"Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat." (Room. 10:1)
Eräs pastori kysyi kerran seurakuntansa työntekijöiltä, mikä on heidän sydämensä suurin unelma. Joku haaveili paremmasta autosta, joku suuremmasta purjeveneestä ja joku uudemmasta omakotitalosta paremmalla asuinalueella. Pastori oli hyvin pettynyt. Hän oli odottanut työntekijöidensä kertovan toisenlaisista unelmista. Seurakunnan suuremmasta vaikutuksesta alueellaan. Jumalan valtakunnan voimallisemmasta ilmestymisestä. Herätyksestä, jonka kautta tuhannet ja tuhannet pelastuvat. Mutta ei. Heillä oli päällimmäisenä mielessä ajalliset unelmat. Paavali toivoi koko sydämestään, rukoili ja julisti evankeliumia, jotta mahdollisimman moni pelastuisi (10:13). Saako Jumalan rakkaus murtaa sydämemme niin, että rukoilemme lähiomaistemme, naapureidemme, työtovereidemme, asuinalueemme ja koko kansamme pelastumista? Saako rukouksemme muuttua myös toiminnaksi, jotta tarttuisimme jokaiseen Jumalan meille avaamaan mahdollisuuteen todistaa uskostamme?
Toivon sydämestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti