”Te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra.” (1. Kor. 5:2)
Korintin seurakunnassa oli sellaista syntiä, mitä ei tavattu edes pakanakansojen parissa (5:1). Ongelmana ei ollut synti, sillä Jeesus voitti synnin kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan ja pesee verellään puhtaaksi jokaisen, joka tunnustaa syntinsä (1. Joh. 1:9). Ongelma oli siinä, että sillä pöyhkeiltiin sen sijaan, että synti olisi sanottu synniksi ja siitä olisi tehty parannusta. Paavali muistuttaakin korinttilaisia siitä, kuinka vaarallista synnin suosiminen on ja kehottaa seurakuntaa puhdistautumaan siitä (5:4-7). Meidät on kutsuttu elämään Hengen voimassa pyhää elämää (1. Piet. 1:14-16). Meidän tulee rohkaista toinen toisiamme, ettei kukaan lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi (Hepr. 3:13-14). Mutta uskallammeko nuhdella rakkaudellisesti uskonveljeä tai -sisarta synnissä elämisestä ja kehottaa häntä tekemään parannuksen? Pitäisi uskaltaa. Mutta ennen kaikkea tulee tunnustaa omassa elämässä oleva synti, kääntyä ja tehdä parannusta siitä.
Ei suosita syntiä elämässämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti