lauantai 31. joulukuuta 2016

Uudistuksia

”Uudista päivämme entiselleen.” (Valit. 5:21)

Kun katselemme kaikkea menoa ympärillämme, tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa, saatamme pohtia, että tietääkö enää kukaan, missä maailma oikein makaa. Yhteiskunnan arvot ja moraali murenevat käsittämätöntä vauhtia ja yhä useampi ihminen on valmis kannattamaan asioita, jotka ovat olleet ja ovat edelleen väärin ja sotivat luonnollista oikeudentajua vastaan. Kasvavan kaaoksen ja laittomuuden keskellä on hyvä muistaa, että Jumala on edelleen kaikkien Isä, joka hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa (Ef. 4:6). Jeesus on edelleen ylempänä kaikkia valtoja, voimia ja mahteja niin tässä kuin tulevassakin maailmassa (Ef. 1:21-22). Saamme Hänen lapsinaan rukoilla ja pyytää Häntä uudistamaan päivämme entiselleen ennen kaikkea omassa, henkilökohtaisessa elämässämme kuin myös yhteiskunnassamme ja kirkossamme. Ei mukauduta tämän maailman menoon, vaan annetaan Jumalan uudistaa mieltämme niin, että osaamme arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja täydellistä (Room. 12:2). 

Ollaan valona ja suolana.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Täydellinen turva

”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” (Valit. 3:24)

Valitusvirren kirjoittajalla oli kokemusta siitä, että elämä ei ole aina helppoa ja mukavaa (3:1-21). Hän ei kuitenkaan menettänyt toivoaan kaiken vaivan keskellä, sillä hän ymmärsi, että jokainen päivä on lahja Jumalalta. "Herran armoa on se, että vielä elämme, Hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on Hänen uskollisuutensa." (3:22-23) Hän tiesi, mitä on Jumalan armo ja rakkaus, siksi hän turvautui ahdinkonsa keskellä Jumalaan luottaen, että Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa Häneen ja etsii Häntä (3:25-26). Jumala pelasti meidät Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me Hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän (Tiit. 3:5-7). Tällaiseen Vapahtajaan on turvallista luottaa, ja saamme antaa elämämme Hänen käsiinsä jo nyt, sillä Hän pitää meistä huolen niin hyvinä kuin pahoina päivinä (Fil. 1:6).

Saakoon Hän olla kaikkemme.

torstai 29. joulukuuta 2016

Totuuden tiellä

”Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä. Tulethan tuekseni!” (Ps. 101:2)

Kuningas Daavid oli esimerkillinen hallitsija. Hän halusi noudattaa totuutta ja toimia vilpittömästi kaikessa, mikä kuului hänen valtaansa. Hän halusi välttää kaikkea sitä, mikä on lähtöisin pahasta ja pysyä erossa juonitteluista (10:2-4). Miltä maailmamme näyttäisikään, jos presidenteillä, kuninkaallisilla, kansanedustajilla, pormestareilla, kaupunginjohtajilla, ministereillä ja kaikilla niillä, joille on annettu suurta vastuuta ja vaikutusvaltaa, olisi samanlainen sydämen asenne kuin Daavidilla? Sitoutunut pyrkimys totuuteen ja vilpittömyyteen? Olisiko silloin vähemmän oman tai puolueen edun tavoittelua, hyvävelikerhoja, korruptiota, sotia, riistoa, nälänhätää ja köyhyyttä? Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään siitä, että odottaisimme vain muiden elävän viisaasti ja jumalisesti. Me saamme päättää Daavidin tavoin, että teemme kaikkemme elääksemme Jumalan mielen mukaan. Hän antaa meille siihen voimaa.

Herra, tulethan tueksemme.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Aikuisten oikeasti

”Leikkiähän se vain oli.” (Snl. 26:19)

Leikkiähän se vain oli - älä nyt leikistä suutu. Sehän oli vain vitsi - älä nyt siitä loukkaannu. On helppoa vähätellä sanomisiaan ja tekemisiään vetoamalla leikkiin tai vitsailuun silloin, kun petämme ystävän tai läheisen luottamuksen. Voimme loukata toisia vahingossa ja huomaamatta, mutta vielä pahempaa on se, jos haluamme loukata toisia tarkoituksellisesti ja peittelemme huonon käytöksemme syyttämällä toisia huumorintajuttomuudesta. Näin toimiva henkilö on sananlaskujen mukaan kuin järkensä menettänyt jousimies, joka kylvää tuhoa ympärilleen palavilla nuolilla (26:18). Sanoissamme on valtava voima! Jaakob kirjoittaa kirjeessään, kuinka voimme kielellämme kerskua ja sytyttää suuria paloja ympärillemme (Jaak. 3:5-6). Ollaan siis tarkkoja siitä, millaisia sanoja päästämme suustamme (tai kirjoitamme), sillä ei ole sopivaa, että samasta suusta lähtevät niin kiitos kuin kirouskin (Jaak. 3:9-11). Opetellaan kiittämään Herraa ja Isäämme ja siunaamaan Jumalan kuvaksi luotuja lähimmäisiämme riippumatta siitä, ansaitsevatko he sen. Aletaan näyttää hyvää esimerkkiä myös puheissamme (1. Tim. 4:12).

Aikuisten oikeasti.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Häivähdys kirkkautta

”Näytä itse esimerkkiä hyvän tekemisessä.” (Tiit. 2:7)

Jeesuksen omina olemme Jumalan valtakunnan edustajia siellä, missä elämme ja liikumme, joten ei ole yhdentekevää, miten elämme (2:2-6). Olimmepa rivikristittyjä, vapaaehtoisia vastuunkantajia tai työntekijöitä, meidän tulee olla muille esimerkkinä. Se ei tarkoita sitä, että olisimme aina täydelliset ja antaisimme itsestämme joka tilanteessa äärettömän hyvän kuvan, mutta se on pyrkimistä sitä kohti Jumalan antamin voimin. Se on täydellisen armahduksen synnyttämää aitoa iloa. Se on tulevan kirkkauden toivoa ja luottamusta epävarman ajan keskellä (2:13). Se on Pyhän Hengen hallintaan annettua elämää, joka kirkastaa Jeesusta Kristusta (Gal. 5:16). Se on Jumalan armon vaikutusta, joka kasvattaa meitä elämään oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa (2:12). Se on Jeesuksen rakkauden vaikuttamia sanoja, tekoja ja ihmeitä, jotka tuovat Jumalan valtakunnan todellisuuden kosketusetäisyydelle.

Ollaan esimerkkinä hyvässä.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Täsmäajoitus

”Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.” (Tiit. 1:3)

Juuri oikeaan aikaan ja täsmälleen Jumalan suunnitelman mukaisesti tapahtui maailmankaikkeuden suurin ihme: meille syntyi Vapahtaja (Luuk. 2:10-11). Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme Jeesuksessa Kristuksessa, kun Hän tuli sovittamaan syntimme ja antamaan meille elämän (1. Joh. 4:9-10). Tämä, jos mikä, on suuri ilo kaikelle kansalle - jokaiselle ihmiselle ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai synteihin katsomatta. Jumala lähetti Poikansa, että jokainen meistä pääsisi lapsen asemaan (Gal. 4:4-7). Niin kuin Isä lähetti meille Jeesuksen, niin on Jeesus lähettänyt meidät kertomaan tätä ilosanomaa (Joh. 20:21). Saamme lähteä liikkeelle Pyhän Hengen voimassa julistaen: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1:15).

Nyt on oikea aika toimia.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Astu esiin

”Julista evankeliumia.” (2. Tim. 4:5)

Paavali kiteyttää Jeesuksen antaman lähetyskäskyn kahteen sanaan: julista evankeliumia. Hieman aiemmin hän kehottaa julistamaan sanaa ja astumaan esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan (4:2). Milloin on sopiva aika? Äkkiseltään näet vaikuttaa siltä, että useimmiten suurin syy vaikenemiseemme on siinä, että aika on aina meille sopimaton. On kiire hoitaa omat asiamme, joten emme ehdi pysähtyä tarvitsevan lähimmäisen kohdalle. Emme ole koskaan sillä tuulella tai emme ole valmiit julistamaan. Päätämme toisten ihmisten puolesta, milloin heidän on sopivaa kuulla Jeesuksesta. Ajattelemme enemmän sitä, mitä ihmiset ajattelevat meistä kuin sitä, mitä Jumala ajattelee heistä. Pitäisikö meidän oikeasti heittää tekosyyt syrjään ja tehdä tietoinen päätös, että aina on hyvä ja sopiva hetki kertoa Jeesuksesta, kun siihen avautuu mahdollisuus? Ihmiset ovat näet paljon halukkaampia kuulemaan Jeesuksesta kuin me olemme halukkaat kertomaan heille Hänestä. 

Astutaan esiin.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Typerää ja asiatonta

”Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja.” (2. Tim. 2:23)

On helppo päätyä tilanteeseen, jossa keskustelu muuttuu asiattomaksi ja turhanpäiväiseksi väittelyksi, jossa kummallakin osapuolella on varma mielipide, josta ei aio luopua. Etenkin sosiaalinen media keskusteluketjuineen on mahdollistanut aivan uudenlaisen alustan riidellä 'kasvottomasti' milloin mistäkin. Sana kehottaa meitä kuitenkin pysymään syrjässä riitaa aiheuttavista väittelyistä, sillä meidän tulee olla ystävällisiä ja kärsivällisiä (2:24). Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun keskustelemme henkilöiden kanssa, jotka eivät ole vielä Jeesuksen omia. Voimme kenties voittaa väittelyn, mutta saatamme menettää ihmisen. On erityisen tärkeää muistaa, ettemme taistele ihmisiä vastaan (Ef. 6:12). Meidän tulee sen tähden opetella keskustelemaan rakentavasti ja toisia lempeästi ojentaen, sillä silloin Jumala voi vaikuttaa toisissa mielenmuutoksen (2:25-26).

Keskustellaan kunnioittavasti.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Kuningasten kuningas

”Herra on kuningas! Mahti on hänen viittanaan, hän on vyöttäytynyt, kietonut vyötäisilleen voiman!” (Ps. 93:1)

Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa, joka syntyi ihmiseksi, jotta me pääsisimme Jumalan lapsen asemaan (Gal. 4:4-5). Jeesuksen, meidän Vapahtajamme, syntymä oli suuri ilo kaikelle kansalle (Luuk. 2:10-11). Herrain Herra ja kuningasten Kuningas ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan, otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja eli ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti (Fil. 2:6-8). Kun Jeesus sanoi ristillä: "Se on täytetty" (Joh. 19:30), Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet. Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa on meidän syntiemme sovitus. Sen tähden Jumala on korottanut Hänet yli kaiken ja kaikkien on kerran polvistuttava Jeesuksen nimeä kunnioittaen ja tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:9-11).

Herra on kuningas!

torstai 22. joulukuuta 2016

Älä häpeä

”Älä siis häpeä todistaa Herrastamme.” (2. Tim. 1:8)

Timoteus oli seurannut Paavalin opetusta, elämäntapaa, pyrkimystä, uskoa, kärsivällisyyttä, rakkautta ja kestävyyttä (3:10). Hänelle oli taatusti tullut selväksi, millaista on kokosydäminen antautuminen Herran työhön ja palava halu voittaa uusia ihmisiä Jeesukselle. Timoteuksella oli varmasti myös hetkiä, jolloin hän mieluummin väisti takavasemmalle kuin todisti Jeesuksesta, joten Paavali rohkaisi näkemään vaivaa evankeliumin vuoksi. Miten on meidän laitamme? Häpeämmekö me todistaa Herrastamme syystä tai toisesta? Monet tahot haluavat kyllä siirtää Jeesuksen ja Hänestä puhumisen marginaaliin, mutta meillä ei ole mitään syytä hävetä - päinvastoin. Jokainen ihminen on kadotettu ilman Jeesusta ja meitä ei ole kutsuttu katsomaan vain sivusta ja ajattelemaan, että omapa on asiansa. Meidät on kutsuttu julistamaan Jeesusta Pyhän Hengen voimassa sanoin ja teoin. Lähdetään siis rohkeasti liikkeelle.

Saamme voiman Jumalalta.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Antaudu!

”Kuule nyt Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle sanon. Jos antaudut, sinulle käy hyvin ja saat pitää henkesi.” (Jer. 38:20)

Jeremia välitti Jumalalta poikkeuksellisen neuvon kuningas Sidkialle. Jos hän antautuisi Babylonian kuninkaan sotapäällikölle, hän ja hänen perheensä säilyttäisivät henkensä eikä Jerusalemia tuhottaisi. Mutta ellei hän antautuisi, kaupunki poltettaisiin tuhkaksi eikä hänkään pelastuisi. Joskus antautuminen on paras vaihtoehto. Niin myös meillä. Jos antaudumme tottelemaan jotakuta, olemme juuri sen orjia, jota tottelemme. Me joko palvelemme syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon tai me suostumme antautumaan ja olemaan kuuliaiset Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon (Room. 6:16). Me emme voi koskaan voittaa omassa voimassamme taistelua syntiä vastaan, mutta jos Jeesus saa vapauttaa meidät, me olemme todella vapaita (Joh. 8:34-36). Kuullaan siis Herran ääntä ja antaudutaan Hänelle, niin meille käy hyvin ja saamme elää ikuisesti (Joh. 3:16).

Antaudutaan!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Seireenilauluja

”Kuin liattu lähde ja pilattu kaivo on hurskas, joka taipuu jumalattoman edessä.” (Snl. 25:26)

Jeesukseen uskovien periaatteita haastetaan jatkuvasti ja kovan paineen alla voi tulla kiusaus sortua kompromisseihin. Esiin tuodaan niin omia ajatuksia puoltavaa Raamatun tulkintaa, viimeisimpiä tieteen tutkimustuloksia kuin kaiken hyväksyvää suvaitsevaisuutta, mikä suvaitsee kaikkea muuta paitsi niitä, jotka ottavat Jeesuksen ja Raamatun tosissaan. Pysytään näiden ja muiden seireenilaulujen keskellä kuitenkin lujina ja rohkeina, sillä niissä ei ole mitään uutta (1. Tim. 4:1-2). Pidetään Pyhän Hengen avulla kiinni Jumalan sanan terveistä opetuksista ja säilytetään se usko ja rakkaus, jonka Jeesus Kristus saa aikaan (2. Tim. 1:13-14). Ja vaikka joutuisimme kärsimään vanhurskauden tähden, ei pelätä eikä hämmennytä, vaan pyhitetään Jeesus Kristus sydämissämme ja ollaan aina valmiit antamaan sävyisä vastaus niille, jotka haastavat periaatteemme (1. Piet. 3:14-17). Ei taivuta, mutta rakastetaan. 

Maailma tarvitsee meitä.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Ulkoruokinnassa

Parempi talossa

”Parempi katolla taivasalla kuin talossa toraisan vaimon kanssa.” (Snl. 25:24)

Salomo kirjoitti sananlaskun todennäköisesti oman kokemuksensa perusteella. Keskusteluilmapiiri sisätiloissa oli ilmeisesti kiristynyt sen verran, että hän näki parhaaksi paeta palatsinsa katolle katselemaan tähtitaivasta. Riitaan ja erimielisyyteen tarvitaan yleensä kaksi, joten Salomollakin oli varmaan oma osansa tilanteessa. Pakenemisen sijaan parempi vaihtoehto olisi ollut syntyneen tilanteen kohtaaminen ja riidan sopiminen. Kristityt avioparit on kutsuttu alistumaan toistensa tahtoon Kristusta totellen. Miehellä ja vaimolla on omat paikkansa ja tehtävänsä avioliitossa, mutta miehiä kehotetaan rakastamaan vaimojaan samalla tavoin kuin Kristus rakasti seurakuntaa - antamalla henkensä sen puolesta (Ef. 5:21-25). Miehen tulee ottaa oma paikkansa ja vastuunsa parisuhteesta, sillä vaikea tilanne tai riita ei ratkea sillä, että mies pakenee katolle, autotalliin tai keilahalliin. Otetaan ensimmäinen askel ja sovitaan erimielisyydet ennen kuin aurinko laskee (Ef. 4:26).

Parempi talossa.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Mahdotonta?

”Sinä tiedät, että minä olen Herra, kaikkien luotujen Jumala. Onko minulle mikään mahdotonta?” (Jer. 32:27)

Jumala esittää Jeremialle retorisen kysymyksen, jonka vastaukseen meidänkin on helppo yhtyä. Hän on maan ja taivaan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja ja kaikkien luotujen Jumala. Hänelle ei ole mikään mahdotonta. Mutta mitä vastaamme, jos meiltä kysytään, onko jotain, mitä Jumala ei voi tehdä kauttamme? Uskallammeko edelleen sanoa, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta? Jos katsomme pelkästään itseemme kaikkine puutteineen, me epäröimme. Mutta jos katsomme Jeesukseen ja ymmärrämme, että Hän asuu meissä Pyhän Henkensä kautta, voimme nähdä asian toisin. Kolmiyhteinen Jumala tekee työtään meissä ja meidän kauttamme, sillä meissä uskovissa vaikuttaa sama mittaamaton ja väkevä voima, jota Jumala osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista (Ef. 1:19-20). Saamme lähteä rohkeasti liikkeelle ja muistaa, että se, mikä on mahdotonta ihmiselle, on mahdollista Jumalalle (Matt. 19:26).

Et ole mahdoton.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Esirukouksen aika

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta.” (1. Tim. 2:1)

Jeesuksen omina meitä kehotetaan kiittäen rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta. Aivan kaikkien. Ystävien, sukulaisten, ventovieraiden, työtovereiden, vihamiesten, naapureiden, uskonveljien ja -sisarten puolesta. Meidän tulee rukoilla hallitsijoiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti (2:2). Poliittisesta kannastamme riippumatta saamme rukoilla hallituksen, eduskunnan ja tasavallan presidentin puolesta, jotta Jumala antaisi heille viisautta tehdä oikeita päätöksiä ja johtaa kansaamme oikeaan suuntaan. Saamme rukoilla piispojemme puolesta, jotta Jumala antaisi heille rohkeutta pitää kiinni Raamatun sanasta ja johtaa kirkkoamme noudattamaan Jumalan tahtoa kaikessa. Unohdetaan hetkeksi valittaminen ja pahan puhuminen ja aletaan sen sijaan rukoilla ja siunata kaikkia ihmisiä, sillä siihen meidät on kutsuttu (1. Piet. 3:9).

Rukouksessa on voimaa.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Parhain päin

”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.” (Jer. 29:7)

Profeetta Jeremia lähetti Babyloniassa pakkosiirtolaisuudessa oleville papeille, profeetoille ja koko kansalle (29:1), jossa hän kehotti heitä toimimaan ja rukoilemaan sen kaupungin puolesta, johon Herra oli siirtänyt heidät. Vaikka heidät oli siirretty vasten tahtoisesti uuteen paikkaan, koti-ikävä vaivasi ja haaveena oli paluu kotiin, tuli siunata sen hetkistä asuinpaikkaa ja jatkaa elämää normaalisti (29:5-6). Jeesuksen omat ovat taivaan kansalaisia (Fil. 3:20), jotka eivät kuulu maailmaan, koska Jeesus on valinnut heidät omikseen (Joh. 15:19). Meidän ei tule silti antaa maailman mennä menojaan, sillä me olemme maailman valo ja maan suola (Matt. 5:13-16). Me saamme toimia kaikessa kaupunkiemme ja maamme parhaaksi. Saamme myös rukoilla, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:1-4).

Ollaan siunaukseksi.

torstai 15. joulukuuta 2016

Vauhtia hommaan

”Rukoilkaa puolestamme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja pääsisi muualla samaan kunniaan kuin teidän keskuudessanne.” (2. Tess. 3:1)

Jos haluamme nähdä maassamme hengellisen herätyksen, meidän tulee alkaa rukoilla ja tehdä työtä sen eteen. Paavali tiesi, että rukous on tärkein asia, kun on kyse evankeliumin eteenpäin menemiseksi. Hän kehottaa rukoilemaan joka hetki Hengen antamin voimin (Ef. 6:18). Hän pyytää rukoilemaan, että Jumala avaisi oven sanan julistamiseen (Kol. 4:3) ja että sana leviäisi nopeasti. Meidän on turha voivotella, kuinka asiat menevät huonommaksi ja kuinka vaikeaa evankelioimistyö on. Käännetään mieluummin katseemme Jumalaan ja Hänen rajoittamattomaan voimaansa ja pyydetään läpimurtoa, jotta sana leviäisi nopeasti. Paavali tiesi myös, että Jeesus on käskenyt meidän tehdä kaikista ihmisistä opetuslapsia (Matt. 28:19). Siksi hän oli tehnyt kaiken mahdollisen pelastaakseen edes muutamia (1. Kor. 9:22). Otetaan mallia Paavalista ja tartutaan toimeen.

Rukoillaan ja lähdetään liikkeelle.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Neuvonpidossa

”Jos he olisivat olleet läsnä ja kuulleet, mitä minä päätin tehdä, he julistaisivat kansalleni minun päätökseni.” (Jer. 23:22)

Jumala puhui Jeremian kautta kovia sanoja vääristä profeetoista ja se oli todella tarpeen, sillä he julistivat Jumalan nimessä silkkaa valhetta. He julistivat omia pettäviä kuvitelmiaan ja kopioivat toistensa puheita ja julistivat niitä Jumalan sanana. Jumala ei ollut lähettänyt heitä, eikä ollut antanut heille tehtävää, joten heistä ei ollut kansalle mitään hyötyä (23:25-32). Tilanne olisi ollut aivan toinen, jos he olisivat viipyneet Herran kasvojen edessä rukoillen ja kuunnellen, mitä Hän halusi heidän puhuvan. Heidän sanansa ei olisi silloin turruttanut kansaa väärään turvallisuuteen, vaan olisi johtanut sen parannukseen (23:22). Saamme ja itse asiassa meidän täytyy itsekin tulla Herran kasvojen eteen, jotta osaisimme kertoa ihmisille oikealla tavalla Jeesuksesta. Ei tuomiten, vähätellen, paaduttaen tai sanaa vesittäen, vaan Hengessä ja totuudessa niin, että ihmiset kääntyvät ja uskovat hyvän sanoman (Mark. 1:15).

Lähestytään Jumalaa.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Kirkastettua tavaraa

”Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen nimeä ja hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti.” (2. Tess. 1:12)

Meillä on Jumalan lapsen identiteetti (Room. 8:15), sillä me olemme syntyneet vedestä ja Hengestä uuteen elämään (Joh. 3:5). Olemme uusia luomuksia Kristuksessa (2. Kor. 5:17) ja uudistumme jatkuvasti oppiaksemme tuntemaan Herramme paremmin ja tullaksemme enemmän Hänen kaltaisikseen (Kol. 3:10). Jumala vahvistaa Pyhän Henkensä voimalla meitä ja meidän haluamme hyvään, Jumalan tahdon mukaiseen elämään ja saattaa päätökseen teot, jotka todistavat uskostamme (1:11). Näin me loistamme tässä maailmassa kuin tähdet taivaalla (Fil. 2:15), Jeesuksen nimi tulee kaikessa kirkastetuksi ja Hän kirkastaa myös meidät. Ja tuo kirkkaus on jotain niin ylivoimaista, että sen rinnalla himmenee kaikki muu. Ei siis yritetä peitellä armosta annettua kirkkautta, vaan tunnustaudutaan rohkeasti Jeesuksen seuraajiksi (2. Kor. 3:10-12). 

Olet maailman valo.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pidetään hyvä

”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” (1. Tess. 5:21)

Koetteleminen on haastavaa, sillä helposti voi käydä niin, että koettelun lähtökohtana ovat ennemminkin omat ennakkoluulot ja kokemukset yli- tai alilyönteineen kuin Jumalan sana (Apt. 17:11-12). On helppoa syyttää muita asiayhteydestään irroitettujen Raamatun jakeiden käyttämisestä ja puolustaa samalla omaa kantaansa käyttämällä asiayhteydestä irroitettuja jakeita. Sosiaalinen media tarjoaa otollisen maaperän koettelemiselle, sillä ajatukselle kuin ajatukselle löytyy välittömästi kannattajajoukot peukkuineen. Someraivon keskellä voikin sitten helposti unohtua yksi jos toinenkin Raamatun ohje (Matt. 18:15-17) ja lopulta saatamme sortua samaan, mistä toisia arvostelemme. Ajassamme tarvitaan koettelemista ja kaikkea tulee voida koetella - myös koettelijoita. Tehdään tämä kaikki kuitenkin rakentavasti ja rakkaudellisesti. Varotaan sammuttamasta Henkeä (5:19) ja yritetään pitää se, mikä on hyvää. 

Pyritään hyvään.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Miellyttävä elämä

”Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin.” (1. Tess. 4:1)

Jeesuksen opetuslapsen elämään kuuluu laadullinen kasvu, sillä Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään maailmallisten himojen ohjaaman jumalattoman elämäntavan (Tiit. 2:12). Jumalan tahto näet on, että me pyhitymme eläessämme Jeesuksen omina (4:3). Kun suostumme Jeesuksen hallintavaltaan elämässämme ja sallimme Pyhän Hengen tehdä meissä työtään, elämme Jumalan mielen mukaan ja Hän muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisuuteen (Room. 8:29). Me voimme olla toinen toisillemme malleina ja rohkaisijoina siinä, miltä todellinen opetuslapseus ja kokosydäminen Jeesuksen seuraaminen näyttää. Vaikka kasvuprosessimme ei tulekaan täydelliseksi täällä ajassa, saamme kuitenkin pyrkiä yhä parempaan (4:1). Se, että uskomme näkyy muuttuneena elämänä, on voimallinen todistus Jumalan muutosvoimasta myös niille, jotka eivät vielä usko (1. Piet. 2:12).

Eletään niin kuin opetamme.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Lisää rakkautta

”Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan.” (1. Tess. 3:12)

Rakkaus on tärkeää, kohdistuipa se sitten toisiin uskoviin tai niihin, jotka eivät vielä ole Jeesuksen omia. Rakkaus toisia uskovia kohtaan on sekä tuntomerkki että voimallinen todistus siitä, että olemme Jeesuksen opetuslapsia (Joh. 13:34-35). Tarvitsemme myös lisääntyvää rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan, sillä vihaiset ja takakireät Jeesuksen seuraajat eivät anna oikeaa kuvaa rakastavasta ja armollisesta Jumalasta. Rakkaus ei kuitenkaan turhenna totuutta, mutta ilman rakkautta totuudesta tulee kovuutta, joka työntää ihmisiä kauemmas Jumalasta, vaikka tarkoituksemme olisi päinvastainen. Rakkautemme toisia kohtaan voi kasvaa vain silloin, kun olemme itse kohdanneet Hänet, joka on rakkaus. Kaiken rakkautemme lähtökohtana on se, että Jumala on rakastanut ensin meitä ja lähettänyt Jeesuksen meidän syntiemme sovitukseksi (1. Joh. 4:7-10). Me olemme armahdettuja ja rakastettuja.

Rakastetaan ihmisiä Jeesukselle.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Toimivaa uskoa

”Usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa.” (1. Tess. 1:3)

Ilosanoma Jeesuksesta ei ollut pelkkää puhetta ja hyvin muotoiltuja lauseita, kun se saapui Tessalonikaan (1:5). Pyhä Henki avasi ihmisten sydämet evankeliumille ja Jumalan voima muutti heidän elämänsä, kun apostolit julistivat sanaa rohkeasti. Uusi elämä Jeesuksen opetuslapsina ja Pyhän Hengen voimassa sai aikaan sellaisen muutoksen, että heidän uskonsa tultiin tuntemaan laajalla alueella (1:8). Usko Jeesukseen näkyy ja kuuluu. Se ei jähmetä meitä paikoillemme kirkon penkkeihin neljän seinän sisään, vaan se saa meidät toimimaan ja näkemään vaivaa, että mahdollisimman moni pääsisi osalliseksi Jumalan ihmeellisestä armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Saako usko meidät toimimaan ja otammeko Jeesuksen niin tosissaan, että siitä puhutaan kylillä? Annetaan Pyhän Hengen sytyttää ja innostaa meitä Jumalan sanan kautta. Aletaan toimia Hänen voimassaan niin, että Jumalan valtakunta saa tulla näkyväksi siellä, missä ikinä olemmekaan. Lähdetään rohkeasti liikkeelle odottaen, että Herra vaikuttaa kanssamme ja vahvistaa sanan sitä seuraavien merkkien kautta (Mark. 16:20).

Usko toimii.

torstai 8. joulukuuta 2016

Sopivasti

”Käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne.” (Kol. 4:5)

Meitä ei ole kutsuttu Jeesuksen omina elämään vain omaa elämäämme ja katselemaan tyynesti, kun ympärillämme olevat ihmiset ovat matkalla iankaikkiseen kadotukseen ilman Jeesusta. Ei! Me olemme Kristuksen lähettiläitä siellä, missä olemme ja meitä rohkaistaan käyttämään hyväksemme jokainen sopiva hetki kertoa uskostamme Jeesukseen ja kutsua muitakin Hänen opetuslapseuteen. Ja sopivia hetkiä kyllä avautuu, kun alamme rukoilla, että Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen, niin että saisimme puhua Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Saamme pyytää itsellemme myös taidollisuutta tähän, että osaisimme puhua niin kuin meidän pitäisi (4:3-4). Meitä ei ole kutsuttu pahoinpitelemään ihmisiä sanoillamme, vaan suostuttelemaan ihmisiä sovintoon Jumalan kanssa. Kun näemme jokaisen ihmisen ympärillämme Jumalan luomina ainutlaatuisina yksilöinä, voimme kohdata heitä rakkaudella, ystävällisesti puhuen ja sopivalla tavalla ilosanomaa julistaen (4:6).

Tunnetaan Hänet ja tehdään Häntä tunnetuksi.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Armon lähettiläät

”Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13)

Mistä tunnistat Jeesukseen uskovan? Sydämellisestä armahtavaisuudesta? Ystävällisyydestä? Nöyryydestä? Lempeydestä? Kärsivällisyydestä? (3:12) Olisimmeko ajatelleet ensimmäisenä näitä ominaisuuksia? Emme välttämättä, eikä varmaan moni ulkopuolinenkaan. Valitettavan usein me uskovat edustamme aivan toisenlaista julkisuuskuvaa. Olemme kovia, armottomia, vihamielisiä ja ryppyotsaisia joka suuntaan sormellaan heristelijöitä, vaikka meidän pitäisi tulla toimeen keskenämme ja antaa anteeksi toisille, vaikka meillä olisi moittimisen aihettakin (3:13). Armahtavan mielenlaadun omaksumista voi helpottaa se, kun muistaa, ettei Jumala ole pelastanut ketään meistä hyvien tekojen tähden, vaan pelkästä armosta (Tiit. 3:5). Annetaan siis Pyhän Hengen uudistaa meitä jatkuvasti, jotta oppisimme tuntemaan yhä paremmin Herraamme ja saisimme tulla yhä enemmän Hänen kaltaisekseen (3:10). 

Ollaan armon lähettiläitä.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Valitaan oikein

"Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.” (Jer. 6:16)

Israelin kansa tiesi oikean, Jumalan viitoittaman tien, mutta he kieltäytyivät kulkemasta sitä ja valitsivat mieluummin elämälleen omat polkunsa. He elivät erossa Jumalasta, mutta uskottelivat itselleen valheellisin hokemin, että suhde oli kunnossa (7:8-11). Katsommeko me, minne olemme menossa? Kelpaako meille vanha, luotettava ja totuuteen perustuva tie, josta löydämme rauhan ja levon sielullemme? Kun tunnemme Jeesuksen Kristuksen, meidän ei tarvitse etsiä hengellisyyttä elämäämme mistään muualta. Jeesus yksin antaa meille todellisen elämän, koska Hän on elämä (Joh. 14:6). Hänessä on kaikki tiedon ja viisauden aarteet kätkettynä (Kol. 2:3). Jeesuksessa on itse asiassa kaikki, mitä tarvitsemme, sillä Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään ja Hänen yhteydessään olemme tulleet tästä täyteydestä osallisiksi (Kol. 2:9-10). 

Jeesus on oikea tie.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Nouse ja loista

"Kristus teissä kirkkauden toivo." (Kol. 1:27)

Kristus meissä ja meidän keskellämme. Miten häikäisevän kirkas onkaan tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus? Se on jotain niin valtavaa, että meidänkin on vaikea uskoa sitä, mutta niin se vaan nyt on: Kristus asuu meissä ja on kirkkauden toivo kaikille niille, joiden parissa me olemme ja vaikutamme. Pitäisikö meidän, jotka kutsumme itseämme Jeesuksen opetuslapsiksi ja uskoviksi, antaa Pyhän Hengen kirkastaa meille tämä huikaiseva totuus? Ja kun alamme oivaltaa, mistä on kyse, antaisimme Jeesuksen kirkkauden loistaa ja alkaisimme elää kutsumuksemme mukaista elämää. Ihmiset ympärillämme tarvitsevat enemmän kuin koskaan elämänsä pimeyteen, toivottomuuteen ja rakkaudettomuuteen kosketusta taivaasta. Annetaan siis uskomme näkyä lohduttavina sanoina, rakkaudellisina tekoina ja vastaväitteet hiljentävinä tunnustekoina. Tämän kaiken saamme tehdä Hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa meissä (1:29).

Jumalan kansa - nouse ja loista.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Palaa takaisin

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, minä parannan teidät luopumuksestanne!” (Jer. 3:22)

Vaikka Israelin kansa oli kulkenut vääriä teitä unohtaen Jumalan, Jumala kutsui heitä armossaan ja rakkaudessaan palaamaan takaisin, jotta saisi uudistaa heidän uskonsa. Kuinka moni Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettu mahtaakaan olla Israelin kansan tavoin kaukana luopumuksen tiellä ilman elävää suhdetta Herraansa? Maailman henki näet valtaa ihmisen sydämen, ellei Pyhä Henki saa hoitaa häntä Kristuksen yhteydessä seurakunnassaan. Kuten Jumala toimi Israelin kansan kohdalla, Hän toimii samoin meidän kanssamme: Hän kutsuu meitä palaamaan takaisin luokseen. Silloin kun elämässämme on aika, jolloin koemme Jumalan kutsuvan meitä, ei paeta, vaan otetaan Jumalan armo vastaan, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1). Saamme israelilaisten tavoin sanoa: "Herra, me tulemme luoksesi, sillä sinä olet meidän Jumalamme."

Palaa takaisin.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Mahdolliset odottavat

”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13)

Jeesuksessa Kristuksessa meillä on kaikki, mitä tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen (2. Piet. 1:3). Paavali oppi kokemuksen kautta, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa (2. Kor. 12:9). Hän kesti kaiken elämässään Jeesuksen avulla, joka antoi hänelle voimaa. Meidänkään ei tarvitse, emmekä edes voi, selvitä yksin, sillä tuo sama, mittaamaton voima on myös meidän apumme (Ef. 1:19). Selviämme Paavalin tilanteessa kuin tilanteessa, koska Jeesus vuodattaa meihin Pyhän Hengen voimaa. Meidän ei tarvitse juuttua ympäröiviin olosuhteisiin, elämän ja työn vaikeuksiin tai omaan heikkouteemme. Meidän ei tarvitse olla myöskään huolissamme mistään (4:6-7). Saamme nostaa katseemme itsestämme Jeesukseen Kristukseen, joka voi tehdä meissä vaikuttavalla voimallaan monin verroin enemmän kuin me ikinä osaamme edes pyytää tai ajatella (Ef. 3:20). Saamme lähteä liikkeelle Hänen voimassaan tekemään tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut (Ef. 2:10).

Mahdolliset odottavat meitä.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Matka jatkuu

”Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.” (Fil. 3:16)

Moni jättää matkan kesken syystä tai toisesta. Joku väsyy omin voimin yrittämiseen ja pettyy itseensä. Toinen puolestaan kiintyy liikaa tähän maailmaan ja sen viettelyksiin. Paavali tiesi olevansa monella tavalla vajavainen - kuten jokainen meistä. Hän tiesi, ettei ollut vielä saavuttanut päämäärää tai tullut täydelliseksi, mutta hän pyrki kaikin voimin saavuttamaan sen, koska kuului Jeesukselle Kristukselle (3:12). Hän ei puutteistaan huolimatta jättänyt matkaansa kesken, vaan päinvastoin kehottaa muitakin jatkamaan eteenpäin kompuroinnista huolimatta. Tekosyiden ja selittelyjen sijaan saamme elää Pyhän Hengen voimassa todeksi sen, minkä jo olemme oppineet luottaen, että Jumala saattaa aloittamansa hyvän työn päätökseen (1:6). Noudatetaan Paavalin antamaa esimerkkiä ja otetaan oppia toisista uskovista, jotka haluavat kasvaa uskossaan ja haluavat mennä eteenpäin (3:17).

Jatketaan matkaa.

torstai 1. joulukuuta 2016

Kutsu taisteluun

”Te, jotka huudatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa!” (Jes. 62:6)

Jesajan sydän oli täynnä intoa ja paloa kansansa puolesta. Hän halusi nähdä Jumalan puuttuvan ja toteuttavan hyvät suunnitelmansa, joten hän kehotti muureille asetettuja vartijoita huutamaan herpaantumatta Herran puoleen, kunnes tämä vastaisi (62:6-7). Kaipaammeko me Jumalan tahdon tapahtumista ja Hänen valtakuntansa ilmestymistä myös maan päällä niin kuin taivaassa? Saako tuo kaipaus meidät huutamaan Herran puoleen hellittämättä? Murtumaan kadotukseen matkalla olevien puolesta? Pyytämään, että Hänen tahtonsa tapahtuisi kodeissamme, perheissämme, oppilaitoksissamme, taloyhtiöissämme, työpaikoillamme ja seurakunnissamme? Kaipaamaan koko sydämestä herätyksen näkemistä? Anomaan, että Hänen valtakuntansa murtautuisi esiin kaupungeissamme? Rukoilemaan varmana siitä, että Jumala ei viivytä apuaan valituiltaan, jotka huutavat Häntä avuksi päivin ja öin? Mutta löytääkö Hän uskoa? (Luuk. 18:7-8).

Oletko valmis rukoustaisteluun?