”Anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi.” (Apt. 4:29)
Pietari ja Johannes päätyivät yöksi vankiselliin, jonka jälkeen heidät tuotiin Suuren neuvoston eteen kuulusteltavaksi. Tilanne päättyi totaalikieltoon: he kiellettiin enää puhumasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä (4:3-18). Kun apostolit pääsivät vapaaksi he menivät omiensa luokse ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet (4:23). Mitä he tekivät? Päivittelivätkö he tilannetta ja tyytyivät neuvoston päätökseen? Perustivatko he sensitiivisen evankelioinnin toimikunnan pohtimaan, miten kertoa Jeesuksesta vaikenemalla? Ei tietenkään! He yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja alkoivat rukoilla. He eivät kuitenkaan pyytäneet helpompia aikoja, vaan lisää rohkeutta puhua Jeesuksesta - maksoi, mitä maksoi. He pyysivät myös, että Jumalan valtakunnan todellisuus saisi murtautua näkyviin Jeesuksen nimessä yhä edelleen. Rukous kannatti, sillä Jumala täytti heidät kaikki Pyhällä Hengellä ja he saivat rohkeuden julistaa Jumalan sanaa (4:24-31). Ei voivotella voimattomuutta.
Pyydetään rohkeutta ja voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti