”Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.” (Apt. 17:16)
Moni tuntee tarinan sammakosta, joka laitettiin kylmään veteen kattilassa. Kun vettä alettiin lämmittää kiehuvaksi, sammakko ei tajunnut tilanteen vakavuutta ennen kuin oli liian myöhäistä ja siinä vaiheessa se ei enää kyennyt loikkaamaan turvaan, vaan kiehui hengiltä. Onko maailma ympärillämme saanut turruttaa meidät hitaasti niin, ettei meitä enää vaivaa ympärillämme olevien ihmisten suruttomuus ja monenlainen epäjumalanpalvelus? Olemmeko alkaneet vähitellen helliä syntiä elämässämme sillä seurauksella, että häpeämme hiljentää meidät? Aikamme, maailmamme ja ihmiset, joiden keskelle Jumala on meidät asettanut, tarvitsevat sitä, että uskovat tekevät parannuksen ja alkavat elää heille uskottua tehtävää todeksi. Tarvitaan Jumalan miehiä ja naisia, joiden henki kiivastuu asioista, jotka Pyhä Henki näyttää heille. Miehiä ja naisia, jotka korottavat äänensä Paavalin tavoin ja kutsuvat ihmisiä Jeesuksen yhteyteen.
Missä olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti