeseen. Niinpä he yksinkertaisesti täynnä Pyhän Hengen voimaa sanoivat rammalle "Nouse ja kävele" ja auttoivat samalla miehen jaloilleen (3:6-7). Tapahtunut kokosi yhteen suuren väkijoukon, avasi tilaisuuden evankeliumin julistamiseen (3:12-26) ja moni pelastui (4:4).

Mitä annettavaa meillä on?

torstai 4. elokuuta 2016

Ilon valtaamat

"Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!” (Ps. 122:1)

Eräs seurakunta mainosti näyttävästi tienvarsimainoksessa tulevan sunnuntain aihetta: "Mikä on helvetti?" Otsikon alla luki hieman pienemmällä tekstillä kutsu: "Tule tuntia aiemmin kuuntelemaan kirkkokuoromme harjoitusta." Hyvää tarkoittavasta ajatuksesta tuli tahatonta komiikkaa. Kirkkoon meneminen voi olla ikävystyttävä velvollisuus, pakko tai ilo, kuten se oli Daavidille hänen mennessään muiden kanssa ylistämään Jumalaa. Onko Herran huoneeseen meneminen meille iloinen asia? Saamamme vastaus riippuu pitkälti siitä, keneltä asiaa kysymme. Toinen pitää enemmän kaavamaisesta liturgiasta ja urkumusiikista. Toinen enemmän vapaasta ilmapiiristä ja riehakkaasta ylistyksestä. Rakkauden tähden meidän tulisi olla valmiit myös luopumaan meille tärkeistä perinteistä, jos ne muodostuvat esteeksi uusien ihmisten tavoittamiselle. Tehdään kaikkemme, jotta Herra voisi liittää joukkoomme lisää niitä, jotka pelastuvat (Apt. 2:47).

Usko on iloinen asia.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Voimaa ylhäältä

”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Apt. 1:8)

Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän tehdä kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:19-20), mutta ennen liikkeelle lähtöä heidän tuli kuitenkin odottaa Pyhän Hengen kastetta (1:4-5). Pyhä Henki antaisi heille voiman toimia Kristuksen todistajana lähellä ja kaukana (1:8). Jeesuksesta kertominen, Raamatun opettaminen tai mikään muukaan hengellinen toiminta ei ole jotain, jota yritämme suorittaa yliopisto-opintoihin tai omaan viisauteemme nojaten. Siitä ei tule yksinkertaisesti mitään ilman Pyhän Hengen antamaa voimaa. Ilman Häntä emme pysty todistamaan ja voittamaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Pyhä Henki, tuo mittaamaton voima (Ef. 1:19-20), vaikuttaa meissä kaiken rohkeuden, rakkauden, varmuuden ja auktoriteetin, mitä tarvitsemme Hänen kutsunsa täyttämiseen.

Herra, täytä Hengelläsi.

tiistai 2. elokuuta 2016

Ei kuulu sinulle

Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua." (Joh. 21:22)

Pietaria kiinnosti Johanneksen tulevaisuus (21:21). Jeesus kehotti Pietaria olemaan huolehtimatta siitä ja sai ohjeen keskittyä omaan vaellukseensa Jeesuksen opetuslapsena. Meillä on taipumus vertailla omaa elämäämme toisten elämään - niin omistautumisen syvyyttä Jeesuksen seuraajana kuin menestystä elämässä yleensä. Haemme helposti toisten uskonelämän ja -vaelluksen seuraamisen kautta oikeutusta itsellemme toimia suuntaan tai toiseen. Mutta mitä se meille kuuluu? Jokainen meistä on vastuussa omasta suhteesta Jeesukseen ja siitä, miten seuraamme Häntä (Room. 14:4). Turvataan kaikessa Jeesukseen ja kuljetaan Hengen voimassa. Julistetaan Kristusta ja luotetaan, että Jumala vie työnsä päätökseen myös meidän kohdallamme (Fil. 1:6).

Seurataan Häntä.

maanantai 1. elokuuta 2016

Anna näkyä

”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” (Joh. 20:21)

Jos joku keksii lääkintäkeinon tappavaan tautiin eikä tuo sitä kaikkien ulottuville, kyseinen henkilö tai ryhmä syyllistyy rikokseen ihmisyyttä vastaan. Synti on tappava tauti, mutta Jeesus on lääke (Room. 6:23). Meidän, jotka olemme saaneet vastaanottaa Jeesuksen Herrana ja Vapahtajana, ei ole tarkoitus pitää evankeliumin ilosanomaa sisäpiiritietona. Sanoma syntien anteeksiantamisesta ja iankaikkisesta elämästä on liian merkittävä vaiettavaksi (20:31), mutta silti monet Jeesuksen omat elävät varoen, etteivät vain ilmaisisi uskoaan julkisesti tai ainakaan liian avoimesti. Jeesuksen todistajana oleminen ei ole satunnainen projekti silloin tällöin, vaan se on jokapäiväistä elämää Pyhän Hengen voimassa. Ei hävetä, vaan annetaan uskomme näkyä ja kuulua. Jumala antaa siihen voiman.

Olemme lähetetyt.