”Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.” (Apt. 2:47)
Rukousta. Seminaareja. Rohkaisua. Koulutustilaisuuksia. Temppuja. Konsertteja. Etsijäystävällisyyttä. Monet kirkot ja seurakunnat eri puolilla maailmaa pohtivat kuumeisesti ja tekevät suunnitelmia, kuinka saisivat enemmän ihmisiä mukaan toimintaan. Osa on huolissaan ensi sijaisesti tilastoista ja jäsenmääristä, osa on aidosti huolissaan ihmisten pelastumisesta. Alkuseurakunnan ei tarvinnut noita kysymyksiä murehtia, kun Jumala lisäsi heidän joukkoonsa päivittäin niitä, jotka pelastuivat. Seurakunta oli puoleensavetävä monestakin syystä. Jeesukseen uskovat pysyivät apostolien opetuksessa kasvaen Jumalan sanan tuntemisessa. He kokivat keskinäistä yhteyttä kokoontuessaan rukoilemaan, aterioimaan ja viettämään ehtoollista. Ihmeitä ja tunnustekoja tapahtui heidän keskuudessaan. He pitivät kaikkea yhteisenä ja kaikkien tarpeista pidettiin huolta. Kaiken tämän he tekivät riemullisin ja vilpittömin sydämin ylistäen Jumalaa. Kukapa ei olisi halunnut kuulua tuollaiseen joukkoon (2:41-47).
Voisimmeko toimia samoin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti