”Niin kauan kuin elän, minä tahdon ylistää Herraa.” (Ps. 146:2)
Psalmin kirjoittaja tiesi, kenen varaan kannattaa elämänsä rakentaa ja kuka on kaiken ylistyksen arvoinen. Maailmamme on täynnä mitä haastavampia ongelmia, oli sitten kyse yksilöstä, kansasta tai koko ihmiskunnasta. Monet laittavat toivonsa avusta virkamiehiin, lainsäätäjiin, hallitsijoihin ja monet ajattelevat, että oma apu on paras apu. Psalmin kirjoittaja tiesi, ettei toivoa ja luottamusta kannata laittaa yhdenkään ihmisen varaan, sillä ihmisestä ei ole auttajaksi, koska sinä päivänä, kun hänen henkensä lähtee, hänen hankkeensa raukeavat. Todellinen onni ja turva löytyy Jumalasta, joka on luonut taivaan, maan, meren ja kaiken mitä niissä on. Hän on iäti uskollinen. Hän hankkii oikeutta sorretuille, antaa nälkäisille leipää, päästää vangitut kahleista, antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra hallitsee ikuisesti (146:3-10) eikä hänen valtakunnallaan ole loppua (Luuk. 1:33). Saamme ylistää häntä niin kauan kuin olemme olemassa.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti