”Tämän hän teki opettaakseen Israelin uudet sukupolvet käymään sotaa.” (Tuom. 3:2)
Jumala antoi joidenkin kansojen jäädä asuinsijoilleen, jotta etenkin ne oppisivat taistelemaan, jotka eivät olleet koskaan joutuneet kokemaan sotaa (3:1-2). Uudet sukupolvet tarvitsivat käytännön koulutusta, sillä kaikkia taitoja ei voi oppia lukemalla tai kuulemalla kertomuksia toisten seikkailuista, taisteluista ja voitoista, vaan parhaiten oppii tekemällä itse. Sama pätee myös Jeesuksen opetuslapsen elämään. Me voimme lukea innostavia kirjoja ja kuunnella loistavia opetuksia niin rukouksesta ja paastosta, palvelemisesta ja todistamisesta kuin Pyhän Hengen johdatuksesta ja armolahjoista. Me voimme sanoa olevamme Jeesuksen seuraajia, mutta jos emme tee koskaan, mitä Jeesus teki, me emme todellisuudessa seuraa häntä ja hänen antamaansa esimerkkiä. Opetuslapsen elämäntapaa ei voi harjoittaa pelkästään nojatuolissa istuen. Sen tähden tarvitaan niitä Jeesuksen seuraajia, jotka omalla esimerkillään opettavat uudet sukupolvet käymään hengellistä sotaa taivaallisin asein.
Käytäntö on paras opettaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti