”Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä.” (1. Kor. 9:16)
Laulu Yhdeksänkymmentäyhdeksän maalaa lohduttoman kuvan sananjulistajista. "Tässä maassa paimen laskee lampaitaan lämpimässä tarhassaan, rauhassa käy nukkumaan. Yksi lammas on tallella tarhassa, toiset ulkona hajallaan, mutta paimenta ei se kiinnosta, kun saa palkkansa ajallaan. Yksi lammas on lämmössä nuotion, syö ruohonsa vihreän, mutta eikö se huoleta ketään, missä on ne yhdeksänkymmentä yhdeksän?" Laulun tarkoitus on herätellä meitä miettimään, mikä on työntekomme perimmäinen motiivi? Teemmekö työtä vain siksi, että saamme palkan tai palkkion ajallaan, vaikka kirkkosalit kumisisivat tyhjyyttään vai siksi, että Kristuksen rakkaus pakottaa meitä tekemään kaikkemme, jotta löytäisimme ne, jotka eivät vielä tunne Jeesusta (2. Kor. 5:14)? Jumalan valtakunnan työntekijöillä on oikeus saada työstään palkkaa, mutta Paavali ei vaatinut sitä itselleen, sillä hänen oli pakko julistaa evankeliumia - maksettiinpa työstä tai ei (9:4-15).
Etsitään kadonneet - maksettiinpa siitä tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti