”Tietäkää, rakkaat veljeni, että jokaisen ihmisen tulee olla nopea kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan.” (Jaak. 1:19)
Kaikilla on valtava tarve saada oma äänensä kuulumaan, oli sitten kyse ajatuksista, ideoista, päätöksistä, mielipiteistä, Raamatun tulkinnasta tai teologiasta. Ja jollei ääni muuten kuulu, sitä korotetaa ja lopuksi pahimmillaan karjutaan naama punaisena. Mitä enemmän puhumme itse ja mitä vähemmän kuuntelemme toisia, sitä helpommin kauttamme välittyy viesti, että vain meidän omat ajatukset ovat tärkeitä. Jumala kehottaakin meitä toimimaan juuri päinvastoin. Mitä maailmassa tapahtuisikaan, jos jokainen meistä kuuntelisi enemmän kuin puhuu? Ymmärtäisimmekö toisiamme paremmin kodeissa, työpaikoilla ja seurakunnassa? Olisiko meillä vähemmän väärinymmärryksiä, loukkaantumisia, riitaa ja vihaa? Mitä jos ajattelisimme enemmän toisten parasta ja opettelisimme kuuntelemaan heitä enemmän? Mitä jos alkaisimme tietoisesti tarkkailemaan itseämme, kuinka paljon puhumme ja kuinka paljon kuuntelemme?
Kokeilemisen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti