Filippos julisti Samarian pääkaupungin asukkaille sanomaa Jeesuksesta (8:5). Herra toimi hänen kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä - kuten oli luvannut (Mark. 16:20). Sekä Filippoksen sanat että hänen tekemänsä tunnusteot saivat ihmiset sankoin joukoin liikkeelle. He saivat kuulla, nähdä ja kokea evankeliumin voiman. Monet vapautuivat pahoista hengistä, jotka lähtivät kovaan ääneen huutaen ja monet halvaantuneet ja rammat parantuivat (8:6-7). Ei siis mikään ihme, että kaupungissa syntyi suuri ilo sanomasta. Millainen vaikutus meillä on oman paikkakuntamme ihmisiin? Olemmeko kaventaneet ilosanoman pelkäksi tietoiskuksi antamatta ihmisille mahdollisuutta kokea Jumalan rakkautta? Julistammeko me ilosanomaa peläten, että tapahtuu jotain yliluonnollista vai julistammeko me odottaen, että Herra myös vahvistaisi sanan ihmein ja tunnusteoin (Hepr. 2:4)? Syntyykö siellä, missä me liikumme ja toimimme myönteistä liikehdintää ja iloa, kun Jumalan valtakunta tulee lähelle?
Annetaan ihmisille syytä iloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti