”Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin.” (Luuk. 22:32)
Jeesus kertoi, että sielunvihollinen oli tavoitellut opetuslapsia valtaansa seuloakseen heitä kuin viljaa (22:31). Se oli saanut jo Juudaksen lähtemään tielle (22:3-6), joka päättyisi lopulta hänen osaltaan huonosti (Matt. 27:5). Jeesus tiesi Pietaria odottavasta musertavasta koettelemuksesta, jolloin hän suurista luuloistaan huolimatta tulisi kieltämään Jeesuksen (22:33-34). Mutta Jeesus oli rukoillut Pietarin uskon puolesta, ettei se sammuisi. Eikä niin käynnytkään. Päinvastoin. Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki oli vuodatettu, Pietarista tuli rohkea todistaja, joka ei pelännyt tunnustaa uskoaan Jeesukseen (Apt. 4:8-10). Vihollinen tahtoo edelleen varastaa, tappaa ja tuhota (Joh. 10:10) ja se kiertää ympäriinsä kuin leijona etsien, kenet voisi niellä. Me emme ole kuitenkaan altavastaajina, sillä saamme vastustaa sitä lujina uskossa (1. Piet. 5:8-9). Emmekä me joudu tekemään sitä omassa voimassamme, sillä Henki rukoilee puolestamme (Room. 8:26) ja niin myös Jeesus, joka istuu Isän oikealla puolella (Room. 8:34).
Meitä kannetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti