Metelinnostaja

”Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja.” (Apt. 24:5)

Paavali ei todellakaan jättänyt ketään kylmäksi. Kysymys ei ollut kuitenkaan siitä, että hän olisi käyttäytynyt huonosti muita kohtaan tai pyrkinyt tieten tahtoen aiheuttamaan epäjärjestystä. Hän päinvastoin teki kaikkensa, jotta hänellä olisi aina puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä (24:16). Siitä huolimatta Paavalia syytettiin metelinnostajaksi ja hänen väitettiin olevan vahingollinen kuin rutto. Miksi? Ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen oli muuttanut hänen elämänsä ja hänen sydämensä paloi halusta julistaa

evankeliumia kaikille ja kaikkialla (1. Kor. 9:16). Olemmeko pyrkineet tekemään uskosta Jeesukseen niin salonkikelpoisen asian, että olemme samalla sortuneet liialliseen varovaisuuteen ja hienotunteisuuteen? Olemmeko menettäneet makumme ja voimamme yrittäessämme miellyttää sekä maailmaa että uskonnollisia piirejä? Olisiko meidän aika julistaa rohkeasti Jeesusta ainoana tienä Isän yhteyteen (4:12) ja kehottaa ihmisiä kääntymään ja tekemään parannusta synneistä? Olisiko korkea aika saada nähdä vaivaa evankeliumin tähden (2. Tim. 1:8)?

Metelin uhallakin.