”Kaupungin täytti ilo ja riemu.” (Apt. 8:8)
Kun Jerusalemin seurakuntaa kohtasi vaino, uskovat hajaantuivat eri puolille ja mennessään he julistivat evankeliumia. Filippos oli saapunut Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen asukkaille sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ja kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät hänen tekemänsä tunnusteot, suuret joukot kokoontuivat sanan kuuloon. Sairaita parani ja monet vapautuivat saastaisista hengistä (8:1-7). Ei siis mikään ihme, että kaupungin asukkaat iloitsivat. Onko meidän toimintamme kaupungissamme sellaista, mikä saa ihmiset riemuitsemaan? Jos tilaisuuksiamme ei enää järjestettäisi, jäisikö kukaan ulkopuolinen kaipaamaan niitä? Huomattaisiinko edes, että ne ovat loppuneet? Saisimmepa julistaa Jeesusta Kristusta niin, että Jumala voisi vahvistaa julistamamme sanan ihmein ja tunnusteoin. Saisimmepa julistaa Jeesusta Kristusta niin, että monet pelastuisivat ja kaupunkimme täyttäisi ilo ja riemu. Saisimmepa itsekin olla niin innoissamme Jeesuksesta, että muutkin sen näkisivät.
Tulkoon ilo ja riemu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti