”Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.” (Jes. 58:4)
Todellinen elämä uskossa on enemmän kuin ulkoiset uskonnolliset rituaalit. Vaikka kansa kävi kirkossa ja paastosi, he eivät oivaltaneet kaikkein tärkeintä - elävää suhdetta Jumalaan. He olivat kyllä etsivinään Jumalaa päivästä päivään ja kyselivät tietoa Hänen teistään, mutta paastopäivinäkin he etsivät vain omaa etuaan (58:2-3). Jumala näki heidän hurskaan esityksensä läpi ja kutsui kansaa toisenlaiseen paastoon, joka näkyisi aitona myötätuntona köyhiä, avuttomia ja taakoitettuja kohtaan (58:5-6). Me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden, mutta uskostamme puuttuu jotain, ellei se kosketa, vaikuta ja tavoita muita. Usko ei ole pelkästään henkilökohtaista, sisäistä kasvua, vaan se tulee näkyväksi arjen keskellä rakkautena ja myötätuntona. Mitä tahansa teemmekin sanoin tai teoin, tehdään kaikki Jeesuksen nimessä ja Jumalan kunniaksi (1. Kor. 10:31).
Aito elämä koskettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti