”Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Herra minulle sanoo.” (1. Kun. 22:14)
Israelin ja Juudan kuninkaat sopivat lähtevänsä yhdessä sotimaan. Ennen lopullista päätöstä he halusivat kuitenkin kysyä Jumalan mielipidettä, joten paikalle kutsuttiin satoja profeettoja, jotka yksimielisesti kehottivat kuninkaita lähtemään voittoisaan taisteluun. Vaikka nämä olivat hurmostilassa kuninkaiden edessä, Josafat kysyi, eikö löytyisi vielä joku, jolta kysyä. Yksi löytyi, mutta hän ei ollut aiemmin yhtynyt muiden mielipiteeseen, joten hänen kutsumisensa ei tuntunut houkuttelevalta. Lopulta Miika, joka sanoi puhuvansa vain Herran sanoja, tuotiin kuninkaiden eteen (22:2-14). Aina on ollut ja on yhä niitä, jotka sanovat puhuvansa Jumalan nimessä, vaikka ovat itse eksyneet kauas pois Jumalasta ja hänen sanastaan. Jokaisen, joka puhuu, julistaa ja opettaa Jumalan sanaa, tulisi viipyä päivittäin avoimin sydämin Herran edessä kuunnellen, mitä ja miten hän tahtoo meidän puhuvan (Jer. 23:22). Etsitään Herraa ja hänen tahtoaan kaikkeen, mitä teemme tai sanomme.
Ei puhuta mitä sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti