”Leikkiähän se vain oli.” (Snl. 26:19)
Leikkiähän se vain oli - älä nyt leikistä suutu. Sehän oli vain vitsi - älä nyt siitä loukkaannu. On helppoa vähätellä sanomisiaan ja tekemisiään vetoamalla leikkiin tai vitsailuun silloin, kun petämme ystävän tai läheisen luottamuksen. Voimme loukata toisia vahingossa ja huomaamatta, mutta vielä pahempaa on se, jos haluamme loukata toisia tarkoituksellisesti ja peittelemme huonon käytöksemme syyttämällä toisia huumorintajuttomuudesta. Näin toimiva henkilö on sananlaskujen mukaan kuin järkensä menettänyt jousimies, joka kylvää tuhoa ympärilleen palavilla nuolilla (26:18). Sanoissamme on valtava voima! Jaakob kirjoittaa kirjeessään, kuinka voimme kielellämme kerskua ja sytyttää suuria paloja ympärillemme (Jaak. 3:5-6). Ollaan siis tarkkoja siitä, millaisia sanoja päästämme suustamme (tai kirjoitamme), sillä ei ole sopivaa, että samasta suusta lähtevät niin kiitos kuin kirouskin (Jaak. 3:9-11). Opetellaan kiittämään Herraa ja Isäämme ja siunaamaan Jumalan kuvaksi luotuja lähimmäisiämme riippumatta siitä, ansaitsevatko he sen. Aletaan näyttää hyvää esimerkkiä myös puheissamme (1. Tim. 4:12).
Aikuisten oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti