”Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)
Näihin Jeesuksen sanoihin vedotaan usein perusteluna sille, miksei uusia ihmisiä tule uskoon tai miksi on turha käyttää aikaa evankelioimistyöhön. Kyseessä on näköharha. Vaikka meidän keskuudessamme ei ole suuria herätyksiä, toisaalla maailmassa ihmisiä tulee jatkuvasti ihmisiä uskoon, he tekevät parannuksen ja heidät kastetaan. Jeesuksen sanat liittyvät kuitenkin vertaukseen, jonka hän kertoi opetuslapsilleen opettaakseen heille, kuinka heidän tuli aina rukoilla lannistumatta (18:1-7). Jeesuksen kysymys tarkoittaa asiayhteydessään sitä, löytääkö hän palatessaan seurakunnan, joka rukoilee kestävästi ja palavasti luottaen, että rukoukset kuullaan ja niihin vastataan. Rukous ei ole pakkopullaa, vaan se on lapsen läheistä yhteyttä Isään Pyhän Hengen kautta ja Jeesuksen nimessä. Meidän ei tarvitse yrittää selvitä elämästämme omin voimin, vaan me saamme lähteä jokaiseen päivään Herran kasvojen edessä viipyen ja rukoillen ja saamme kulkea jokaisen hetken rukoillen.
Herra, opeta meitä rukoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti