”Jos te olisitte maailmasta, se rakastaisi omaansa.” (Joh. 15:19)
Niin. Jos olisimme maailmasta, se rakastaisi meitä. Mutta koska emme ole, maailma vihaa meitä. Jos haluamme seurata Jeesusta kokosydämisesti, joudumme elämään tämän jännitteen keskellä. Tosin osaamme kyllä elää ja toimia silläkin tavoin, että ihmiset vihaavat meitä ihan itsemme takia, mutta Jeesus ei puhu tässä siitä. Jeesus puhuu siitä vihasta ja vainosta, jota joudumme kärsimään hänen nimensä tähden (15:20-24). Ensimmäiset kristityt eivät voineet olla puhumatta siitä, mitä he olivat nähneet ja kuulleet, vaikka se tiesikin heille vaikeuksia (Apt. 4:20). Me olemme taipuvaisia etsimään maailman hyväksyntää. Emme puhu julkisesti Jeesuksesta. Teemme kompromisseja yhteyden vuoksi. Taivumme painostuksen alla. Luovumme Raamatun totuuksista. Vaikenemme uskostamme. Usein kaikki tämä tapahtuu pikkuhiljaa ja huomaamatta, ellemme ole valveilla. Muistetaan, että on tärkeämpää miellyttää Jumalaa kuin maailmaa (Apt. 5:29). Ei luovuta elävästä uskosta, vaan ollaan Pyhän Hengen voimassa valona ja suolana, vaikka se maksaisi.
Ja se maksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti