”Te, jotka huudatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa!” (Jes. 62:6)
Jesajan sydän oli täynnä intoa ja paloa kansansa puolesta. Hän halusi nähdä Jumalan puuttuvan ja toteuttavan hyvät suunnitelmansa, joten hän kehotti muureille asetettuja vartijoita huutamaan herpaantumatta Herran puoleen, kunnes tämä vastaisi (62:6-7). Kaipaammeko me Jumalan tahdon tapahtumista ja Hänen valtakuntansa ilmestymistä myös maan päällä niin kuin taivaassa? Saako tuo kaipaus meidät huutamaan Herran puoleen hellittämättä? Murtumaan kadotukseen matkalla olevien puolesta? Pyytämään, että Hänen tahtonsa tapahtuisi kodeissamme, perheissämme, oppilaitoksissamme, taloyhtiöissämme, työpaikoillamme ja seurakunnissamme? Kaipaamaan koko sydämestä herätyksen näkemistä? Anomaan, että Hänen valtakuntansa murtautuisi esiin kaupungeissamme? Rukoilemaan varmana siitä, että Jumala ei viivytä apuaan valituiltaan, jotka huutavat Häntä avuksi päivin ja öin? Mutta löytääkö Hän uskoa? (Luuk. 18:7-8).
Oletko valmis rukoustaisteluun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti