”Murheenne oli Jumalan mielen mukaista.” (2. Kor. 7:9)
Paavali ei kaihtanut tarttua arkoihinkaan asioihin, jos kyseessä oli seurakunnan paras (1. Kor. 5:1-7; 2. Kor. 2:2-11). Vaikka hän saikin monet murheelliseksi kirjeellään, Paavali iloitsi siitä, että se oli saanut heidät miettimään vaellustaan ja Jeesuksen opetuslapsen elämäntapaa. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua (7:8-10). Oman synnin ja synnillisyyden kohtaaminen on aina epämukavaa - etenkin silloin, jos joku toinen huomauttaa siitä. Asetumme helposti puolustuskannalle ja selittelemme tekojamme ja valintojamme parhain päin, koska ylpeytemme estää tunnustamasta syntiä. Otetaan nuhtelu vastaan nöyrästi, vaikka se tekisikin meidät murheelliseksi, sillä se on väline kasvuumme uskossa. Puhdistaudutaan kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, tehdään parannusta synneistämme, uskotaan ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja jatketaan matkaa Hengen voimassa saattaen pyhityksemme täydelliseksi (7:1).
Se kannattaa aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti