”Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani.” (2. Kor. 11:30)
Kuinka usein tulemmekaan sanoneeksi, kuinka rankkaa elämä on? Vastuut painavat niin työssä kuin seurakunnassa, kalenteri on täyteen buukattu ja jotenkin pitäisi saada elämää kevennettyä. Usein kuultua elämän kiireellä kerskailua - eikö totta. Paavalilla, jos kenellä piti kiirettä. Hän oli raatanut kovemmin kuin moni muu. Hän oli ollut vankilassa ja häntä oli ruoskittu ylenmäärin. Hän oli ollut monta kertaa kuolemanvaarassa. Hän oli haaksirikkoutunut kolme kertaa, oli ajelehtinut vuorokauden meressä ja oli ollut vaarassa hukkua. Hän oli ollut yhtenään matkoilla, valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa ja palellut vähissä vaatteissa. Hän oli ollut vaarassa kaupungeissa ja niiden ulkopuolella niin tuttujen kuin tuntemattomien joukossa. Kaikkien näiden hankaluuksien keskellä, häntä painoi lisäksi huoli kaikista seurakunnista, joiden hyväksi hän oli nähnyt vaivaa (11:23-28). Mutta Paavali ei valittanut, vaan kerskui heikkoudestaan, jotta häneen asettuisi Kristuksen voima. Hän oli heikkona voimakas (12:9-10).
Niin olemme mekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti