”Jumalani, olen häpeissäni enkä rohkene kohottaa kasvojani sinun puoleesi, Jumalani, sillä meidän pahat tekomme ovat nousseet päämme yli ja syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti.” (Esra 9:6)
On surullista, kun kokonainen kansakunta luopuu pala palalta Jumalan sanan varaan rakennetuista elämää kunnioittaviata periaatteista ja kääntää selkänsä Jumalalle. Synnin sokaisemana tehdään päätöksiä, joiden kauaskantoisia vaikutuksia ei osata edes kuvitella ja näin vaikutetaan haitallisesti myös tuleviin sukupolviin. Esra oli pappi ja johtaja, joka ei pelkästään tuntenut Jumalan sanaa, vaan uskoi ja eli sitä todeksi. Kun hänelle paljastui kansansa synti ja sen mukanaan tuomat rangaistukset, hän nöyrtyi Herran edessä ja rukoili kansansa puolesta (9:6-15). Kansan tila kosketti häntä syvästi ja hän rukoili julkisesti maahan heittäytyneenä ja itkien kansan syntejä tunnustaen ja johti kansansa Takaisin Jumalan yhteyteen (10:1). Missä ovat meidän kansamme Esrat? Kirkonmiehet ja hengelliset johtajat, jotka laittavat itsensä likoon, ettei kansamme tuhoutuisi moraalisesti ja hengellisesti? Ellei heitä löydy, me voimme elää Jumalan tahdon mukaan (1. Piet. 4:1-2) ja rukoilla kansamme puolesta (1. Tim. 2:1-2).
Herra, pelasta Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti