”Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta!” (Juuda 1:23)
Kaksi loppusijoituspaikkaa. Taivas tai kadotus. Iankaikkinen määränpää, mikä ei riipu siitä, kuinka hyvin tai huonosti elää, vaan siitä, kenet tuntee. Aivan liian monet eivät tunne, vaikka ovat kuulleet. Aivan liian monet eivät tunne, mutta elävät väärän turvallisuudentunteen varassa. Aivan liian monet, jotka tuntevat, vaikenevat, vaikka olisi tilaisuus kertoa. Aivan liian monet, jotka tuntevat, kulkevat ohitse ja kääntävät selkänsä. Välinpitämättömyyden aika on ohi. Pelastetaan ne, jotka voimme, tempaamalla iankaikkisesta tulesta. Julistetaan, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Osoitetaan se parantamalla sairaita ja ajamalla pois pahoja henkiä (Matt. 10:7-8). Kerrotaan rohkeasti Jumalan valmistamasta pelastuksesta sekä sopivalla että sopimattomalla hetkellä (2. Tim. 4:2). Kutsutaan ja suostutellaan jokaista, jonka voimme, antamaan elämänsä Jeesukselle (2. Kor. 5:20).
On kyse ikuisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti