”Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” (Luuk. 11:52)
Eräs fariseus pyysi Jeesusta luokseen aterioimaan ja ihmetteli kovasti, kun Jeesus ei suorittanut rituaalisia pesuja ennen ateriaa. Silloin Jeesus alkoi nuhdella kovin sanoin sekä uskonnollisia fariseuksia että lainopettajia, joille ulkoiset muodot olivat tärkeämpiä kuin sisäinen elämä. Heidän tekopyhä uskonnollisuutensa osoitti, etteivät he olleet itse sisällä Jumalan valtakunnassa, mutta heidän tiukat sääntönsä saivat aikaan myös sen, että ne estivät sisälle meneviä pääsemästä sinne (11:37-52). Mitähän Jeesus ajattelisi meidän toiminnastamme? Muodostavatko meidän kirkolliset tapamme ja käytäntömme esteen seurakunnasta vieraantuneelle ihmiselle? Törmääkö hän ensin vuosisataisesta perinteestä nousevaan seurakuntakulttuuriin, vaikka haluaisi kohdata Jeesuksen? Asetammeko me sellaisia vaatimuksia, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä Raamatun kanssa? Onko ulkoisista muodoista tullut meille tärkeämpää kuin Pyhän Hengen synnyttämästä elämästä?
Raivataan turhat esteet pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti